Muratorin fragmentin suomennos
[1] ... joissa hän kuitenkin oli läsnä, ja hän kirjoitti niin.1[2–8] Kolmas evankeliumi on Luukkaan mukaan. Lääkäri Luukas, jonka Paavali oli ottanut mukaansa ikään kuin lainoppineeksi,2 kirjoitti sen kuulemiensa kertomusten perusteella omissa nimissään Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Luukas ei ollut itsekään nähnyt Herraa lihassa, ja niinpä hän kirjoitti sen mukaan kuin pystyi saamaan selville ja aloitti kertomuksensa Johanneksen syntymästä.
[9–16] Neljäs evankeliumi on opetuslapsi Johanneksen. Toisten opetuslasten ja seurakuntien johtajien kehottaessa hän sanoi heille: »Paastotkaa minun kanssani kolme päivää tästä eteen päin, ja kertokaamme sitten toisillemme, millaisia ilmestyksiä kukin on saanut.» Samana yönä apostoli Andreas sai ilmestyksen, että Johanneksen tulisi kirjoittaa kaikki omissa nimissään ja muut lukisivat sen läpi.
[16–26] Ja niinpä, vaikka yksittäisissä evankeliumeissa alku esitetään eri tavoilla, ei sillä ole merkitystä uskovien uskolle, koska kaikki on yhdessä johtavassa Hengessä julistettu jokaisessa evankeliumissa: syntymä, kärsimys, ylösnousemus, elämä opetuslasten kanssa ja hänen kaksi tulemistaan, ensimmäinen halveksitussa alhaisuudessa, mikä on tapahtunut, ja toinen kuninkaallisen vallan kirkkaudessa, mikä tapahtuu tulevaisuudessa.
[26–34] Onko siis ihme, että Johannes niin suurella varmuudella kertoo nämä asiat myös kirjeissään, joissa hän sanoo itsestään: »Mitä olemme omin silmin nähneet, kuulleet korvillamme ja kosketelleet käsillämme, siitä me olemme teille kirjoittaneet.»3 Tällä tavalla hän ilmaisee, että hän ei ole ainoastaan katsellut ja kuunnellut kaikkia Herran ihmeitä vaan on myös kirjoittanut niistä järjestykseen asetellun esityksen.
[34–39] Mutta kaikkien apostolien teot on kirjoitettu yhteen kirjaan. Luukas kokosi kunnioitetulle Teofilokselle4 esityksen asioista, jotka kaikki tapahtuivat hänen läsnäollessaan, kuten hän selvästi ilmaisee jättämällä mainitsematta Pietarin marttyyrikuoleman sekä Espanjaan menossa olleen Paavalin lähdön Rooman kaupungista.5
[39–68] Paavalin kirjeet itse tekevät ymmärrystä haluaville selväksi, mistä paikasta6 ja mistä syystä ne on lähetetty. Ensimmäisenä hän kielsi korinttilaisilta harhaoppisen jakautumisen7 ja sitten galatalaisilta ympärileikkauksen.8 Roomalaisille hän kirjoitti laajasti selittäen kirjoituksia ja kertoen Kristuksen olevan niiden pääasia. Meidän on käsiteltävä jokaista kirjettä, sillä itse autuas apostoli Paavali edeltäjänsä Johanneksen esimerkkiä seuraten kirjoittaa nimeltä mainiten ainoastaan seitsemälle seurakunnalle tässä järjestyksessä: ensimmäinen korinttilaisille, toinen efesolaisille, kolmas filippiläisille, neljäs kolossalaisille, viides galatalaisille, kuudes tessalonikalaisille, seitsemäs roomalaisille. Korinttilaisille ja tessalonikalaisille hän tosin kirjoitti toisenkin kerran heitä nuhdellakseen. Silti tunnistetaan, että kaikkialle maailmaan on levittäytynyt yksi ainoa seurakunta. Vaikka näet Johanneskin Ilmestyskirjassa kirjoittaa seitsemälle seurakunnalle, niin kuitenkin hän puhuu kaikille. Mutta rakkaudessaan Paavali kirjoitti yhden kirjeen Filemonille, yhden Titukselle ja kaksi Timoteukselle. Katolisen kirkon kunnioituksessa nämä kirjeet on kuitenkin pyhitetty seurakunnan järjestyksen asettamiseksi. Liikkeellä on myös kirjeet laodikealaisille ja aleksandrialaisille, jotka on sepustettu Paavalin nimessä Markionin harhaoppia varten,9 ja monia muitakin kirjeitä, joita ei voida hyväksyä katolisessa kirkossa, sillä ei ole sopivaa sekoittaa sappea ja hunajaa.
[68–71] Mutta Juudaksen kirje sekä kaksi edellä mainitun Johanneksen kirjettä10 ovat käytössä katolisessa kirkossa, samoin Viisauden kirja, jonka Salomon ystävät kirjoittivat hänen kunniakseen.
[71–73] Ilmestyskirjoista hyväksymme ainoastaan Johanneksen ilmestyksen ja Pietarin ilmestyksen,11 jota eräät meistä eivät halua luettavan kirkon piirissä.
