Niin kutsutut Monarkianistiset johdannot evankeliumeihin ovat pääasiassa Vulgatan käsikirjoituksissa evankeliumeihin liitettyjä anonyymeja latinankielistä tekstejä, joiden nimitys tulee siitä, että jotkut modernit tutkijat ovat nähneet niissä ns. monarkianistisen harhaopin piirteitä. Johdantojen ajoitukset ovat epävarmoja, mutta yleensä niiden arvioidaan olevan peräisin 300–400-luvuilta. Alla on näistä johdannoista suomennettuja katkelmia niiltä osin kuin ne ovat relevantteja evankeliumien synnyn kannalta. Luukas-johdannon tässä esitetty alkuosa on ilmeisesti laadittu ns. Antimarkionistisen Luukas-johdannon alkuosan pohjalta. Alla olevat suomennokset on laatinut Tomi Vuolteenaho. Katkelmien latinankieliset alkutekstit ovat saatavilla tästä linkistä.
Evankeliumien synnystä
Johdanto Matteuksen evankeliumiin
Matteus oli lähtöisin juutalaisista, ja kuten hänet asetetaan järjestyksessä ensimmäiseksi,1 hän kirjoitti ensimmäisenä evankeliumin Juudeassa. Hänet kutsuttiin Herran yhteyteen publikaanin tehtävästä.2Johdanto Markuksen evankeliumiin
Markus, Jumalan evankelista, Pietarin poika3 kasteessa ja hänen oppilaansa Jumalan sanassa, toimitti pappeutta Israelissa lihan mukaan leeviläisenä, kääntyi uskomaan Kristukseen ja kirjoitti evankeliumin Italiassa. ... Laatiessaan kirjoitusta täydellisestä evankeliumista ja aloittaessaan Jumalan julistamisen Herran kasteesta4 hän ei nähnyt vaivaa puhua hänen lihallisesta syntymästään, jonka hän oli nähnyt esitetyn aikaisemmissa evankeliumeissa,5 vaan hän mainitsi heti ensimmäisten asioiden joukossa autiomaahan ajamisen, paaston pituuden, paholaisen kiusauksen, villipetojen seuran ja enkelien palveluksen.6 Näin hän opasti meitä ymmärrykseen tiivistämällä kaikki lyhyeen esitykseen kiistämättä kuitenkaan tapahtumien arvovaltaa ja kieltämättä teokseltaan täyteyttä. Kerrotaan, että uskoontulonsa jälkeen hän leikkasi peukalonsa irti, jotta häntä ei pidettäisi kelvollisena pappeuteen.7 Mutta niin vaikuttava oli uskon kanssa yhtäpitävä ennalta määrätty valinta, ettei hän edes tällä tavalla menettänyt sanan työssä sitä minkä hän aikaisemmin oli saanut syntyperänsä ansiosta: hänestä näet tuli Aleksandrian piispa.Johdanto Luukkaan evankeliumiin
Luukas, syntyjään Antiokian syyrialainen, ammatiltaan lääkäri, apostolien oppilas, seurasi myöhemmin Paavalia tämän marttyyrikuolemaan asti palvellen Herraa moitteettomasti. Hänellä ei näet koskaan ollut vaimoa eikä lapsia. Hän kuoli 74-vuotiaana Bityniassa, täynnä Pyhää Henkeä. Kun oli jo kirjoitettu evankeliumeja, nimittäin Matteuksen evankeliumi Juudeassa ja Markuksen evankeliumi Italiassa, niin Luukas Pyhän Hengen innoittamana kirjoitti Akhaian alueella tämän evankeliumin ilmoittaen itsekin sen alussa, että aikaisemmin oli kirjoitettu muita evankeliumeja.8Johdanto Johanneksen evankeliumiin
