Lactantiuksen elämä ja kirjoitukset
Tiedot Lactantiuksen elämästä perustuvat sen lisäksi, mitä hänen omista kirjoituksistaan käy ilmi, pääasiassa Hieronymuksen mainintoihin, joiden suomennokset on saatavilla tästä linkistä ja latinankieliset alkutekstit tästä linkistä.Lucius Caecilius (tai Caelius) Firmianus Lactantius oli kotoisin Rooman valtakuntaan kuuluneesta Pohjois-Afrikasta, todennäköisesti Africa proconsularis -provinssista, joka sijaitsi suurin piirtein nykyisen Tunisian alueella. Lactantius syntyi nähtävästi pakanalliseen perheeseen, ja hänen syntymäajakseen voidaan arvioida noin 250 jKr.1
Lactantius opiskeli retoriikkaa eli puhetaitoa Arnobiuksen johdolla,2 ja sittemmin hänestä itsestään tuli puhuja tai puhetaidon opettaja Pohjois-Afrikassa. Tässä toimessaan Lactantius saavutti niin suuren maineen, että kun keisari Diocletianus halusi tehdä Vähä-Aasian Nikomedeiasta Rooman veroisen kaupungin,3 hän kutsui sinne Lactantiuksen opettamaan latinankielistä retoriikkaa.4
Lactantius muutti Afrikasta Nikomedeiaan 280-luvun loppupuolella tai 290-luvulla.5 Tästä muuttomatkastaan hän kirjoitti heksametrimittaisen runon,6 joka ei kuitenkaan ole säilynyt. Varmuudella ei tiedetä, kääntyikö Lactantius kristityksi jo Afrikassa vai vasta muutettuaan Vähä-Aasiaan. Hänen opettajansa Arnobius kääntyi kristityksi nähtävästi vasta sen jälkeen, kun Lactantius oli lähtenyt Afrikasta.
Lactantiuksen oleskelusta Nikomedeiassa on säilynyt hyvin vähän suoria tietoja. Hieronymus arveli, ettei kreikankielisessä Nikomedeiassa riittänyt oppilaita latinankielisen retoriikan opettajalle ja sen takia Lactantius vaihtoi opettajan tehtävät kirjoittamiseen.7 Toisessa yhteydessä Hieronymus kertoo Lactantiuksen olleen niin köyhä, että hänellä useimmiten oli puutetta jopa välttämättömistä elintarpeista.8
Diocletianuksen toimeenpanema kristittyjen vaino alkoi vuonna 303. Viimeistään tässä vaiheessa Lactantius luopui retoriikan opettajan toimesta ja ryhtyi laatimaan kristillisiä kirjoituksiaan oleskellen jossakin turvallisessa paikassa todennäköisesti Nikomedeian lähistöllä.9
De opificio Dei on Lactantiuksen ensimmäinen kristillinen kirjoitus,10 vaikkakaan siinä ei ole lainkaan eksplisiittisiä viittauksia nimenomaan kristinuskoon. Teoksessa kuvataan ihmistä Jumalan luomuksena, ja se on kirjoitettu Diocletianuksen vainon alkuvaiheessa, todennäköisesti vuonna 303 tai 304. Teoksessa on monia mielenkiintoisiakin ajatuksia, mutta Lactantiuksen kuvaukset ihmisruumiin anatomiasta ja fysiologiasta ovat useimmiten yksinkertaisuudessaan lähinnä pitkästyttäviä ja toisinaan myös melko omituisia. Ihmisen psyykkisestä ja henkisestä puolesta Lactantius esittelee erilaisia filosofisia näkemyksiä, jotka ovat edelleenkin kiinnostavia ainakin mielen filosofian historian kannalta.
Lactantiuksen pääteos on kristinuskon yleisesitys ja puolustus Divinae institutiones. Hän kirjoitti sen alun perin ns. Suuren vainon aikana (303–313), mutta on mahdollista, että myöhemmin Lactantius vielä itse muokkasi sitä hieman. Joka tapauksessa hän jossakin myöhemmässä vaiheessa laati teoksesta yhden kirjan mittaisen lyhennetyn version Epitome divinarum institutionum.
