| Etusivu | Plinius ja Trajanus |

Plinius

KIRJE 10,96

GAIUS PLINIUS KEISARI TRAJANUKSELLE

1 Minulla on tapana, herrani, esittää sinulle kaikki ne asiat, joista olen epävarma. Sillä kuka voisi paremmin ohjata minua epäröidessäni tai opastaa minua tietämättömyydessäni? En ole koskaan ollut läsnä kristittyjen oikeudenkäynneissä, joten en tiedä mitä niissä on tapana tutkia ja kuinka ankaria rangaistuksia langetetaan.

2 Olen ollut hyvin epävarma siitä, tulisiko eri-ikäisten ihmisten välillä tehdä jokin ero vai ovatko kaikkein nuorimmatkin samassa asemassa kuin aikuiset. Entä armahdetaanko katuvia, vai onko kristinuskosta luopuminen täysin hyödytöntä sille, joka joskus on ollut kristitty? Rangaistaanko pelkästä kristityn nimestä, vaikka siihen ei liittyisi mitään rikoksia, vai annetaanko rangaistus tähän nimeen liittyvien rikosten perusteella.1 Toistaiseksi olen menetellyt seuraavalla tavalla niiden suhteen, jotka minulle on ilmiannettu kristittyinä.

3 Olen kysynyt heiltä itseltään, ovatko he kristittyjä. Niiltä, jotka tunnustavat olevansa, olen kuolemanrangaistuksella uhaten kysynyt vielä toisen ja kolmannen kerran. Ne, jotka edelleen pysyvät tunnustuksessaan, olen käskenyt viedä teloitettaviksi. Minulla ei näet ole ollut epäilystäkään siitä, että olipa heidän tunnustamansa asia sitten millainen tahansa, niin tuollaisesta itsepäisyydestä ja itsepintaisesta taipumattomuudesta on joka tapauksessa rangaistava.

4 Muitakin ihmisiä on joutunut saman mielettömyyden valtaan, mutta nämä olen määrännyt lähetettäviksi Roomaan, koska he ovat Rooman kansalaisia. Vähän ajan kuluttua, kuten tavallista, asian käsittelystä seurasi se, että syytökset laajenivat ja esiin tuli useita erilaisia tapauksia.

5 Esitettiin monien ihmisten nimet sisältävä kirjanen, jossa ei kuitenkaan ilmoitettu, kuka sen oli kirjoittanut. Päätin vapauttaa ne, jotka kielsivät olevansa tai koskaan olleensakaan kristittyjä, kunhan he lausuivat minun perässäni rukouksen jumalille, uhrasivat suitsuketta ja viiniä sinun kuvallesi, jonka olin tätä varten käskenyt tuoda paikalle yhdessä jumalankuvien kanssa, ja lisäksi vielä pilkkasivat Kristusta. Kerrotaan näet, että niitä, jotka todella ovat kristittyjä, ei voida pakottamallakaan saada tekemään mitään näistä asioista.2

6 Eräät ilmiantajan nimeämät henkilöt sanoivat olevansa kristittyjä mutta pian kuitenkin kielsivät olevansa. Myönsivät tosin olleensa kristittyjä mutta sanoivat lakanneensa olemasta, jotkut kolmatta vuotta sitten, toiset useampia vuosia, eräät jopa kaksikymmentä vuotta sitten. Myös nämä kaikki osoittivat kunnioitusta sinun kuvallesi ja jumalankuville ja pilkkasivat Kristusta.

7 Lisäksi he vakuuttivat, ettei heidän rikkomukseensa tai erehdykseensä ollut kuulunut muuta kuin se, että heillä oli ollut tapana kokoontua määrättynä päivänä ennen auringonnousua ja keskenään vuorotellen laulaa Kristukselle niin kuin jumalalle sekä valalla vannoen sitoutua — ei mihinkään rikokseen vaan siihen, etteivät he varastaisi, ryöstäisi, tekisi aviorikosta, pettäisi luottamusta eivätkä kieltäytyisi palauttamasta heidän haltuunsa uskottua omaisuutta, kun sitä pyydetään heiltä takaisin. Sen jälkeen heillä oli ollut tapana hajaantua ja tulla sitten uudestaan yhteen aterialle, joka oli kuitenkin ollut aivan tavallinen ja viaton. Näistä yhteisistä aterioista he sanoivat luopuneensa sen jälkeen, kun minä olin sinun ohjeidesi mukaisesti julistanut yhdistykset kielletyiksi.3

8 Tämän takia katsoin välttämättömäksi kidutuksiakin käyttäen kuulustella kahta palvelijattareksi4 kutsuttua naisorjaa saadakseni selville, mikä oli totta. Kuulustelussa ei tullut ilmi mitään muuta kuin kieroutunutta ja yletöntä taikauskoa.

