Johdanto Pliniuksen ja Trajanuksen
kristittyjä käsitteleviin kirjeisiin
Plinius nuorempi eli Gaius Plinius Caecilius Secundus (n. 61–112 jKr.) toimi korkeissa viroissa Rooman hallinossa ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteessa. Konsuliksi hänet nimitettiin vuonna 100. Hallinnollisten tehtäviensä ohella Plinius oli myös aktiivinen ja taitava kirjoittaja.Pliniuksen kirjoituksista on säilynyt kymmenen kirjaa kirjeitä sekä keisari Trajanusta ylistävä puhe (panegyricus). Kirjeidensä yhdeksän ensimmäistä kirjaa Plinius julkaisi itse vuosien 99 ja 110 välisenä aikana. Kymmenes kirja on julkaistu todennäköisesti vasta Pliniuksen kuoleman jälkeen. Siihen on koottu hänen kirjeenvaihtonsa keisari Trajanuksen kanssa. Pliniuksen tiedetään kirjoittaneen myös runoja, mutta ne eivät ole säilyneet.
Vajaan kahden vuoden ajan Plinius toimi Trajanuksen lähettämänä keisarillisena käskynhaltijana (legatus Augusti) Bitynia-Pontoksessa, joka oli Rooman valtakuntaan kuulunut hallinnollinen alue Vähässä-Aasiassa nykyisen Pohjois-Turkin alueella. Tämä kausi voidaan ajoittaa vuosien 109 ja 113 välille, ja yleisesti sen oletetaan päättyneen Pliniuksen äkilliseen kuolemaan joko vuonna 111, 112 tai 113. Tältä ajalta säilynyt Pliniuksen ja Trajanuksen kirjeenvaihto (kirjeet 10,15–121) on ainutlaatuinen dokumentti Rooman provinssien hallinnosta. Näiden kirjeiden joukkoon kuuluvat myös kirjeet 10,96–97, jotka ovat yksi varhaisimmista ja tärkeimmistä ei-kristillisistä lähteistä, joista saadaan tietoa kristinuskon alkuvaiheista.
Pliniuksen ja Trajanuksen kirjeiden 10,96–97 aitoudesta ei ole mitään epävarmuutta, ja ne kuuluvat tärkeimpien lähteiden joukkoon selvitettäessä kysymyksiä kristittyjen oikeudellisesta asemasta ja heidän vainoamisensa perusteista Rooman valtakunnassa ennen vuotta 250 eli ennen keisari Deciuksen ediktistä seurannutta kristittyjen vainoa. Keisareiden vastauskirjeet (rescriptum) olivat Rooman valtakunnassa lakien asemassa, ja useimmissa dokumentoiduissa tapauksissa viranomaiset näyttävät Trajanuksen ja Deciuksen välisenä aikana kohdelleen kristittyjä pääpiirteissään Trajanuksen tässä antamien ohjeiden mukaisesti, vaikkakaan lähteissä ei ole yhtään selvää viitettä siitä, että myöhemmissä kristittyjen vainoissa olisi nimenomaisesti vedottu tähän Trajanuksen kirjeeseen.
Tertullianus kuitenkin viittaa Trajanuksen kirjeeseen vuonna 197 ikään kuin yleisesti voimassa olevana lakina (ks. Apologeticum 2,6–9). Myös Eusebius ja muutamat muut myöhäisemmät kristilliset historioitsijat mainitsevat Pliniuksen ja Trajanuksen menettelystä kristittyjen suhteen.
Edellä esitettyjen seikkojen ohella Pliniuksen kirjeessä on historiallisesti mielenkiintoinen kuvaus kristinuskon harjoittamisesta käytännössä. Lisäksi Plinius kertoo, että hänen hallinnoimallaan alueella kristittyjä oli paljon ja että heitä oli kaikenikäisiä ja kaikista yhteiskuntaluokista. Jotkut Pliniuksen kuulustelemat henkilöt sanoivat olleensa aikaisemmin kristittyjä mutta kertoivat luopuneensa siitä jo kaksikymmentä vuotta sitten.
Kristittyjä oli Bitynia-Pontoksessa jo Uuden testamentin aikana. Ensimmäinen Pietarin kirje on osoitettu Pontoksessa, Bityniassa ja muualla Vähässä-Aasiassa olleille kristityille (1. Piet. 1:1). Apostolien teoissa kerrotaan, että helluntain kieli-ihmettä oli todistamassa väkeä muun muassa Pontoksesta (Ap.t. 2:9) ja että sieltä oli kotoisin myös Aquila (Ap.t. 18:2), joka oli Paavalin ja Apolloksen henkilökohtainen tuttava (ks. esim. Ap.t. 18:1–3, 18:18, 18:24–28; Room. 16:3; 1. Kor. 3:4–8, 16:19). Paavalin ja Timoteuksen suunnittelema Bitynian-matka ei kuitenkaan toteutunut (Ap.t. 16:7).
