Alla on Vanhaa ja Uutta testamenttia käsittelevä katkelma Sevillan piispa Isidoruksen (n. 560–636 jKr.) laatimasta teoksesta De ecclesiasticis officiis. Suomennoksen on laatinut Tomi Vuolteenaho, ja sen latinankielinen alkuteksti on saatavilla tästä linkistä.
VANHASTA JA UUDESTA TESTAMENTISTA
DE ECCLESIASTICIS OFFICIIS 1,11,1–3
1,11,1 Kristuksen seurakunnissa luetaan ääneen lukukappaleita Raamatun kirjoituksista. Tuo Raamattu koostuu vanhasta ja uudesta laista. Vanha laki on se, joka ensin annettiin juutalaisille Mooseksen ja profeettojen välityksellä ja jota sanotaan Vanhaksi testamentiksi. Sitä sanotaan testamentiksi, koska se on luotettavien todistajien,1 nimittäin profeettojen kirjoittama ja sinetöimä. Uusi laki on evankeliumi, jota sanotaan Uudeksi testamentiksi ja joka on annettu Jumalan Pojan eli Kristuksen itsensä sekä hänen apostoleidensa välityksellä.1,11,2 Vanha laki on ikään kuin juuri, ja uusi laki on ikään kuin tuosta juuresta kasvanut hedelmä. Laista nimittäin tullaan evankeliumiin, sillä evankeliumissa julki tullut Kristus on aikaisemmin ennustettu laissa, ja hän on vieläpä itse puhunut profeetoissa, niin kuin on kirjoitettu: »Minä joka puhuin, katso, olen tässä.»2 Hän lähetti lain etukäteen ikään kuin kasvattajaksi lapsille,3 mutta kaikkien ollessa jo aikuisia hän antoi evankeliumin täydelliseksi elämänohjeeksi.
1,11,3 Sen tähden vanhassa laissa luvattiin työtä tekeville maan hyvyyttä, mutta uudessa laissa annetaan armon alla uskosta eläville taivaallinen valtakunta. Evankeliumi tarkoittaa hyvää sanomaa, ja todellakin on hyvä sanoma, että niitä, jotka ovat sen vastaanottaneet, kutsutaan Jumalan lapsiksi.
Viitteet ja selitykset
1) Latinan sana »testamentum» (testamentti) on johdos sanasta »testis», joka tarkoittaa todistajaa.
2) Jes. 52:6. Isidorus seuraa tässä Vulgatan latinankielistä käännöstä, joka on aivan mahdollinen tulkinta hepreankielisestä alkutekstistä. Uusimmissa suomenkielisissä kirkkoraamatuissa Jesajan kirjan kohta on tulkittu eri tavalla.
3) Vrt. Gal. 3:24–25.