KAITSELMUKSESTA
Divinae institutiones 1,2,1–6
1,2,1 Olen siis ottanut tehtäväkseni totuuden osoittamisen mutta en pidä aivan välttämättömänä aloittaa esitystäni kysymyksestä, joka luonnostaan vaikuttaisi ensimmäiseltä, nimittäin siitä, onko olemassa kaitselmus, joka huolehtii kaikesta, vai ovatko kaikki asiat ja tapahtumat sattuman aikaansaannosta.1,2,2 Jälkimmäisen näkemyksen alkuupanija on Demokritos, ja sen vahvisti Epikuros. Mutta kun jo aikaisemmin Protagoras asetti jumalat epäilyksen alaisiksi, sitten Diagoras kielsi jumalat kokonaan ja muutamat muutkin arvelivat, ettei jumalia ollut olemassa, niin mitä muuta heidänkään väitteistä seurasi kuin se, ettei ajateltaisi olevan olemassa mitään kaitselmusta?1 Heitä ovat kuitenkin muut filosofit ja erityisesti stoalaiset ankarasti vastustaneet opettaen, ettei maailma ole voinut syntyä ilman jumalallista järkeä eikä se voisi pysyä voimassa, ellei korkein järki ohjaisi sitä.
1,2,3 Myös Marcus Tullius,2 vaikka puolustikin Akatemian filosofiaa, käsitteli laajasti ja usein kaitselmusta asioiden ohjaajana vahvistaen stoalaisten argumentit ja lisäten itsekin monia perusteluja. Näin hän teki kaikissa filosofisissa kirjoituksissaan mutta erityisesti siinä, jonka hän kirjoitti jumalten olemuksesta.3
1,2,4 Eikä hänen tosiaankaan ollut vaikeaa kumota muutamien harvojen nurinkurisesti ajattelevien ihmisten valheita vetoamalla todistukseen, jonka kansakunnat ja heimot ovat tässä yhdessä ainoassa asiassa yksimielisinä antaneet.
1,2,5 Sillä ei kukaan ole niin karkea raakalainen, ettei hän silmänsä taivaaseen nostaessaan ymmärtäisi asioiden suuruudesta, liikkeestä, järjestyksestä, pysyvyydestä, tarkoituksenmukaisuudesta, kauneudesta ja sopusuhtaisuudesta, että jokin kaitselmus on olemassa, vaikkei hän tietäisikään, minkä jumalan kaitselmus tätä kaikkea havaittavaa ohjaa. Samoin hän ymmärtää olevan mahdotonta, että sitä, mikä ihmeteltävällä tavalla pysyy voimassa, ei olisi valmistettu jonkin korkeamman suunnitelman mukaan.
1,2,6 Minunkin olisi hyvin helppoa perustella tätä asiaa vaikka kuinka runsaasti, mutta koska asiaa on käsitelty laajasti filosofien keskuudessa ja näyttää siltä, että älykkäät ja kaunopuheiset ihmiset ovat jo riittävästi vastanneet kaitselmuksen kieltäjille, ja koska tässä teoksessa, jonka olen ottanut kirjoitettavakseni, minun on väistämättä monin paikoin puhuttava jumalallisen kaitselmuksen taidokkuudesta, niin sivuutan toistaiseksi tämän kysymyksen, joka liittyy muihin kysymyksiin niin kiinteästi, että vaikuttaa siltä, etten pysty käsittelemään mitään asiaa käsittelemättä samalla myös kaitselmusta.
Viitteet ja selitykset
Yllä oleva teksti on suomennos Lactantiuksen teoksen Divinae institutiones ensimmäisen kirjan toisesta luvusta, jonka latinankielinen alkuteksti on saatavilla tästä linkistä. Teos on kirjoitettu vuosien 303–313 jKr. aikana. Suomennoksen ja siihen liittyvät selitykset on laatinut Tomi Vuolteenaho. Katkelman otsikko on suomentajan lisäämä.
1) Tässä nimeltä mainittujen kreikkalaisten filosofien arvioidut elinajat ovat seuraavat: Demokritos 460–370, Epikuros 341–270, Protagoras 485–415, Diagoras 400-luku eKr.
2) Tunnetaan nykyään paremmin nimellä Cicero (106–43 eKr.).
3) Tässä tarkoitetaan Ciceron teosta De natura deorum (suomeksi "Jumalten olemuksesta").