Tertullianus oli kristillinen kirjailija 100- ja 200-lukujen vaihteessa Pohjois-Afrikan Karthagossa. Alla on katkelmia hänen teoksestaan Markionia vastaan, joka on julkaistu todennäköisesti vuonna 207 tai 208 jKr. Katkelmien suomennokset on laatinut Tomi Vuolteenaho. Niiden latinankieliset alkutekstit ovat saatavilla tästä linkistä.
Evankeliumien synnystä
Markionia vastaan 4,2
Lähdemme ensinnäkin siitä, että evankeliumien laatijat olivat apostoleja, joille Herra itse antoi tämän evankeliumin tunnetuksi tekemisen tehtävän. Evankeliumien laatijoina oli tosin myös apostolisia1 miehiä mutta ei kuitenkaan yksinään vaan apostolien kanssa ja apostolien seuraajina. Oppilaiden julistusta saatettaisiin näet pitää epäilyttävänä kunnian tavoitteluna, ellei sen takana olisi opettajien tai itse asiassa Kristuksen auktoriteetti, sillä sen nojalla apostolit asetettiin opettajiksi. Niinpä apostoleista Johannes ja Matteus esittelevät meille uskon, ja apostolisista miehistä sen esittävät Luukas ja Markus. Heillä kaikilla oli samat periaatteet mitä tulee siihen, että on ainoastaan yksi Jumala, Luoja, ja että hänen Kristuksensa syntyi neitsyestä ja on lain ja profeettojen täyttymys. Olkoon kertomukset järjestelty eri tavoin, kunhan uskon pääasioista on yksimielisyys. ... Luukas ei ollut apostoli vaan apostolinen, ei opettaja vaan oppilas, opettajaansa kaiketi vähäisempi ja varmasti yhtä myöhäinen kuin hänen seuraamansa apostoli Paavali oli muita apostoleja myöhäisempi.Markionia vastaan 4,5
Yhteenvetona toteamme, että jos on selvää, että lähempänä totuutta on se mikä on varhaisempaa ja että varhaisempaa on se mikä on ollut alusta alkaen ja että alusta alkaen on ollut se mikä on peräisin apostoleilta, niin yhtä lailla selvää on kaiketi myös se, että apostoleilta peräisin on se, mitä on pidetty pyhänä apostolien seurakunnissa. Katsokaamme millaista maitoa korinttilaiset ammensivat Paavalilta,2 minkä säännön mukaisuuteen galatalaiset ojennettiin,3 mitä lukevat filippiläiset, mitä tessalonikalaiset, mitä efesolaiset ja mitä sanovat meidän läheiset naapurimme roomalaiset, joille sekä Pietari että Paavali jättivät evankeliumin sinetöiden sen omalla verelläänkin.4 Meillä on myös Johanneksen kasvattamia seurakuntia. Markion ei tosin hyväksy hänen Ilmestyskirjaansa, mutta kun tarkastellaan piispojen seuraantoa näissä seurakunnissa alkuun asti, niin alullepanijaksi osoittautuu Johannes. Tällä tavalla tunnistetaan muidenkin seurakuntien aitoperäisyys. Väitän siis että se Luukkaan evankeliumi, jota nyt puolustan,5 on ollut voimassa seurakunnissa sen julkaisemisesta lähtien — eikä ainoastaan apostolisissa seurakunnissa6 vaan myös kaikissa niissä seurakunnissa jotka yhteisessä uskon salaisuudessa ovat yhteen liittyneitä apostolisten seurakuntien kanssa. ... Sama apostolisten seurakuntien auktoriteetti puolustaa muitakin evankeliumeja, jotka olemme saaneet noiden seurakuntien välityksellä ja jotka ovat meillä sellaisina kuin nuo seurakunnat ovat ne meille välittäneet. Tarkoitan Johanneksen ja Matteuksen evankeliumeja, mutta Markuksenkin julkaiseman evankeliumin vakuutetaan olevan Pietarin, jonka tulkki Markus oli. Samoin Luukkaan esitystä on tapana pitää Paavalin evankeliumina. On mahdollista pitää opettajien kirjoituksina niitä, mitkä oppilaat ovat julkaisseet.7
Viitteet ja selitykset
1) Apostolisilla miehillä (lat. apostolicus) Tertullianus tarkoittaa niitä, jotka olivat henkilökohtaisesti olleet apostolien oppilaina.
2) Vrt. 1. Kor. 3:2.
3) Vrt. Gal. 6:16 (jossa Paavali käyttää kreikan sanaa κανων, joka vastaa Tertullianuksen käyttämää latinan sanaa regula, joka on tässä suomennettu sanalla »sääntö»).
4) Verellä sinetöinti viittaa Pietarin ja Paavalin marttyyrikuolemiin Roomassa.
5) Tertullianus puolustaa katolisessa kirkossa käytettyä Luukkaan evankeliumia. Markion käytti itse muokkaamaansa versiota Luukkaan evankeliumista.
6) Apostolisilla seurakunnilla (lat. apostolica ecclesia) Tertullianus tarkoittaa niitä seurakuntia, jotka olivat apostolien itsensä perustamia, sekä mahdollisesti myös niitä, joita apostolit eivät itse olleet perustaneet mutta joihin he olivat asettaneet ensimmäisen piispan.
7) Huomautettakoon että Tertullianus ei sano olevan hyväksyttävää, että oppilaat julkaisisivat kirjoituksia opettajiensa nimissä (ainakaan ilman näiden nimenomaista valtuutusta).