Kristittyjen suuresta määrästä huolimatta Plinius vaikutti kirjeessään toiveikkaalta sen suhteen, että tämän taikauskon eteneminen voitaisin vielä pysäyttää ja ihmiset palaisivat jälleen pakanallisuuteen. Kristinuskon tiedetään kuitenkin säilyneen Bitynia-Pontoksen alueella vahvassa asemassa aina keskiajan loppupuolelle asti.
Kirje 10,96 on laadittu joko vuoden 110, 111 tai 112 loppupuolella. Sitä kirjoittaessaan Plinius oli ollut Bitynia-Pontoksen käskynhaltijana hieman yli vuoden ja oleskeli parhaillaan todennäköisesti Pontoksessa, joka sijaitsi Bitynian itäpuolella. Trajanuksen vastaus lienee saapunut Pliniukselle muutamien viikkojen kuluessa.
Pliniuksen ja Trajanuksen kirjeenvaihdon sisältäneet antiikin ja keskiajan käsikirjoitukset ovat kaikki kadonneet. Kirjeiden teksti tunnetaan kuitenkin muutamasta 1500-luvun alussa painetusta editiosta, joiden kaikkien teksti perustuu erääseen 500-luvulla kopioituun käsikirjoitukseen. Tärkeimmät näistä editioista ovat Hieronymus Avantiuksen vuonna 1502 ja Aldus Manutiuksen vuonna 1508 julkaisemat painokset. Lisäksi on säilynyt nide, jossa on Guillaume Budén (1467–1540) käsin kirjoittamia lisäyksiä ja korjauksia Avantiuksen edition tekstiin. Budén korjaukset perustuvat samaiseen 500-luvun käsikirjoitukseen, jonka perusteella varhaiset editiotkin on laadittu. Kirjeiden moderneista editioista suositeltavia ovat Schuster & Hanslik 1958 ja Mynors 1963.
Kirjallisuutta
Pliniuksen ja Trajanuksen kirjeiden latinankieliset alkutekstit löytyvät seuraavista kriittisistä editioista:
Mynors R.A.B. 1963: C. Plini Caecili Secundi epistularum libri decem. Recognovit brevique adnotatione critica instruxit R.A.B. Mynors. Scriptorum classicorum bibliotheca Oxoniensis. Oxonii.
Schuster M. & Hanslik R. 1958: C. Plini Caecili Secundi Epistularum libri novem, Epistularum ad Traianum liber, Panegyricus. Recensuit M. Schuster. Editionem tertiam curavit R. Hanslik. Bibliotheca scriptorum Graecorum et Romanorum Teubneriana. Lipsiae.
Editioiden johdannoissa on selvitetty myös kirjeiden tekstitraditiota. Muut tällä sivulla annetut tiedot perustuvat Pliniuksen ja Trajanuksen kirjeenvaihdon ja muiden mainittujen antiikin lähteiden lisäksi pääasiassa seuraaviin teoksiin:
The Oxford Classical Dictionary. Edited by S. Hornblower and A. Spawforth. Third revised edition. Oxford 2003. Sivu 1198, s.v. Pliny (2) the Younger.
Sherwin-White A.N. 1966: The Letters of Pliny. A Historical and Social Commentary. Oxford.
Williams W. 1990: Pliny: Correspondence with Trajan from Bithynia (Epistles X). Translated, with introduction and commentary by W. Williams. Warminster.
Kristittyjen vainoja ja heidän oikeudellista asemaansa Rooman valtakunnassa ennen Deciuksen valtaannousua käsitellään ehkä parhaiten seuraavissa artikkeleissa:
Barnes T.D. 1968: 'Legislation against the Christians.' The Journal of Roman Studies 58: 32–50. London.
de Ste. Croix G.E.M. 1963: 'Why Were the Early Christians Persecuted?' Past and Present 26: 6–38. London.
Kirjeistä 10,96–97 on aikaisemmin julkaistu suomennokset seuraavissa teoksissa:
Itkonen-Kaila M. 1974: Kirjeitä keisariajan Roomasta. Valikoima Plinius nuoremman kirjetuotannosta. Toimittanut M. Itkonen-Kaila. Helsinki. Sivut 110–112.
Elo T. & Laakkonen H. 2005: Plinius nuoremman kirjeitä Trajanuksen ajan Roomasta. Kääntäneet ja toimittaneet T. Elo ja H. Laakkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1023. Helsinki. Sivut 151–153.