Alla on katkelma Sevillan piispa Isidoruksen teoksesta Sententiae, joka on laadittu 600-luvun alkupuolella. Suomennoksen on laatinut Tomi Vuolteenaho. Kohdan latinankielinen alkuteksti on saatavilla tästä linkistä.
IHMEISTÄ
SENTENTIAE 1,24,1–3
1,24,1 Vaikka apostoleille annettiin voima tehdä ihmeitä pakanakansojen uskon kasvattamiseksi, niin kirkolle on annettu voima tehdä laupeudentöitä saman uskon varustamiseksi. Mutta apostoleissakin laupeudentyöt olivat enemmän kuin ihmeet, ja samoin nykyään kirkossa on suurempaa elää oikein kuin tehdä ihmeitä.1,24,2 Se, että kirkko ei nykyään tee sellaisia ihmeitä joita se apostolien aikana teki, johtuu siitä syystä, että silloin maailman oli uskottava ihmeitä mutta nyt jo uskovana sen on loistettava hyvillä teoilla. Silloin tapahtui ulkoisia ihmeitä sen takia, että sisäinen usko vahvistuisi.
1,24,3 Se joka jo uskossa ollen etsii ihmeitä, etsii väärää kunniaa saadakseen kehuja. On näet kirjoitettu: »Kielet eivät ole merkkinä uskoville vaan niille, jotka eivät usko.»1 Katso, merkki ei ole välttämätön uskoville, jotka ovat jo tulleet uskoon, vaan epäuskoisille, jotta he kääntyisivät. Ei-uskovien epäuskon tähden Paavali paransi ihmeteolla Publiuksen isän kuumetaudista,2 mutta sairastavaa uskovaa Timoteusta hän ei hoitanut rukouksella vaan lääkintätaidolla,3 jotta tietäisit ihmeiden tapahtuvan epäuskoisten eikä uskovien tähden.
1) 1. Kor. 14:22.
2) Vrt. Ap.t. 28:7–9.
3) Vrt. 1. Tim. 5:23.