LYHYITÄ SITAATTEJA II
Toimittanut ja suomentanut Tomi Vuolteenaho
Emme me siitä syystä usko Kristuksen olevan Jumala, että hän teki ihmeitä, vaan siitä syystä, että olemme nähneet hänessä tapahtuneen kaiken, mitä meille on ilmoitettu profeettojen ennustuksissa.Lact.inst. 5,3,18 Non idcirco a nobis Deum creditum [esse Christum], quia mirabilia fecit, sed quia vidimus in eo facta esse omnia quae nobis adnuntiata sunt vaticinio prophetarum.
Jumala on yksi, mutta hänellä on sekä isän että herran rooli, ja siksi meidän tulee sekä rakastaa häntä, koska olemme hänen lapsiaan, että pelätä häntä, koska olemme hänen palveljoitaan.
Lact.inst. 4,4,2 Deus autem, qui unus est, quoniam utramque personam sustinet et patris et domini, et amare eum debemus, quia filii sumus, et timere, quia servi.
Jumalaa meidän kaikkien tulee sekä rakastaa, koska hän on isä, että kunnioittaa, koska hän on herra. Häntä on sekä ylistettävä, koska hän tekee hyvää, että pelättävä, koska hän on ankara. Molempia rooleja on hänessä kunnioitettava.
Lact.ira 24,2 Debemus hunc [sc. Deum] omnes et amare quod pater est et vereri quod dominus, et honorificare quod beneficus et metuere quod severus: utraque in eo persona venerabilis.
Vaikka sielu ja ruumis syntyvät yhteen liittyneinä ja toinen niistä, se joka on maallisesta aineesta muovattu, on ikään kuin astia toiselle, joka on peräisin taivaallisesta hienoudesta, niin jonkin voiman erottaessa ne toisistaan – tätä erottamista kutsutaan kuolemaksi – molemmat palaavat omaan luontoonsa: se joka oli maasta, hajoaa maahan; se joka on taivaallisesta hengestä, pysyy ja kestää aina, sillä jumalallinen henki on ikuinen.
Lact.inst. 7,12,4 Quamvis inter se coniuncta et sociata nascantur [anima et corpus] et alterum, quod est de terrena concretione formatum, quasi vasculum sit alterius, quod est a caelesti subtilitate deductum, cum vis aliqua utrumque discreverit, quae discretio mors vocatur, utrumque in naturam suam recedit: quod ex terra fuit, id in terram resolvitur, quod ex caelesti spiritu, id constat ac viget semper, quoniam divinus spiritus sempiternus est.
Sielu ei ole ruumiin osa, vaan se on ruumiissa. Samoin kuin se, mikä on astiassa, ei ole astian osa, eikä niitä, mitkä ovat talossa, sanota talon osiksi, niin ei myöskään sielu ole ruumiin osa, koska ruumis on sielun astia tai säilytyspaikka.
Lact.inst. 7,12,21 Anima enim non pars corporis, sed in corpore est. Sicut id quod vase continetur, vasis pars non est nec ea quae in domo sunt, partes domus esse dicuntur, ita nec anima pars est corporis, quia corpus vel vas est animae vel receptaculum.
Kun kerran ruumiissa läsnä oleva sielu antaa ruumiille tajunnan ja tekee sen eläväksi, niin ei ole mahdollista ettei sielu itsessäänkin olisi elävä ja tietoinen, sillä se itse on sekä tietoisuus että elämä.
Lact.inst. 7,12,25 Cum autem praesens anima sensum tribuat corpori et vivere id efficiat, fieri non potest ut non ipsa per se et vivat et sentiat, quoniam ipsa est et sensus et vita.
Aistillinen nautinto on yhtä kuolevainen kuin ruumis, jota se palvelee, mutta oikeudenmukaisuus ja hyväntekeväisyys ovat yhtä kuolemattomia kuin mieli ja sielu, joka hyvillä teoilla saavuttaa Jumalan kaltaisuuden.
Lact.ira 24,13 Voluptas enim tam mortalis est quam corpus cui exhibet ministerium, iustitia vero et beneficentia tam inmortales quam mens et anima, quae bonis operibus similitudinem Dei adsequitur.
Suurin hyvä on siis yksin kuolemattomuus, jonka saavuttamista varten meidät on alun alkaen luotu ja jota varten olemme syntyneet. Sitä kohti me kurottaudumme, siihen ihmisluonto tähtää, siihen hyve meidät vie.
Lact.inst. 7,8,1 Unum est igitur summum bonum immortalitas, ad quam capiendam et formati a principio et nati sumus. Ad hanc tendimus, hanc spectat humana natura, ad hanc nos provehit virtus.
Tieto on Jumalan tuntemista, hyve on Jumalan palvomista. Edellistä on viisaus ja jälkimmäistä vanhurskaus.
Lact.inst. 6,5,19 Scientia est Deum nosse, virtus colere. In illo sapientia, in hoc iustitia continetur.
Koska Jumalan palveleminen on taivaallista sotapalvelusta, siinä vaaditaan äärimmäistä omistautumista ja uskollisuutta.
Lact.inst. 5,19,26 Dei cultus, quoniam militia caelestis est, devotionem maximam fidemque desiderat.
Mielestäni on hämmästyttävää, että Pythagoras ja hänen jälkeensä Platon syttyneinä totuuden jäljittämisen rakkaudesta matkasivat jopa egyptiläisten, maagien ja persialaisten luo saadakseen tietää millaisia olivat niiden kansojen riitit ja pyhät asiat (he näet arvelivat että viisaus saattaisi olla uskonnossa), mutta ainoastaan juutalaisten luokse he eivät menneet, vaikka viisaus oli tuolloin vain juutalaisten keskuudessa ja heidän luokseen olisi ollut helpompi mennä. Jumalallinen kaitselmus nähdäkseni esti heitä tästä, niin etteivät he tulleet tietämään totuutta, sillä todellisen Jumalan uskonto ja vanhurskaus eivät vielä saaneet tulla tunnetuiksi vierassyntyisille ihmisille. Jumala oli näet päättänyt lähettää viimeisten aikojen lähestyessä taivaasta suuren opastajan, joka ilmoittaisi uskottomalta ja kiittämättömältä kansalta pois otetun vanhurskauden muille kansoille.
Lact.inst. 4,2,4–6 Soleo mirari quod, cum Pythagoras et postea Plato amore indagandae veritatis incensi ad Aegyptios et Magos et Persas usque penetrassent, ut earum gentium ritus et sacra cognoscerent (suspicabantur enim sapientiam in religione versari), ad Iudaeos tantum non accesserint, penes quos tunc solos erat, et quo facilius ire potuissent. Sed aversos esse arbitror divina providentia ne scire possent veritatem, quia nondum fas erat alienigenis hominibus religionem Dei veri iustitiamque notescere. Statuerat enim Deus appropinquante ultimo tempore ducem magnum caelitus mittere, qui eam perfido ingratoque populo ablatam ceteris nationibus revelaret.
Kaiken jumalallisen vallan on välttämättä oltava yhdessä Jumalassa, jonka tahto ja käskyvalta hallitsee kaikkea. Siten hän on niin suuri, ettei ihminen pysty häntä sanoilla kuvailemaan eikä ymmäryksellä mittaamaan.
Lact.ira 11,6 Omnem igitur divinam potestatem necesse est in uno esse, cuius nutu et imperio regantur omnia, et ideo tantus est ut ab homine non possit aut verbis enarrari aut sensibus aestimari.