[73–80] Mutta Hermas kirjoitti Paimenen12 aivan äskettäin, meidän aikanamme, Rooman kaupungissa, kun Rooman seurakunnan piispanistuimella oli hänen veljensä Pius. Sen tähden sitä tulee kyllä lukea, mutta kirkossa sitä ei voida julkaista kansalle profeettojen joukossa näiden lukumäärän tultua täyteen eikä myöskään apostolien joukossa, koska ollaan aikojen lopussa.
[81–85] Arsinouksen, Valentinoksen ja Miltiadeen kirjoituksia emme hyväksy lainkaan. He ovat kirjoittaneet Markionille jopa uuden psalmien kirjan yhdessä aasialaisen Basilideen, katafrygialaisten suuntauksen perustajan kanssa.13
Viitteet ja selitykset
Suomennos on Tomi Vuolteenahon laatima ja perustuu fragmentin korjattuun latinankieliseen tekstiin, joka on saatavilla tästä linkistä.
1) Tekstin alku on kadonnut. Fragmentin teksti alkaa keskeltä virkettä, joten alun merkityksestä ei ole täyttä selvyyttä. Todennäköisesti tässä puhutaan jotakin Markuksen evankeliumista.
2) »Ikään kuin lainoppineeksi» on suomennos latinan sanoista »quasi ut iuris studiosum», joiden tulkinta on epävarma.
3) Vrt. 1. Joh. 1:1–4.
4) Vrt. Luuk. 1:3; Ap.t. 1:1.
5) Vrt. Room. 15:24, 15:28.
6) Mahdollisesti tässä pitäisi lukea Zahnin korjausehdotuksen mukaisesti »mihin paikkaan» (ad quem locum), joka olisi tekstin jatkon kannalta johdonmukaisempi lukutapa ja vastaisi paremmin myös Paavalin kirjeiden sisältöä.
7) Vrt. esim. 1. Kor. 1:10.
8) Vrt. esim. Gal. 5:2.
9) Kirje aleksandrialaisille on tätä mainintaa lukuun ottamatta täysin tuntematon. Kirje laodikealaisille tarkoittanee Markionin muokkaamaa versiota Paavalin kirjeestä efesolaisille, jonka Markion nimesi kirjeeksi laodikealaisille (ks. Tert.adv.Marc. 5,11,12 ja 5,17,1). Markion oli kuuluisa harhaoppinen, joka tuli merkittäväksi 140-luvulta lähtien. Tunnetaan myös kokonaan toinen Paavalin nimissä väärennetty latinankielinen kirje laodikealaisille, mutta on epätodennäköisempää että tässä tarkoitettaisiin sitä. (Viimeksi mainitun kirjeen editio löytyy teoksesta Weber R. et al. 1969/1994: Biblia sacra iuxta Vulgatam versionem. Stuttgart. Sivu 1976.)
10) »Kaksi edellä mainitun Johanneksen kirjettä» on Lietzmannin korjausehdotuksen mukainen suomennos. Toisen mahdollisen korjauksen mukaan tekstissä ei puhuta »edellä mainitusta Johanneksesta» vaan kahdesta kirjeestä, joiden päällekirjoituksissa sanotaan niiden olevan Johanneksen kirjeitä.
11) Luultavasti tässä tarkoitetaan apokryfista Pietarin ilmestystä, joka on säilynyt osittain kreikankielisenä alkutekstinä ja kokonaan etiopialaisena käännöksenä. Tämä on eri kirjoitus kuin Nag Hammadista koptinkielisenä löytynyt gnostilainen Pietarin ilmestys.
12) Hermaan Paimen on tunnettu kreikankielinen teksti, joka luokitellaan nykyään yleensä ns. apostolisten isien kirjoituksiin. (Ed. Whittaker 1956/1967 GCS 48. Suom. Koskenniemi 1975: Apostoliset isät.)
13) Tässä mainituista henkilöistä Arsinous on muutoin täysin tuntematon. Valentinos oli gnostilainen kirjailija, joka vaikutti mm. Roomassa toisen vuosisadan puolivälissä. Miltiades lienee Eusebiuksen (hist.eccl. 5,16,3) mainitsema montanolainen vaikuttaja toiselta vuosisadalta. Montanolaisia kutsuttiin usein katafrygialaisiksi; heidän suuntauksensa perustaja Montanus ryhtyi esittämään profetioita Vähän-Aasian Frygiassa todennäköisesti 150- tai 160-luvulla. Tekstissä mainittu Basilides saattaa olla toisen vuosisadan alkupuolella Egyptin Aleksandriassa gnostilaisuutta opettanut henkilö, josta Irenaeus (adv.haer. 1,24) ja Eusebius (hist.eccl. 4,7,3–8) kertovat. Tällöin Muratorin fragmentin teksti tulisi ehkä lukea Monte Cassinon käsikirjoituksia seuraten siten, että Basilides ja »aasialainen katafrygialaisten suuntauksen perustaja» (eli Montanus) ovat eri henkilöitä.