Fragmentti Donatus Cypriano
Muutaman rivin pituinen fragmentti Donatus Cypriano on säilynyt neljässä käsikirjoituksessa (MQCP) ja yhden sittemmin kadonneen käsikirjoituksen editiona (Pam). Kaikissa näissä fragmentti sijaitsee välittömästi Cyprianuksen tutkielman Ad Donatum edellä. M ja Q ovat suhteellisen vanhoja sisarkäsikirjoituksia. M ajoitetaan 800-luvulle, Q 700–800-luvuille. Käsikirjoitukset C ja P ovat myöhäisiä, 1300-1400-luvuilta. Pamèlen edition (Pam, vuodelta 1568) välityksellä tunnetun kadonneen käsikirjoituksen ajoitus ei ole tiedossa.1Muodoltaan fragmentti on tavanomaisen kirjeen alun kaltainen (kirje Donatukselta Cyprianukselle).2 Muutamat tutkijat ovat kuitenkin arvelleet fragmentin olevan itse asiassa Cyprianuksen tutkielman Ad Donatum alkuperäinen alku. Toiset taas pitävät fragmenttia täysin epäperäisenä sepustuksena.3 Seuraavassa on fragmentin teksti kokonaisuudessaan:
Donatus Cypriano. Credo te retinere, sanctissime Cypriane, quae nobis fuerit apud oratorem garrulitas, unus sensus, una cogitatio, individua lectio. Quare non et in divina lectione ita animis roboramur? Aut non ea semper nobis fuit cogitatio, sicut promittebas, ut simul crederemus ***4
Jos fragmentti olisi autenttinen, niin siitä saataisiin tietää Cyprianuksen opiskelleen yhdessä Donatuksen kanssa retoriikkaa jonkun reetorin johdolla. Molemmat olisivat ilmeisesti kääntyneet kristityiksi vasta opiskeluaikojen jälkeen (silloin oli "individua lectio", nyt "divina lectio"). Cyprianus oli usein luvannut Donatukselle jotakin, joka nähtävästi liittyi jotenkin yhteiseen keskusteluun ja lukemiseen; nyt se soveltuisi Raamatun ja kristinuskon tiimoilta keskusteluun. Keskeltä virkettä katkeavan fragmentin lopun täsmällinen merkitys jää kuitenkin arvailujen varaan.Tietyssä suhteessa fragmentti sopisi hyvin Cyprianuksen tutkielman Ad Donatum aluksi. Ilman fragmentin tekstiä tutkielma nimittäin menee melkein häkellyttävän suoraan asiaan. Se alkaa näin:
Bene admones, Donate carissime: nam et promisisse me memini, et reddendi tempestivum prorsus hoc tempus est ...
Aluksi lausekkeet "bene admones" ja "promississe me memini" ovat täysin vailla selitystä. Vasta hieman myöhemmin käy epäsuorasti ilmi, että tässä mainitut kehotus ja lupaus koskevat jotenkin jumalallisista asioista puhumista. Fragmentti Donatus Cypriano voisi hyvinkin olla alkuosa suurin piirtein sellaisesta puheenvuorosta, jonka on oletettava edeltävän tutkielman Ad Donatum avausrepliikkiä. Siinä näkemyksessä, että Cyprianuksen tutkielma olisi alun perin alkanut kyseisen fragmentin tekstillä, on kuitenkin muutamia vakavia ongelmia.Ensinnäkin käsikirjoitustraditio tukee hyvin selvästi sitä, että tutkielma on alun perinkin alkanut sanoilla "bene admones" jne. Tutkielma Ad Donatum on säilynyt yli sadassa käsikirjoituksessa, mutta vain neljässä on tämä fragmentti — eivätkä nämä neljä kuulu parhaimpien käsikirjoitusten joukkoon.5
Toiseksi olisi omituista, jos Cyprianus olisi omassa kirjoituksessaan (vaikkakin toisen henkilön repliikkinä) viitannut itseensä tuttavallisessa keskustelussa sanalla 'sanctissime'. Aidoissa kirjoituksissaan Cyprianus käyttää adjektiivin 'sanctus' superlatiivimuotoja ainoastaan yhden kerran. Kirjeessä Rooman piispa Corneliukselle hän luonnehtii Corneliuksen luokse Roomassa kokoontuvaa seurakuntalaisten joukkoa ilmauksella "sanctissimae plebi" (Cypr.epist. 59,19,1).6
Kolmanneksi on myös epäiltävissä, että joku on myöhemmin sepittänyt fragmentin tekstin Donatuksen repliikiksi, joka näyttäisi puuttuvan tutkielman alusta, vaikka itse asiassa Cyprianus aloittaa tutkielmansa täsmälleen klassisten ohjeiden mukaisesti: "Hän kiiruhtaa suoraan itse tapahtumiin ja tempaisee kuulijan keskelle ikään kuin jo tunnettuja asioita." (Horatius)7
Näillä perusteilla voidaan pitää selvänä, että fragmentin teksti ei ole alkuperäinen osa Cyprianuksen tutkielmaa Ad Donatum. Osittain samojen perusteiden nojalla on melko varmaa, ettei fragmentti myöskään ole Cyprianuksen aikana hänelle kirjoitettu aito kirje. Mahdollinen selitys fragmentin olemassaololle on se, että myöhäisantiikin aikana joku koulupoika on tutkielmaa Ad Donatum kopioidessaan sepustanut Donatuksen repliikin tutkielman alkuun.8
Viitteet ja selitykset
1) Bévenot, 62 ja 92; CCSL III C, 633–635. Bévenot'n mukaan käsikirjoitusten M ja Q teksti ei yleisesti ottaen ole kovin korkealuokkainen: "The rare good reading is swamped by a mass of unintelligent and gratuitous readings which point to a predecessor both difficult to read and probably already hopelessly corrupt."
