Keisari Neron aikaisista kristittyjen vainoista ja Rooman palosta kertovia lähteitä
Seuraavassa esitellään tärkeimpiä antiikin lähteitä, joissa kerrotaan keisari Neron aikaisista kristittyjen vainoista ja Rooman kaupunkia hänen aikanaan hävittäneestä tulipalosta. Nero oli hallitseva keisari vuosina 54–68 jKr. Hänen toimeenpanemansa kristittyjen vainot rajoittuivat luultavasti Rooman kaupungin alueelle.Roomalainen kirjailija Plinius vanhempi kirjoitti 70-luvulla laajan ensyklopedisen teoksen Naturalis historia, jossa hän ohimennen mainitsee eräiden pitkäikäisten puiden säilyneen kukoistavina keisari Neron tuhopolttoon asti, kunnes "tuo keisari nopeutti puidenkin kuolemaa".1 Kristityistä tai heidän vainoistaan Plinius vanhempi ei kerro mitään.
Rooman piispa Clemens kirjoitti ensimmäisen vuosisadan lopulla Korintin seurakunnalle kirjeen, jossa hän kertoo, että heidän sukupolvensa aikana apostolit Pietari ja Paavali sekä monet muut kristityt olivat kuolleet vainoissa.2 Koska myöhempien lähteiden mukaan Pietari ja Paavali kuolivat Roomassa keisari Neron toimeenpanemassa vainossa,3 niin yleensä tulkitaan Clemensinkin puhuvan tässä nimenomaan Neron aikaisista vainoista. Rooman paloa Clemensin kirjeessä ei mainita.
Roomalainen historioitsija Tacitus kertoo keisari Neron aikaisesta Rooman palosta ja kristittyjen vainosta teoksessaan Annaalit,4 joka on julkaistu 110-luvun lopulla. Tacitus sanoo olevan epävarmaa, syttyikö tulipalo sattumalta vai keisarin käskystä.5 Tacituksen kuvaus siitä, kuinka Nero vainosi kristittyjä, on luettavissa tästä linkistä aukeavalta sivulta.
Roomalainen historioitsija Suetonius mainitsee 100-luvun alkupuolella kirjoittamassaan keisarin Neron elämäkerrassa sekä kristittyjen "rankaisemisen" että Rooman palon mutta eri yhteyksissä ja erillisinä asioina. Suetonius kertoo, että Neron aikana "rangaistiin kristittyjä, uuden ja pahan taikauskon edustajia."6 Suetoniuksen tässä kohdassa käyttämä latinan kielen ilmaus "afflicti suppliciis" voi tarkoittaa paitsi "rangaistiin" myös "kidutettiin". Kaksikymmentäkaksi lukua myöhemmin Suetonius kertoo Rooman palosta ja sanoo, että tulipalo sytytettiin Neron käskystä, koska keisari ei pitänyt kaupungin vanhoista rumista rakennuksista ja ahtaista mutkittelevista kujista.7
Kristillinen kirjailija Tertullianus viittaa Neron toimeenpanemiin kristittyjen vainoihin kolmessa kirjoituksessaan,8 mutta Rooman paloa hän ei mainitse lainkaan. Tertullianus vaikutti 100- ja 200-lukujen vaihteessa.
Roomalainen historioisija Cassius Dio kertoo 230-luvulla kreikaksi kirjoittamassaan historiateoksessa, että keisari Nero oli aina halunnut tuhota Rooman ja että kaupungin tuhopoltto sytytettiin hänen käskystään.9 Kristityistä Cassius Dio ei sano mitään.
Kristillinen kirjoitus De mortibus persecutorum on todennäköisesti Lactantiuksen laatima 310-luvun puolivälissä. Siinä kerrotaan Neron ryhtyneen vainoamaan kristittyjä huomatessaan, että kaikkialla monet ihmiset luopuivat epäjumalien palvonnasta ja kääntyivät kristityiksi.10 Rooman paloa kirjoituksessa ei mainita.
Kristillinen historioitsija Eusebius Kesarealainen (n. 263–339) kertoo Kronikassaan vuoden 67 tai 68 kohdalla, että Nero vainosi kristittyjä.11 Eusebius kertoo Neron vainosta myös Kirkkohistoriassaan, josta ei kuitenkaan käy ilmi vainon täsmällinen ajankohta.12 Neron aikaisen Rooman palon Eusebius mainitsee Kronikassaan vuoden 63 tai 64 kohdalla kertoen ainoastaan, että Roomaa kohtasi laaja tulipalo.13
Kristillinen historioitsija Sulpicius Severus (n. 363–420) toistaa melko tarkasti – välillä jopa sanatarkasti – Tacituksen selonteon Neron aikaisesta Rooman palosta ja kristittyjen vainosta. Sulpicius Severuksen mukaan Neron aikana uskottiin yleisesti, että keisari oli käskenyt sytyttää Rooman tuleen, koska hän halusi itselleen kunniaa kaupungin uudelleenrakentamisesta. Tästä johtuneen yleisen vihamielisyyden Nero yritti kääntää kohdistumaan kristittyihin ja kidutti heitä julmasti.14
Viitteet
1) Plin.nat. 17,1: "... duraveruntque [arbores quaedam] – quoniam et de longissimo aevo arborum diximus – ad Neronis principis incendia cultu virides iuvenesque, ni princeps ille adcelerasset etiam arborum mortem."
