Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus kreikaksi
Πιστεύομεν εἰς ἕνα θεόν,
πατέρα, παντοκράτορα,
ποιητὴν οὐρανοῦ καὶ γῆς ὁρατῶν τε πάντων καὶ ἀοράτων·
καὶ εἰς ἕνα κύριον Ἰησοῦν Χριστόν,
τὸν υἱὸν τοῦ θεοῦ τὸν μονογενῆ,
τὸν ἐκ τοῦ πατρὸς γεννηθέντα πρὸ πάντων τῶν αἰώνων,1
φῶς ἐκ φωτός,
θεὸν ἀληθινὸν ἐκ θεοῦ ἀληθινοῦ,
γεννηθέντα οὐ ποιηθέντα,
ὁμοούσιον τῷ πατρί,
δι᾽ οὗ τὰ πάντα ἐγένετο,
τὸν δι᾽ ἡμᾶς τοὺς ἀνθρώπους καὶ διὰ τὴν ἡμετέραν σωτηρίαν κατελθόντα ἐκ τῶν οὐρανῶν
καὶ σαρκωθέντα ἐκ πνεύματος ἁγίου καὶ Μαρίας τῆς παρθένου
καὶ ἐνανθρωπήσαντα,
σταυρωθέντα τε ὐπὲρ ἡμῶν ἐπὶ Ποντίου Πιλάτου
καὶ παθόντα καὶ ταφέντα
καὶ ἀναστάντα τῇ τρίτῃ ἡμέρᾳ κατὰ τὰς γραφὰς
καὶ ἀνελθόντα εἰς τοὺς οὐρανοὺς
καὶ καθεζόμενον ἐν δεξιᾷ τοῦ πατρὸς
καὶ πάλιν ἐρχόμενον μετὰ δόξης κρῖναι ζῶντας καὶ νεκρούς·
οὗ τῆς βασιλείας οὐκ ἔσται τέλος·
καὶ εἰς τὸ πνεῦμα τὸ ἅγιον,
τὸ κύριον καὶ ζωοποιόν,
τὸ ἐκ τοῦ πατρὸς2 ἐκπορευόμενον,
τὸ σὺν πατρὶ καὶ υἱῷ συμπροσκυνούμενον καὶ συνδοξαζόμενον,
τὸ λαλῆσαν διὰ τῶν προφητῶν·
εἰς μίαν ἁγίαν καθολικὴν καὶ ἀποστολικὴν ἐκκλησίαν·
ὁμολογοῦμεν ἓν βάπτισμα εἰς ἄφεσιν ἁμαρτιῶν·
προσδοκῶμεν ἀνάστασιν νεκρῶν
καὶ ζωὴν τοῦ μέλλοντος αἰῶνος.
ἀμήν.
Yllä on vuoden 451 Khalkedonin kirkolliskokouksen toisessa istunnossa luettu »150 isän esitys uskosta» (εκθεσις των ρν' πατερων), millä tarkoitettiin vuoden 381 Konstantinopolin kirkolliskokouksessa laadittua ja vahvistettua uskontunnustusta. Tässä oleva teksti on sama kuin seuraavissa teoksissa:
Conciliorum oecumenicorum generaliumque decreta. Editio critica. I: The Oecumenical Councils From Nicaea I to Nicaea II (325–787). Curantibus G. Alberigo, M. Ritter, L. Abramowski et aliis. Turnhout 2006. Sivu 57.
Dossetti G.L. 1967: Il simbolo di Nicea e di Constantinopoli. Roma. Sivut 244–250.
Kelly J.N.D. 1972: Early Christian Creeds. Harlow. Sivut 297–298.
1) Uskontunnustuksen latinankielisissä versioissa on tässä välissä lisäksi sanat »Deum ex Deo» tai »Deum de Deo», ja tätä seuraten suomenkielisessä versiossa lukee »Jumala Jumalasta».
2) Uskontunnustuksen myöhäisemmissä latinankielisissä versioissa lukee tässä »ex Patre Filioque», ja sitä seuraten suomenkielisessä versiossa »Isästä ja Pojasta».