Tämä on evankelista Johannes, yksi Jumalan opetuslapsista. Hän on Jumalan valitsema neitsyt, joka halusi mennä naimisiin mutta Jumala kutsui hänet pois aviosäädystä. Hänen neitsyydestään annetaan evankeliumissa kaksinkertainen todistus siten, että hänen sanotaan olevan Jumalalle muita rakkaampi9 ja että ristille mennessään Jumala jätti hänen huomaansa oman äitinsä,10 jotta neitsyt pitäisi huolta neitsyestä. Evankeliumissa hän ilmaisi, millainen hän itse oli, ja aloittaessaan turmeltumattomasta Sanasta kertovan kirjoituksensa hän ainoana todistaa, että Sana tuli lihaksi11 ja että pimeys ei ole saanut valoa valtaansa.12 Ensimmäisenä tunnustekona hän esittää sen, minkä Jumala teki häissä.13 Siten hän ilmaisi, millainen hän itse oli, ja osoitti lukijoille, että sieltä, minne Herra kutsutaan, täytyy hääviinin loppua, jotta vanhojen muututtua kaikki, mitä Kristus asettaa, ilmenisi uutena. Evankeliumia tutkiva saa selville, että tässä tunnusteossa jokaisella sanotulla ja tehdyllä asialla on salainen merkitys. Mutta Johannes kirjoitti tämän evankeliumin Aasian maakunnassa sen jälkeen kun hän oli Patmos-saarella kirjoittanut Ilmestyskirjan, jotta se, jolla on turmeltumaton alku kaanonin alussa eli Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, saisi neitsyen laatimassa Ilmestyskirjassa myös turmeltumattoman lopun, sillä Kristus sanoo: »Minä olen alfa ja omega».14 Ja tämä on Johannes, joka tietäessään poislähtönsä päivän tulleen kutsui oppilaansa koolle Efesoksessa ja toi Kristusta esille monien tunnustekojen kautta. Sitten hän laskeutui kaivettuun hautapaikkaansa, ja kun hän oli lausunut rukouksen, hänet otettiin isiensä luo yhtä lailla vapaana kuoleman tuskasta kuin lihan turmeltumisesta. Vaikka hänen sanotaan kirjoittaneen evankeliumin kaikkien muiden jälkeen, niin kuitenkin hänet kaanonin järjestyksessä asetetaan Matteuksen perään,15 sillä Herrassa viimeiset eivät ole arvoltaan viimeisiä ja hylättyjä vaan täyteyden täydellistämiä. Ja näin piti tapahtua neitsyelle.Viitteet ja selitykset
1) Tässä viitataan ilmeisesti evankeliumien järjestykseen Raamatun käsikirjoituksissa. Matteuksen evankeliumin paikka ensimmäisenä evankeliumina vakiintui jo hyvin varhain sekä kreikan- että latinankielisissä käsikirjoituksissa.
2) Vrt. Matt. 9:9, 10:3; Mark. 2:14; Luuk. 5:27.
3) Vrt. 1. Piet. 5:13.
4) Vrt. Mark. 1:9–11.
5) Alkutekstissä ei ole tässä sanaa »evankeliumi», mutta »aikaisemmilla» (prioribus) tarkoitetaan todennäköisesti juuri aikaisempia evankeliumeja. Ajatuksena on nähtävästi se, että Markuksen evankeliumi olisi kirjoitettu Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien jälkeen. Jeesuksen syntymästä kerrotaan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien ensimmäisissä luvuissa.
6) Vrt. Mark. 1:12–13.
7) Vrt. 3. Moos. 21:16–23.
8) Vrt. Luuk. 1:1.
9) Vrt. Joh. 13:23, 19:26, 20:2, 21:7, 21:20.
10) Vrt. Joh. 19:26–27.
11) Vrt. Joh. 1:14.
12) Vrt. Joh. 1:5.
13) Vrt. Joh. 2:1–11.
14) Ilm. 1:8. Alfa ja omega ovat kreikan aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Vuoden 1992 kirkkoraamatussa tämä Ilmestyskirjan lause on suomennettu hieman selittäen: »minä olen A ja O, alku ja loppu».
15) Varhaisimmissa latinankielisissä Raamatun käsikirjoituksissa evankeliumit olivat järjestyksessä Matteus-Johannes-Luukas-Markus. Kreikankielisissä käsikirjoituksissa yleistyi jo varhain järjestys Matteus-Markus-Luukas-Johannes, joka tuli latinankieliseenkin traditioon Hieronymuksen version myötä.