2) Clem.ad Cor. 5–6.
3) Esim. Lact.mort.pers. 2,6; Euseb.chron.a.Abr. 2084 (= 68 jKr.); Euseb.hist.eccl. 2,25,5–8 ja 3,1–2; Hier.vir.ill. 1 ja 5. Tarkempaa ajankohtaa tai keisari Neroa mainitsematta Tertullianus kertoo kahdessa kohdassa, että Pietari ja Paavali kuolivat marttyyreina Roomassa. Tert.adv.Marc. 4,5; Tert.praescr. 36.
4) Tac.ann. 15,38–44.
5) Tac.ann. 15,38,1: "Sequitur clades, forte an dolo principis incertum, nam utrumque auctores prodidere."
6) Suet.Nero 16,2: "Sub eo [sc. Nerone] ... afflicti suppliciis Christiani, genus hominum superstitionis novae ac maleficae."
7) Suet.Nero 38: "Nam quasi offensus deformitate veterum aedificorum et angustiis flexurisque vicorum, incendit urbem ..."
8) Tert.nat. 1,7,8; apol. 5,3; scorp. 15,3.
9) Cassius Dio 62,16–18.
10) Lact.mort.pers. 2,5–6: "Cumque iam Nero imperaret, Petrus Romam advenit et editis quibusdam miraculis, quae virtute ipsius Dei data sibi ab eo potestate faciebat, convertit multos ad iustitiam Deoque templum fidele ac stabile collocavit. Qua re ad Neronem delata cum animadverteret non modo Romae, sed ubique cotidie magnam multitudinem deficere a cultu idolorum et ad religionem novam damnata vetusta transire, ut erat execrabilis ac nocens tyrannus, prosilivit ad excidendum caeleste templum delendamque iustitiam et primus omnium persecutus Dei servos Petrum cruci adfixit, Paulum interfecit."
11) Euseb.chron.a.Abr. 2084 (= 68 jKr.) Hieronymuksen latinankielisen version mukaan (editio: Helm 1956). Kronikan armeniankielisessä versiossa Neron vaino sijoittuu vuodelle 2083 Abrahamin syntymän jälkeen eli vuodelle 67 jKr. (editio: Karst 1911).
12) Euseb.hist.eccl. 2,25,1–8.
13) Euseb.chron.a.Abr. 2079 (= 63 jKr.) armeniankielisen version mukaan, joka J. Karstin saksankielisessä käännöksessä kuuluu: "Feuersbrünste geschahen zahlreich zu Rom." Hieronymuksen latinankielisessä versiossa Rooman palo sijoittuu vuodelle 2080 Abrahamin syntymän jälkeen eli vuodelle 64 jKr. Hieronymus on laajentanut tätä kohtaa ja sanoo Neron polttaneen suuren osan Rooman kaupunkia saadakseen katsella jotakin Troijan palon kaltaista: "Nero, ut similitudinem ardentis Troiae inspiceret, plurimam partem Romanae urbis incendit." Viittauksia Troijan tuhoon esiintyy myös varhaisemmissa lähteissä. Tacitus kertoi (ann. 15,39,3), että huhujen mukaan Nero oli katsellut Rooman paloa laulaen Troijan tuhosta. Suetonius (Nero 38) ja Cassius Dio (62,18) esittävät saman seikan tosiasiana. Lisäksi Cassius Dio (62,16) kertoo, että Nerolla oli ennen tulipaloa ollut tapana ylistää Troijan kuningas Priamosta onnelliseksi sen takia, että tämä oli nähnyt maansa tuhoutuvan yhdessä oman valtansa kanssa.
14) Sulp.Sev.chron. 2,29,1–2: "Interea abundante iam Christianorum multitudine accidit ut Roma incendio conflagraret, Nerone apud Antium constituto. Sed opinio omnium invidiam incendii in principem retorquebat, credebaturque imperator gloriam innovandae urbis quaesisse. Neque ulla re Nero efficiebat, quin ab eo iussum incendium putaretur. Igitur vertit invidiam in Christianos, actaeque in innoxios crudelissimae quaestiones; quin et novae mortes excogitatae, ut ferarum tergis contecti laniatu canum interirent, multi crucibus affixi aut flamma usti, plerique in id reservati, ut cum defecisset dies, in usum nocturni luminis urerentur." Vrt. Tac.ann. 15,38–44. Tämän jälkeen Sulpicius Severus kertoo vielä seuraavaa (chron. 2,29,3–4): "Hoc initio in Christianos saeviri coeptum. Post etiam datis legibus religio vetabatur, palamque edictis propositis Christianum esse non licebat. Tum Paulus ac Petrus capitis damnati; quorum uni cervix gladio desecta, Petrus in crucem sublatus est." Tähän kohtaan viitaten T.D. Barnes (The Journal of Roman Studies 58 vuodelta 1968, sivu 35) sanoo: "Severus clearly has no knowledge of any specific law or edict against Christians. ... The vague plurals show that Severus has simply made an inference from the fact that Christianity was illegal." Paavalin ja Pietarin teloitukset tapahtuivat Sulpicius Severuksen mukaan Roomassa, sillä hänen kertomuksensa jatkuu tästä sanoilla "Dum haec Romae geruntur ..." Sulpicius Severuksen teksti on saatavilla suomennettuna tästä linkistä.