PUHETAIDOSTA JA KRISTINUSKON JULISTAMISESTA
Divinae institutiones 5,1,15–28
5,1,15 Syy siihen, että Raamatun kirjoitukset eivät herätä luottamusta tämän maailman viisaiden ja oppineiden ja valtiaiden keskuudessa, on ennen muuta se, että profeetat puhuivat tavallista ja yksinkertaista kieltä niin kuin kansalle puhutaan.5,1,16 Niinpä niitä halveksuvat ne, jotka eivät halua kuulla tai lukea mitään muuta kuin hiottua ja kaunopuheista kieltä. Heidän mieleensä ei jää mikään muu kuin sellainen, mikä miellyttävän kuuloisena hivelee korvia. Mutta sitä, mikä vaikuttaa karkealta, he pitävät typeränä, kelvottomana ja rahvaanomaisena.
5,1,17 Totena he eivät pidä mitään muuta kuin sitä, mikä on miellyttävää kuunnella. Uskottavana ei pidetä mitään muuta kuin sitä, mikä pystyy tuottamaan nautintoa, eikä asioita arvioida niiden totuudenmukaisuuden vaan tyylikkyyden perusteella.
5,1,18 He eivät siis usko Raamatun kirjoituksiin, koska niissä ei ole kirjallista ehostusta. Mutta eivät he usko niitäkään, jotka selittävät Raamattua, koska nämäkin ovat joko täysin sivistymättömiä tai eivät ainakaan tarpeeksi oppineita. Ani harvoin nämä näet sattuvat olemaan varsinaisesti kaunopuheisia, ja syy siihen on selvä.
5,1,19 Sillä puhetaito palvelee maailmaa. Se haluaa esitellä itseään ihmisille ja miellyttää pahoilla asioilla. Usein se näet oman voimansa osoittaakseen yrittää kukistaa totuuden. Se tavoittelee omaisuutta, haluaa korkeita virkoja ja vaatii itselleen kaikkein suurinta arvonantoa.
5,1,20 Siksi se halveksii Raamatun kirjoituksia ikään kuin alhaisina ja kavahtaa niiden salaisuuksia itselleen vastakkaisina, sillä itse se iloitsee julkisuudesta ja kaipaa väkijoukkoja sekä kuuluisuutta.
5,1,21 Siitä johtuu, ettei viisaudella ja totuudella ole sopivia julistajia. Ja jos jotkut oppineet ovatkin omistautuneet tälle asialle, niin he eivät ole pystyneet puolustamaan sitä riittävästi.
5,1,22 Niistä, jotka minä tunnen, Minucius Felix ei ollut vähäisessä maineessa oikeuspuhujien joukossa. Hänen kirjastaan, jonka nimi on Octavius, käy ilmi kuinka pätevä totuuden julistaja hän olisi voinut olla, jos hän olisi kokonaan omistautunut sille.
5,1,23 Myös Septimius Tertullianus oli hyvin perehtynyt kaikkiin kirjallisuuden lajeihin, mutta hänen kirjoitustyylinsä ei ole kovin helppotajuista eikä kaunista vaan hyvin epäselvää. Sen takia hänkään ei saavuttanut tarpeeksi kuuluisuutta.
5,1,24 Erinomainen ja kuuluisa on siis ollut ainoastaan Cyprianus, sillä hän oli hankkinut suuren maineen puhetaidon opettajana ja laati monia omassa lajissaan ihailtavia kirjoituksia.
5,1,25 Hänellä näet oli kyky kirjoittaa helppolukuista, runsasta, miellyttävää ja – mikä on suurin hyve kielenkäytössä – selkeää tekstiä, niin ettei voida sanoa oliko hänen paras puolensa kirjoitusten tyylikkyys, asioiden onnistunut esitystapa vai kyky saada lukija vakuuttuneeksi.
5,1,26 Kuitenkaan hän ei kielenkäyttöä pidemmälle voi miellyttää niitä, jotka eivät ole osallisia kristinuskon salaisuudesta, sillä hän puhui salaisuuksia jotka oli tarkoitettu ainoastaan uskovien kuultavaksi. Niinpä niillä tämän maailman oppineilla, jotka ovat sattuneet lukemaan hänen kirjoituksiaan, on tapana naureskella hänelle.
5,1,27 Olen itse kuullut erään hyvinkin kaunopuheisen ihmisen kutsuvan häntä yhden kirjaimen muutoksella Coprianukseksi,1 ikään kuin hän olisi käyttänyt hienostunutta ja arvokkaampiin asioihin soveltuvaa kykyään typerien satujen kertomiseen.
5,1,28 Jos siis näin käy sille, jonka kirjoitustyyli ei suinkaan ole epämiellyttävää, niin miten arvelisimme käyvän niille, joiden kieli on kuivaa ja vastenmielistä ja joilta puuttuu vakuuttamisen voima, perustelujen tarkkuus ja kaikki vastapuolen kumoamiseen tarvittava terävyys?
Viitteet ja selitykset
Yllä on Tomi Vuolteenahon laatima suomennos Lactantiuksen teoksen Divinae institutiones kohdasta 5,1,15–28, jonka latinankielinen alkuteksti on saatavilla tästä linkistä. Lactantius kirjoitti tämän teoksen vuosien 303–313 jKr. aikana. Otsikko on suomentajan lisäämä.
1) Pilkkanimi "Coprianus" viittaa kreikan kielen ulostetta tarkoittavaan sanaan κοπρια (kopria) sekä siitä johdettuun latinan sanaan "coprias", jolla tarkoitettiin palturia puhuvaa ilveilijää.