Divinae institutiones koostuu seitsemästä kirjasta, joilla kullakin on omat otsikkonsa ja teemansa. Kirjojen otsikot ovat:
1. Väärästä uskonnosta (De falsa religione)
2. Harhan alkuperästä (De origine erroris)
3. Väärästä viisaudesta (De falsa sapientia)
4. Todellisesta viisaudesta ja tosi uskonnosta (De vera sapientia et religione)
5. Oikeudenmukaisuudesta (De iustitia)
6. Oikeasta palvomisesta (De vero cultu)
7. Autuaasta elämästä (De beata vita)
Viisaus ja hurskaus kuuluvat Lactantiuksen mukaan erottamattomasti yhteen. Pääteoksensa kahdessa ensimmäisessä kirjassa hän kritisoi pakanoiden uskontoa ja kolmannessa filosofiaa. Neljännessä kirjassa Lactantius esittää kristinuskon olevan sekä tosi uskonto että todellista viisautta. Viidennessä kirjassa kerrotaan, kuinka oikeudenmukaisuus liittyy oikeaan uskontoon. Kuudennessa kirjassa Lactantius käsittelee Jumalan oikeaa palvomista painottaen erityisesti moraalisia hyveitä, ja seitsemännessä kirjassa hän esittää näkemyksensä maailman lopusta.
Pääteoksensa jälkeen Lactantius kirjoitti vielä ainakin teoksen De ira Dei, jossa hän käsittelee Jumalan vihaa. Myös teoksia De mortibus persecutorum ja De ave Phoenice pidetään nykyään melko yleisesti Lactantiuksen kirjoittamina.11 Edellisessä kerrotaan, millä tavalla kristittyjä vainonneet keisarit olivat kuolleet, ja jälkimmäinen kirjoitus on 85 elegisen distikonin muotoon laadittu runo Feeniks-linnusta.12
Hieronymus kertoo, että hänen saatavillaan olivat myös seuraavat Lactantiuksen laatimat kirjoitukset, jotka eivät kuitenkaan ole säilyneet nykyaikaan asti: Symposium (eli pidoissa käytyjä keskusteluja kuvaava teos), jonka Lactantius oli kirjoittanut nuorena miehenä Afrikassa, Grammaticus-niminen kirjoitus, Asclepiadeelle osoitettu teos sekä kokoelmat kirjeitä Probukselle, Severukselle ja Demetrianukselle.13 Ilmeisesti näihin sittemmin kadonneisiin kirjeisiin viitaten Rooman piispa Damasus 380-luvulla sanoi, ettei hän lukenut niitä kovin mielellään, koska ne olivat liian pitkiä eikä niissä juurikaan käsitelty kristinoppia vaan runomittoja, maantietoa ja filosofiaa.14
Lactantiuksen kirjoitukset ovat monessa suhteessa historiallisesti arvokkaita ja hänen kirjoittamansa latinan kieli on hyvin tyylikästä, mutta kristillisen uskon esittäjänä häntä ei yleensä ole pidetty aivan yhtä suuressa arvossa.15 Lactantius tarkoitti kaikki kirjoituksensa myös ei-kristillisen yleisön luettavaksi, eikä hän epäröinyt käyttää niissä hyväkseen pakanallista kirjallisuutta. Viittauksia ei-kristillisten kirjailijoiden (erityisesti Ciceron) teksteihin Lactantiuksen teoksissa on runsaasti. Raamattuun hän sen sijaan vetoaa suhteellisen harvoin.
 Crispus |
Pääteoksensa Divinae institutiones Lactantius osoitti keisari Konstantinus Suurelle, johon hän oli luultavasti tutustunut jo Nikomedeiassa ennen Diocletianuksen vainoa. Myöhemmin Lactantius toimi Konstantinuksen pojan Crispuksen yksityisopettajana Galliassa,16 ilmeisesti Augusta Treverorum -nimisessä kaupungissa (nykyinen Trier Saksassa). Crispus asetettiin apukeisariksi vuonna 317, ja hän oli todennäköinen seuraaja Konstantinukselle. |
Vuonna 326 Konstantinus kuitenkin surmautti Crispuksen luultavasti tämän äitipuolen esittämien valheellisten syytösten takia.17 Lactantiuksen kuolemasta ei antiikin lähteissä ole säilynyt mitään suoria tietoja. Hänen arvioidaan kuolleen vanhuuteen joskus vuoden 324 jälkeen.
