Sulpicius Severuksen elämä ja kirjoitukset
Sulpicius Severus syntyi varakkaaseen perheeseen Aquitaniassa, nykyisen Ranskan lounaisosassa, 360-luvun alussa jKr. Nuoruudessaan Severus opiskeli Burdigalassa (nyk. Bordeaux) ainakin retoriikkaa ja toimi sitten ilmeisesti asianajajana. Hän meni naimisiin varakkaan senaattorisäätyisen naisen kanssa.Vaimonsa varhaisen kuoleman jälkeen Severus luopui 390-luvulla maallisesta urastaan ja vetäytyi viettämään askeettista elämää. Uuteen elämäntyyliin Severusta kannustivat hänen ystävänsä Paulinus Nolalainen ja Toursin piispa Martinus. Vuosisadan vaihteessa Severus perusti Primuliacum-nimiseen kylään Aquitaniassa eräänlaisen luostariyhteisön ja vietti siellä oletettavasti koko loppu elämänsä. Severuksen arvioidaan kuolleen 420-luvun alussa. Kirjalliset teoksensa hän laati vuosien 395 ja 404 välisenä aikana.
Gennadiuksen (vir.ill. 19) mukaan Sulpicius Severus vihittiin presbyteeriksi, mutta modernit tutkijat pitävät tätä epätodennäköisenä. Samoin epäilyttävänä on pidetty Gennadiuksen mainintaa siitä, että Severus olisi vanhuudessaan pysynyt vaiti.
Kirjoitukset
Vita sancti Martini (Pyhän Martinuksen elämä) on askeetti Martinus Toursilaisen elämäkerta. Sulpicius Severus kirjoitti ystävänsä elämäkerran alun perin noin vuonna 396 Martinuksen vielä eläessä. Muutamaa vuotta myöhemmin, Martinuksen kuoltua, Severus laati teoksesta hieman muokatun ja laajennetun version. Teoksessa puolustetaan Toursin piispan askeettista elämää ja kerrotaan lukuisista ihmeistä. Keskiajalla Martinuksen elämäkerta oli hyvin suosittua lukemista.Severuksen laatimista kirjeistä on säilynyt kolme. Säilyneet kirjeet on kirjoitettu vuosina 397–398, ja niissä kaikissa puhutaan Martinus Toursilaisesta. Kirjeet on osoitettu Eusebiukselle, Aureliukselle ja Bassulalle.
Noin vuonna 403 kirjoittamissaan Dialogeissa (lat. Dialogi) Severus vertailee Martinusta ja egyptiläisiä askeetteja.
Todennäköisesti vuoden 403 lopulla valmistunut Chronica on kahden kirjan mittainen esitys maailmanhistoriasta alkaen luomisesta ja päättyen vuoteen 385 jKr. Varhaisemman historian osalta Sulpicius Severus lienee käyttänyt pääasiassa sellaisia lähteitä, jotka ovat säilyneet muutoinkin (kuten Raamattu, Josefus, Tacitus, Eusebius, Hieronymus), mutta eräiden 300-luvun tapahtumien ja erityisesti priscillianolaisuuden (chron. 2,46–51) osalta Severuksen Kronikka on primaarilähde. Kronikan kieli on hyvin tyylikästä latinaa ja lähellä klassista kielenkäyttöä.
Lähteitä
Yllä esitetyt tiedot perustuvat pääasiassa seuraaviin teoksiin:
Hamman A. 1986: 'Sulpicius Severus.' Patrology. Volume IV. The Golden Age of Latin Patristic Literature From the Council of Nicea to the Council of Chalcedon. Edited by A. Di Berardino. Translated into English by P. Solari. Westminster. Sivut 537–543.
Schwarte K.H. 2000: 'Sulpicius Severus.' Dictionary of Early Christian Literature. Edited by S. Döpp and W. Geerlings. Translated from the German by M. O'Connell. New York. Sivu 547.
de Senneville-Grave G. 1999: Sulpice Sévère: Chroniques. Introduction, texte critique, traduction et commentaire par G. de Senneville-Grave. Sources Chrétiennes no 441. Paris 1999. Sivut 7–16.
Sulpicius Severuksen kirjoitusten latinankielisistä alkuteksteistä suositellaan käytettäväksi seuraavia editioita:
Corpus scriptorum ecclestiasticorum Latinorum Vol. I: Sulpicii Severi libri qui supersunt. Recensuit et commentario critico instruxit C. Halm. Vindobonae 1866. [Kaikki kirjoitukset]
Sources Chrétiennes no 133. Sulpice Sévère: Vie de saint Martin. Tome I: Introduction, texte et traduction par J. Fontaine. Paris 1967 (repr. 2004). [Kirjeet ja Martinuksen elämäkerta]
Sources Chrétiennes no 441. Sulpice Sévère: Chroniques. Introduction, texte critique, traduction et commentaire par G. de Senneville-Grave. Paris 1999. [Kronikka]
Sources Chrétiennes no 510. Sulpice Sévère: Gallus. Dialogues sur les "vertus" de saint Martin. Introduction, texte critique, traduction et notes par J. Fontaine avec la collaboration de N. Dupré. Paris 2006. [Dialogit]