Papias toimi Hierapoliksen seurakunnan piispana Vähässä-Aasiassa 100-luvun alkupuolella. Todennäköisesti 120–140-lukujen aikana hän julkaisi viiden kirjan laajuisen kreikankielisen teoksen nimeltä Λογιων κυριακων εξηγησεως (Logion kyriakon exegeseos), josta on kuitenkin säilynyt ainoastaan lyhyitä sitaatteja ja referaatteja muiden kirjailijoiden teoksissa. Alla on Tomi Vuolteenahon laatima suomennos Eusebiuksen Kirkkohistorian kohdasta, jossa siteerataan Papiaan teosta. Katkelman kreikankielinen alkuteksti on saatavilla tästä linkistä.
Evankeliumien synnystä
Eusebiuksen Kirkkohistoria 3,39,14–16
Edellä esitettyihin Papiaan lausumiin täytyy lisätä vielä perimätieto, jonka hän on kertonut evankelimin kirjoittaja Markuksesta näillä sanoilla: »Vanhin1 kertoi myös tämän: Markus, josta oli tullut Pietarin tulkki, kirjoitti tarkasti kaikki ne Herran puheet ja teot, jotka hän muisti, mutta ei kuitenkaan järjestyksessä. Sillä hän ei itse ollut kuullut Herran puhuvan eikä ollut seurannut häntä vaan myöhemmin Pietaria, niin kuin olen sanonut. Pietari antoi opetusta tarpeen mukaan, eikä hänen tarkoituksenaan ollut esittää järjestykseen aseteltua kertomusta Herran puheista.2 Siten Markus ei tehnyt mitään väärää, kun hän tällä tavalla kirjoitti sen minkä muisti. Sillä yhdestä asiasta hän piti huolta: ettei jättäisi kertomatta mitään mitä oli kuullut eikä vääristelisi niitä mitenkään.» Nämä asiat Papias on kertonut Markuksesta.3 Matteuksesta hän on sanonut seuraavaa: »Matteus laati puheista4 järjestykseen asetellun esityksen heprean kielellä, ja kukin käänsi ne [kreikaksi]5 sen mukaan kuin osasi.»Viitteet ja selitykset
1) »Vanhin» (ο πρεσβυτερος) tarkoittaa tässä Johannes vanhinta, josta puhutaan edeltävissä kappaleissa. Tämä Johannes vanhin (eli presbyteeri Johannes, ο πρεσβυτερος Ιωαννης) oli mahdollisesti eri henkilö kuin apostoli Johannes, mutta hänenkin sanotaan olleen »Herran oppilas» (του Κυριου μαθητης) eli hänkin oli henkilökohtaisesti kuunnellut Jeesuksen puheita. Papias puolestaan oli itse kuullut Johannes vanhimman puhuvan. Ks. Euseb.hist.eccl. 3,39,1–7 ja 3,39,14.
2) Suomennoksessa ilmaus τα κυριακα λογια on käännetty yksinkertaisesti Herran puheiksi, mutta todennäköisesti Papias tarkoittaa tällä ilmauksella laajemmin kertomuksia Herran puheista ja teoista, joihin hän on juuri edellä viitannut (τα υπο του Κυριου η λεχθεντα η πραχθεντα).
3) Vrt. myös mitä Eusebius kirjoittaa kohdassa hist.eccl. 2,15,1–2 ja tätä seuraten Hieronymus kohdassa vir.ill. 8. (Mainittujen kohtien suomennokset ovat saatavilla tästä linkistä.)
4) Suomennoksessa »puheiksi» käännetty kreikan ilmaus τα λογια tarkoittaa todennäköisesti kertomuksia Herran puheista ja teoista. (Ilmaukseen τα λογια on ajateltava liittyvän adjektiivi κυριακα, joka edeltävässä kappaleessa liittyy samaan ilmaukseen. Tämä puolestaan tarkoittanee suunnilleen samaa kuin sitä edeltävä ilmaus τα υπο του Κυριου η λεχθεντα η πραχθεντα. Vrt. nootti 2.)
5) Papias ei tässä erikseen mainitse kreikan kieltä, mutta luontevin tulkinta hänen tekstistään on se, että tässä tarkoitetaan nimenomaan kääntämistä hepreasta kreikaksi, vaikkakin alkutekstin ilmaus olisi periaatteessa mahdollista tulkita myös seuraavasti: »... ja kukin selitti niitä sen mukaan kuin osasi.»