Irenaeus toimi Galliassa Lugdunumin (nyk. Lyon) piispana toisen vuosisadan loppupuolella. Hänen pääteoksensa Adversus haereses (Harhaoppeja vastaan) on kirjoitettu alun perin kreikaksi 170–180-luvuilla. Alkukielisestä tekstistä on jäljellä vain fragmentteja, mutta teos on kuitenkin kokonaisuudessaan säilynyt hyvin tarkkana latinankielisenä käännöksenä, joka on laadittu todennäköisesti 300-luvulla. Alla on kaksi Tomi Vuolteenahon suomentamaa katkelmaa tämän teoksen kolmannesta kirjasta. Suomennokset perustuvat edellä mainittuun latinankieliseen käännökseen sekä ensimmäisen katkelman loppupuolen osalta myös kreikankieliseen alkutekstiin, joka on säilynyt Eusebiuksen siteeraamana. Latinan- ja kreikankieliset tekstit ovat saatavilla tästä linkistä.
Evankeliumien synnystä
Harhaoppeja vastaan 3 esipuhe – 3,1,1
Kaikkeuden Herra antoi evankeliumin julistamisen vallan apostoleilleen, ja heidän välityksellään me olemme tulleet tuntemaan totuuden eli Jumalan Pojan opin. Apostoleilleen Herra myös sanoi: »Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut sekä hänet, joka on lähettänyt minut.»1 Emme me näet keidenkään muiden välityksellä ole tulleet tuntemaan sitä, kuinka pelastuksemme on järjestetty, kuin niiden, joiden välityksellä evankeliumi on tullut meille. He kyllä julistivat sitä silloin suullisesti, mutta myöhemmin he Jumalan tahdosta jättivät sen meille kirjoitettuna, niin että se tulisi olemaan meidän uskomme perustus ja pylväs. Eikä ole oikein sanoa, että he julistivat ennen kuin heillä oli täydellinen tieto, niin kuin eräät julkeavat sanoa kerskaillen korjaavansa apostolien virheitä. Sillä sen jälkeen kun meidän Herramme oli noussut kuolleista ja apostolit oli Pyhän Hengen tullessa puettu voimaan korkeudesta,2 he saivat varmuuden kaikesta ja täydellisen tiedon. Niin he lähtivät maan ääriin3 julistamaan ilosanomaa niistä hyvistä asioista, joita olemme saaneet Jumalalta, ja kertomaan ihmisille taivaallisesta rauhasta. Heillä oli Jumalan evankeliumi sekä kaikilla yhteisesti että jokaisella erikseen. Niinpä Matteus4 julkaisi heprealaisten keskuudessa kirjallisen evankeliumin heidän omalla kielellään siihen aikaan, kun Pietari ja Paavali julistivat evankeliumia Roomassa ja perustivat sinne seurakunnan. Heidän kuoltuaan Markus, Pietarin oppilas ja tulkki,5 jätti meille kirjoitettuna sen mitä Pietari julisti, ja Luukas, joka seurasi Paavalia,6 talletti kirjaan sen evankeliumin, jota Paavali julisti.7 Sen jälkeen myös Johannes, Herran oppilas, se joka nojasi hänen rintaansa vasten,8 julkaisi evankeliumin oleskellessaan Efesoksessa Aasian maakunnassa.9Harhaoppeja vastaan 3,11,1
Johannes, Herran oppilas, halusi evankeliumin julistamisella10 poistaa sen harhan, jonka oli ihmisiin kylvänyt Kerinthos11 ja paljon aikaisemmin ne, joita sanotaan nikolaiitoiksi,12 jotka ovat irtautuneet omaksi lahkokseen tiedon nimellä kulkevasta valhetiedosta.13Viitteet ja selitykset
1) Vrt. Luuk. 10:16.
2) Vrt. Luuk. 24:49; Ap.t. 1:8.
3) Vrt. Ap.t. 1:8.
4) Kohdassa adv.haer. 3,9,1 Irenaeus sanoo evankeliumin kirjoittanutta Matteusta apostoliksi.
5) Kohdassa adv.haer. 3,10,6 Irenaeus sanoo, että Markus oli »Pietarin tulkki ja seuraaja» (interpres et sectator Petri).
