VANHA ROOMALAINEN USKONTUNNUSTUS
Niin sanottu Vanha roomalainen uskontunnustus muotoutui viimeistään 200-luvulla mutta mahdollisesti jo 100-luvun puolella. Sen syntyhistoria ja varhaisin käyttö liitetään erityisesti Rooman seurakuntaan. Tunnustus on säilynyt sekä kreikan- että latinankielisenä versiona, joista edellistä pidetään yleensä alkuperäisempänä. Myöhemmin tästä tunnustuksesta kehittyi ns. Apostolinen uskontunnustus, joka sitten syrjäytti Vanhan roomalaisen uskontunnustuksen kokonaan ensimmäisen vuosituhannen loppuun mennessä.
› Suomeksi
› Kreikaksi
› Latinaksi
› Kreikaksi, latinaksi ja suomeksi
APOSTOLINEN USKONTUNNUSTUS
Apostolinen uskontunnustus on Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksen ohella eniten käytetty uskontunnustus läntisessä kristikunnassa. Kyseessä on hieman laajennettu ja muokattu versio Vanhasta roomalaisesta uskontunnustuksesta. Lopullisen latinankielisen muotonsa Apostolinen uskontunnustus sai viimeistään 600-luvulla, mahdollisesti Galliassa.
› Suomeksi
› Latinaksi
› Latinaksi ja suomeksi
NIKAIAN VUODEN 325 USKONTUNNUSTUS
Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325 hyväksytty uskontunnustus on ollut merkittävässä asemassa kolminaisuusopin historiallisessa kehityksessä, ja se oli pohjana myöhemmin laaditulle ns. Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustukselle.
› Suomeksi
› Kreikaksi
› Latinaksi
› Kreikaksi, latinaksi ja suomeksi
NIKAIAN-KONSTANTINOPOLIN USKONTUNNUSTUS
Tärkein ekumeeninen uskontunnustus on ns. Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus, jota usein hieman harhaajohtavasti nimitetään myös Nikaian tai Nikean uskontunnustukseksi. Perinteisen näkemyksen mukaan se on Nikaian vuoden 325 kirkolliskokouksessa laadittu uskontunnustus laajennettuna lisäyksillä, jotka tehtiin Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381. Uskontunnustuksen tekstin varhaisin säilynyt lähde on kuitenkin vasta vuoden 451 Khalkedonin kirkolliskokouksen pöytäkirjat.
› Suomeksi
› Kreikaksi
› Latinaksi
› Kreikaksi, latinaksi ja suomeksi
ATHANASIUKSEN TUNNUSTUS
Athanasiuksen tunnustuksen latinankielinen teksti on saanut vakiintuneen muodon viimeistään 500-luvun alkupuolella, josta lähtien sitä on käytetty katolisen kirkon länsiosissa ja sittemmin myös useissa protestanttisissa kirkkokunnissa. Kysymykset tekstin syntyhistoriasta ovat suurelta osin avoimia.