9 Niinpä olen lykännyt asian käsittelyä kysyäkseni neuvoa sinulta. Asia näet vaikuttaa minusta niin tärkeältä, että on paikallaan kysyä sinun kantaasi siihen, varsinkin kun vaarassa olevia ihmisiä on paljon. Monet ihmiset kaikista ikäluokista, kaikista yhteiskuntaluokista ja molemmista sukupuolista joutuvat syytteeseen sekä nyt että vastaisuudessa. Eikä tämän taikauskon tartunta ole levinnyt ainoastaan kaupunkeihin vaan myös kyliin ja maaseudulle. Näyttää kuitenkin siltä, että se voidaan pysäyttää ja parantaa.

10 Ainakin on selvää, että ihmiset ovat taas alkaneet käydä temppeleissä, jotka olivat jo lähes hylättyjä, samoin pitkään keskeytyksissä olleita pyhiä rituaaleja on jälleen alettu toimittaa ja kaikkialla myydään uhrieläinten lihaa,5 jolle vielä vähän aikaa sitten löytyi vain hyvin harvoja ostajia. Tämän perusteella on helppo kuvitella, kuinka suuri joukko ihmisiä voitaisiin saada parannettua, jos annettaisiin mahdollisuus katumukseen.6



Viitteet ja selitykset
Gaius Plinius Caecilius Secundus laati tämän kirjeen joko vuoden 110, 111 tai 112 loppupuolella ollessaan keisarillisena käskynhaltijana Bitynia-Pontoksessa nykyisen Pohjois-Turkin alueella. Kirjeen latinankielinen alkuteksti on saatavilla tästä linkistä.
1) Tässä virkkeessä kahteen kertaan esiintyvä sana "rikos" on suomennos latinan sanasta "flagitium", jonka täsmällisempi merkitys on "häpeällinen, törkeä tai rietas paha teko". Kuten tästäkin kirjeestä käy ilmi, Rooman viranomaiset eivät osanneet tarkkaan määritellä, mikä kristittyjen rikos tai "flagitium" oikeastaan oli.
2) Trajanuksen kuvalle uhraaminen toimi tässä tapauksessa vahvistuksena uhraajan väitteelle siitä, ettei hän ollut kristitty. Tästä kohdasta ei saada tukea sille muutoinkin melko perusteettomalle teorialle, että Rooman valtakunnassa olisi ollut pakollista palvoa hallitsevaa keisaria jumalana.
3) Ne, jotka olivat lakanneet osallistumasta kristittyjen yhteisille aterioille vasta Pliniuksen julistettua yhdistykset kielletyiksi, eivät tietenkään voineet kuulua niiden joukkoon, jotka olivat luopuneet kristinuskosta jo useita vuosia aikaisemmin, sillä tämän kirjeen laatimisen aikaan Plinius oli ollut Bitynia-Pontoksen käskynhaltijana vasta hieman yli vuoden. Pliniuksen kuulustelemien luopuneiden joukossa oli siis myös sellaisia, jotka olivat luopuneet kristinuskosta viimeisen 16 kuukauden sisällä.
4) "Palvelijatar": Plinius käyttää latinan sanaa "ministra", joka mahdollisesti vastaa tässä kreikan sanaa διακονος (diakonos) tarkoittaen seurakunnan diakonin (tai diakonissan) asemassa olevaa naista.
5) Tässä kohdassa Pliniuksen kirje on tekstikriittisesti hieman ongelmallinen, eikä ole täyttä varmuutta siitä, tarkoittaako Plinius tässä itse uhrieläimiä vai uhrieläinten lihaa.
6) Plinius vihjaa tässä Trajanukselle, että hänen mielestään kristityille kannattaisi antaa mahdollisuus vapautua syytteistä katumalla eli luopumalla kristinuskosta.


© TOMI VUOLTEENAHO 2006