6) Kohdassa adv.haer. 3,10,1 Irenaeus sanoo, että Luukas oli »apostolien seuraaja ja oppilas» (sectator et discipulus apostolorum). Kohdassa adv.haer. 3,14,1 Irenaeus kirjoittaa, että »Luukas pysyi erottamattomasti Paavalin seurassa ja oli tämän työtoveri evankeliumin julistamisessa» (Lucas inseparabilis fuit a Paulo et cooperarius eius in evangelio) ja että Luukas »ei pelkästään ollut apostolien seuralainen vaan myös heidän työtoverinsa, ennen kaikkea Paavalin» (non solum prosecutor sed et cooperarius fuerit apostolorum, maxime autem Pauli). Nämä asiat käyvät Irenaeuksen mukaan selviksi siitä, että Luukas kirjoittaa monikon ensimmäisessä persoonassa (me-muodossa) Apostolien tekojen luvuissa 16 ja 20, ja siitä, kuinka Paavali viittaa Luukkaaseen kohdissa Kol. 4:14 ja 2. Tim. 4:10–11. Vrt. myös Filem. 24.
7) Vrt. Gal. 2:2.
8) Vrt. Joh. 13:25, 21:20.
9) Kohdissa adv.haer. 2,22,5 ja 3,3,4 Irenaeus kertoo apostoli Johanneksen eläneen Efesoksessa Aasian maakunnassa Trajanuksen aikaan asti. Iren.adv.haer. 2,22,5: »A quadragesimo autem et quinquagesimo anno declinat iam in aetatem seniorem, quam habens Dominus noster docebat, sicut evangelium et omnes seniores testantur, qui in Asia apud Iohannem discipulum Domini convenerunt, id ipsum tradidisse eis Iohannem; permansit autem cum eis usque ad Traiani tempora.» Eusebius siteeraa tätä kohdassa hist.eccl. 3,23,3: »και παντες οι πρεσβυτεροι μαρτυρουσιν οι κατα την Ασιαν Ιωαννη τω Κυριου μαθητη συμβεβληκοτες παραδεδωκεναι τον Ιωαννην. Παρεμεινεν γαρ αυτοις μεχρι των Τραιανου χρονων.» Iren.adv.haer. 3,3,4: »Sed et quae est Ephesi ecclesia a Paulo quidem fundata, Iohanne autem permanente apud eos usque ad Traiani tempora, testis est verus apostolorum traditionis.» Eusebius siteeraa tätä kohdassa hist.eccl. 3,23,4: »Αλλα και η εν Εφεσω εκκλεσια υπο Παυλου μεν τεθεμελιωμενη, Ιωαννου δε παραμειναντος αυτοις μεχρι των Τραιανου χρονων, μαρτυς αληθης εστιν της των αποστολων παραδοσεως.»
10) Suomennetun katkelman ulkopuolelle jäävästä tekstistä käy ilmi, että »evankeliumin julistamisella» tarkoitetaan tässä Johanneksen evankeliumin kirjoittamista.
11) Kohdassa adv.haer. 3,3,4 Irenaeus kertoo Johanneksesta ja Kerinthoksesta seuraavaa: »Et sunt qui audierunt eum [sc. Polycarpum] quoniam Iohannes Domini discipulus in Epheso iens lavari, cum vidisset intus Cerinthum, exsilierit de balneo non lotus, dicens quod timeat ne balneum concidat, cum intus esset Cerinthus inimicus veritatis.» Eusebiuksen siteeraama kreikankielinen teksti kuuluu seuraavasti (hist.eccl. 4,14,6): Και εισιν οι ακηκοοτες αυτου [sc. Πολυκαρπου] οτι Ιωαννης ο του Κυριου μαθητης εν τη Εφεσω πορευθεις λουσασθαι και ιδων εσω Κηρινθον εξηλατο του βαλανειου μη λουσαμενος, αλλ επειπων »φυγωμεν, μη και το βαλανειον συμπεση, ενδον οντος Κηρινθου του της αληθειας εχθρου.»
12) Vrt. Ilm. 2:6, 2:15.
13) Ilmaus »tiedon nimellä kulkeva valhetieto» (eius quae falso cognominatur scientiae, της ψευδωνυμου γνωσεως) viittaa tässä gnostilaisuuteen, ja se esiintyy Irenaeuksen pääteoksen alkuperäisessä nimessäkin. Samaa ilmausta käytetään myös kohdassa 1. Tim. 6:20.