Nikaian vuoden 325 uskontunnustus kreikaksi, latinaksi ja suomeksi
πάντων ὁρατῶν τε καὶ ἀοράτων ποιητήν·
visibilium et invisibilium factorem.1
kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan;
γεννηθέντα ἐκ τοῦ πατρὸς μονογενῆ,
τουτέστιν ἐκ τῆς οὐσίας τοῦ πατρός,
θεὸν ἐκ θεοῦ,
φῶς ἐκ φωτός,
θεὸν ἀληθινὸν ἐκ θεοῦ ἀληθινοῦ,
γεννηθέντα οὐ ποιηθέντα,
ὁμοούσιον τῷ πατρί,
δι᾽ οὗ τὰ πάντα ἐγένετο
τά τε ἐν τῷ οὐρανῷ καὶ τὰ ἐν τῇ γῇ,
τὸν δι᾽ ἡμᾶς τοὺς ἀνθρώπους καὶ διὰ τὴν ἡμετέραν σωτηρίαν
κατελθόντα καὶ σαρκωθέντα, ἐνανθρωπήσαντα, παθόντα
καὶ ἀναστάντα τῇ τρίτῃ ἡμέρᾳ,
ἀνελθόντα εἰς οὐρανούς,
ἐρχόμενον κρῖναι ζῶντας καὶ νεκρούς·
natum de Patre,2
hoc est de substantia Patris,
Deum de Deo,
lumen de lumine,
Deum verum de Deo vero,
natum non factum,
unius substantiae cum Patre (quod Graeci dicunt homousion),
per quem omnia facta sunt
sive quae in caelo sive quae in terra,
qui propter nos homines et propter nostram salutem
descendit, incarnatus est, homo factus est, passus est
et resurrexit tertia die,
ascendit in caelos
venturus iudicare vivos et mortuos.
joka on ainoana syntynyt Isästä,
se on: Isän olemuksesta,
Jumala Jumalasta,
valo valosta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta on saanut syntynsä kaikki mitä on
sekä taivaassa että maan päällä,
joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden
astui alas ja tuli lihaksi, syntyi ihmiseksi, kärsi kuoleman
ja nousi kuolleista kolmantena päivänä,
astui ylös taivaisiin,
on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita;
Yllä oleva teksti on teoksesta Kelly J.N.D. 1972: Early Christian Creeds. Harlow. Sivut 215–216. (Viimeisessä kappaleessa on korjattu selvä kirjoitusvirhe τρεπτὸυ.) Välimerkkejä ja kappalejakoa lukuun ottamatta täsmälleen sama teksti on myös editiossa Corpus Christianorum. Conciliorum oecumenicorum generaliumque decreta. Editio critica. I: The Oecumenical Councils From Nicaea I to Nicaea II (325–787). Curantibus G. Alberigo et al. Turnhout 2006. Sivu 19.
Nikaian vuoden 325 kirkolliskouksesta ei ole säilynyt virallisia pöytäkirjoja, mutta kokouksessa hyväksytyn uskontunnustuksen ja lähinnä kirkollista järjestystä koskevien kaanonien tekstit ovat kuitenkin säilyneet useiden lähteiden välityksellä. Uskontunnustuksen tärkein ja varhaisin lähde on Eusebius Kesarealaisen omalle seurakunnalleen laatima kirje, joka on säilynyt Athanasiuksen lainaamana teoksessa De synodis. Oleellisesti sama teksti löytyy lukuisista muistakin lähteistä.
Nikaian vuoden 325 kirkolliskokouksessa hyväksytyn kreikankielisen uskontunnustuksen varhaisin säilynyt latinankielinen versio on Poitiersin piispa Hilariuksen välittämä teksti, joka yllä annetaan Hilariuksen vuonna 356 laatiman historiateoksen mukaisesti (kyseinen historiateos on säilynyt vain fragmentaarisesti). Hilarius teki tähän uskontunnustuksen latinankieliseen versioon muutamia lisäyksiä pari vuotta myöhemmin julkaisemassaan teoksessa De synodis (§ 84); nämä lisäykset mainitaan alla olevissa nooteissa.
Yllä oleva teksti ja siihen liittyvät nootit ovat teoksesta Corpus Christianorum. Conciliorum oecumenicorum generaliumque decreta. Editio critica. I: The Oecumenical Councils From Nicaea I to Nicaea II (325–787). Curantibus G. Alberigo et al. Turnhout 2006. Sivu 19; vrt. myös nootti 26 sivuilla 10–11.
1) Hil.syn. 84: omnium visibilium et invisibilium factorem.
2) Hil.syn. 84: natum de Patre unigenitum.
3) Hil.syn. 84: vel ex alia substantia aut essentia.
Yllä olevassa suomennoksessa on käytetty mahdollisimman pitkälle samoja ilmauksia kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä suomennoksessa Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksesta (vuodelta 381). Muissa suhteissa yllä oleva suomennos on Tomi Vuolteenahon muotoilema kreikankielisen alkutekstin pohjalta.