2) Käsikirjoituksissa C ja P on on myöhempiä lisäyksiä, joilla on tehty vielä selvemmäksi, että kyseessä on kirje. Käsikirjoituksessa C on inscriptioksi lisätty "Epistula Donati ad Cyprianum". (Fragmenttia seuraavan tutkielman Ad Donatum inscriptio tässä käsikirjoituksessa on "Epistula beati Cypriani martyris ad Donatum de contemptu mundi".) Käsikirjoitukseen P on lisätty sanat "suo salutem", niin että fragmentin teksti alkaa "Donatus Cypriano suo salutem. Credo te ...".
3) G.F. Diercks esittää lyhyen katsauksen fragmenttia käsittelevään kirjallisuuteen ja arvioi, että "adhuc sub iudice lis est". CCSL III C, 633–634.
4) Teksti on Diercksin editiosta (CCSL III C, 635: Appendix I). Tämän fragmentin osalta käsikirjoituksissa olevat variantit ovat melko merkityksettömiä.
5) Pamèlen editio ei juurikaan paranna fragmentin käsikirjoitusevidenssiä. Bévenot'n sivuilla 2 ja 8 antamista tiedoista voidaan päätellä, että Ad Donatum on vähintään 120:ssä käsikirjoituksessa; todellinen luku on luultavasti lähempänä 150:tä. M. Simonetti, tutkielman editori CCSL-sarjassa, kertoo käyttävänsä alle kahtakymmentä käsikirjoitusta ja sanoo näistä (CCSL III A, viii): "Ex innumeris codicibus qui nobis tradiderunt Cypriani opera, hi satis videntur ad rectam orationem constituendam." Käsikirjoitukset MQCP (ja editio Pam) eivät kuulu Simonettin käyttämien käsikirjoitusten joukkoon.
6) Cypr.epist. 59,19,1: "Et quamquam sciam, frater carissime, ... sanctissimae atque amplissimae plebi legere te semper litteras nostras ..." Kirje Cypr.epist.Silvan. (CCSL III C, 659–660: Appendix V) alkaa seuraavasti: "Ciprianus dominis meis fratribus sanctissimis atque dilectissimis incomparabili caritate et mutua dilectione connexis Silvano, Regino, Donatiano in Domino salutem." Koko tämä kirje poikkeaa kuitenkin niin selvästi Cyprianuksen kielenkäytöstä ja tyylistä, että muutamien tutkijoiden mielipiteistä (ks. CCSL III C, 657–658) huolimatta sitä ei voida pitää Cyprianuksen kirjoittamana.
7) Hor.ars 148–149: "ad eventum festinat et in medias res / non secus ac notas auditorem rapit."
8) Käsikirjoitusten MQ tekstin yleinen kehno laatu viittaa siihen, että niiden edeltäjä on ollut jonkun koululaisen kopioima (vrt. nootti 1), ja myös fragmentin sanat "apud oratorem garrulitas" vihjaavat, että sen on kirjoittanut joku reetorin opetuksessa oleva nuorukainen.
Kirjallisuus, johon on viitattu tällä sivulla
Bévenot M. 1961: The Tradition of Manuscripts. A Study in the Transmission of St. Cyprian's Treatises. Oxford.
CCSL III A = Corpus Christianorum, Series Latina III A: Sancti Cypriani episcopi opera. Pars II. Ad Donatum, De mortalitate, Ad Demetrianum, De opere et eleemosynis, De zelo et livore edidit M. Simonetti. De dominica oratione, De bono patientiae edidit C. Moreschini. Turnholti 1976.
CCSL III C = Corpus Christianorum, Series Latina III C: Sancti Cypriani episcopi opera. Pars III, 2. Sancti Cypriani episcopi epistularium. Epistulae 58–81 et appendix epistulas V complectens. Edidit G.F. Diercks. Turnholti 1996.