Lactantiuksen säilyneet kirjoitukset ja niiden suositeltavat editiot
| Divinae institutiones | Kirjat 1–2: Heck & Wlosok 2005 BT Kirjat 3–4: Heck & Wlosok 2007 BT Kirjat 5–6: Heck & Wlosok 2009 BT Kirja 7: Freund 2009 Kirja 4 myös: Monat 1992 SChr. 377 Kirja 5 myös: Monat 1973 SChr. 204–205 Kirja 6 myös: Ingremeau 2007 SChr. 509 |
|
| Epitome divinarum institutionum | Heck & Wlosok 1994 BT ja Perrin 1987 SChr. 335 |
|
| De opificio Dei | Perrin 1974 SChr. 213–214 | |
| De ira Dei | Ingremeau 1982 SChr. 289 | |
| De mortibus persecutorum | Moreau 1954 SChr. 39 ja Creed 1984 ja Städele 2003 Fontes Christiani 43 |
|
| De ave Phoenice | Brandt 1893 CSEL 27,1 | |
| Fragmentteja kadonneista kirjoituksista | Brandt 1893 CSEL 27,1 (s. 155–158) |
Viitteet
1) Lactantiuksen syntymäajan arvio perustuu siihen, minkä ikäinen hänen voidaan olettaa olleen myöhemmissä (tunnetuissa) elämänvaiheissaan.
2) Hier.epist. 70,5,2; vir.ill. 80. Ei ole varmuutta siitä, missä päin Afrikkaa Lactantius opiskeli, mutta kohdassa vir.ill.79 Hieronymus kertoo, että keisari Diocletianuksen aikaan Arnobius opetti retoriikkaa Siccassa. Sicca Veneria sijaitsi noin 150 km Karthagosta lounaaseen.
3) Lact.mort.pers. 7,10: "[Diocletianus] semper dementabat Nicomediam studens urbi Romae coaequare." Vrt. Liban.orat. 61,5.
4) Lact.inst. 5,2,2; Hier.vir.ill. 80.
5) Diocletianuksesta tuli keisari vuonna 284, ja hänen toimeenpanemansa kristittyjen vaino alkoi vuonna 303. Lactantiuksen on täytynyt muuttaa Nikomedeiaan näiden tapahtumien välisenä aikana.
6) Hier.vir.ill. 80: "Hodoeporicum Africa usque Nicomediam hexametris scriptum versibus".
7) Hier.vir.ill. 80.
8) Hier.chron.a.Abr. 2333.
9) Vrt. Lact.inst. 5,11,15.
10) Kohdista Lact.opif. 20,1–7 ja inst. 2,10,15 käy ilmi, että De opificio Dei on kirjoitettu ennen teosta Divinae institutiones. Hieronymus (vir.ill. 80) mainitsee teoksesta pidemmän otsikon "De opificio Dei vel formatione hominis". Mikäli ruonoa De ave Phoenice voidaan pitää sekä Lactantiuksen kirjoittamana että kristillisenä kirjoituksena, niin siinä tapauksessa se saattaa olla Lactantiuksen varhaisin säilynyt kristillinen kirjoitus.
11) Hieronymuksen (vir.ill. 80) mainitsema "De persecutione librum unum" viittaa ehkä teokseen De mortibus persecutorum. Teos ajoitetaan joka tapauksessa sisällön perusteella yleensä vuosille 313–316. Gregorius Toursilaiselta (n. 538–594) on säilynyt varhaisin maininta siitä, että runo De ave Phoenice olisi Lactantiuksen kirjoittama (Greg.Tur.stell. 12).
12) Varhaisin lähde Feeniks-linnun tarinasta on Herodotoksen Historiateos (2,73). Kristityistä siihen viittasi jo Rooman piispa Clemens 90-luvulla (Clem.ad Cor. 25).
13) Hier.vir.ill. 80.
14) Damas.Hier.epist. 35,2,1: "Eos, quos mihi iam pridem Lactantii dederas libros, ideo non libenter lego, quia et plurimae epistulae eius usque ad mille versuum spatia tenduntur et raro de nostro dogmate disputant. Quo fit, ut et legenti fastidium generet longitudo et, si qua brevia sunt, scholasticis magis sint apta quam nobis de metris et regionum situ et philosophis disputantis."
15) Vrt. esim. Hier.chron.a.Abr. 2333: "Lactantius ... vir omnium suo tempore eloquentissimus"; Hier.epist. 58,10,2: "Lactantius, quasi quidam fluvius eloquentiae Tullianae, utinam tam nostra adfirmare potuisset quam facile aliena destruxit!"
16) Hier.chron.a.Abr. 2333; vir.ill. 80.
17) Ks. esim. Odahl C.M. 2004: Constantine and the Christian Empire. New York. Sivut 202–208 ja 350–352.