Hieronymus syntyi Dalmatiassa joko 330-luvun alussa tai 340-luvun loppupuolella. Elämänsä aikana hän matkusteli eri puolilla Rooman valtakuntaa kunnes asettui lopulta Betlehemiin, jossa hän kuoli vuonna 419 tai 420. Hieronymuksella oli laajasti kontakteja aikansa oppineisiin ja vaikutusvaltaisiin kristittyihin, ja latinan lisäksi hän osasi myös kreikkaa ja hepreaa. Hieronymukselta on säilynyt laaja latinankielinen kirjallinen tuotanto. Alla on Tomi Vuolteenahon suomentamia katkelmia Hieronymuksen kirjoituksista. Nämä kirjoitukset voidaan ajoittaa seuraavasti: Esipuhe evankeliumien käännökseen on vuodelta 384. Kuuluisia miehiä on laadittu vuonna 392 tai 393. Matteuksen evankeliumin kommentaari on vuodelta 398, kirje 120 vuodelta 407 ja Dialogi pelagiolaisia vastaan vuodelta 415. Katkelmien latinankieliset alkutekstit ovat saatavilla tästä linkistä.
Evankeliumien synnystä
Esipuhe evankeliumien käännökseen
Puhun nyt Uudesta testamentista, joka epäilemättä on laadittu kreikan kielellä lukuun ottamatta apostoli Matteusta, joka ensimmäisenä julkaisi Kristuksen evankeliumin Juudeassa heprealaisella kirjoituksella.Kuuluisia miehiä 1
Pietari kirjoitti kaksi kirjettä, joita sanotaan katolisiksi. Monet kiistävät toisen kirjeen autenttisuuden, koska sen kirjallinen tyyli poikkeaa ensimmäisestä kirjeestä. Mutta myös Markuksen evankeliumin sanotaan olevan Pietarin, jonka kuulija ja tulkki Markus oli.Kuuluisia miehiä 3
Matteus, toiselta nimeltään Leevi, publikaani josta tuli apostoli,1 laati ensimmäisenä Kristuksen evankeliumin Juudeassa heprealaisella kirjoituksella ja heprean kielellä niitä varten, jotka ympärileikattujen keskuudesta olivat tulleet uskoon. Ei ole varmaa, kuka sen sitten käänsi kreikaksi. Hepreankielinen teksti löytyy vielä tänäkin päivänä Kesarean kirjastosta, jonka Pamfilos2 marttyyri suurella innolla kokosi. Minäkin sain nasaretilaisilta, jotka Syyrian Beroiassa käyttävät tätä kirjaa, tilaisuuden ottaa siitä jäljennöksen. Huomioitavaa siinä on se, että aina kun evankelista – sekä omasta että Herran Vapahtajan puolesta puhuessaan – käyttää hyväkseen Vanhan testamentin todistuksia, hän ei seuraa seitsemänkymmenen kääntäjän3 vaan hepreankielisen tekstin auktoritettia. Noiden todistusten joukossa ovat nämä kaksi: »Egyptistä minä kutsuin poikani»4 ja »häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi».5Kuuluisia miehiä 7
Luukas, antiokialainen lääkäri, ei ollut taitamaton kreikan kielessä, kuten hänen kirjoituksensa osoittavat. Hän seurasi apostoli Paavalia, oli kumppanina tämän kaikilla matkoilla ja kirjoitti evankeliumin. Hänestä Paavali sanoi: »Lähetämme mukaan myös veljen, jota evankeliumin tähden kiitellään kaikissa seurakunnissa.»6 Ja kolossalaisille: »Teille lähettää tervehdyksen rakas lääkäri Luukas.»7 Ja Timoteukselle: »Minun kanssani on ainoastaan Luukas.»8 Hän julkaisi toisenkin erinomaisen teoksen. Sen otsikko on Apostolien teot, ja siinä kerrotaan tapahtumista Paavalin kahden vuoden mittaiseen Roomassa oleskeluun9 asti eli Neron neljänteen10 hallitusvuoteen asti. ... Eräät arvelevat, että aina kun Paavali kirjeissään sanoo »minun evankeliumini mukaan»,11 hän tarkoittaa Luukkaan kirjoitusta, ja että Luukas ei oppinut evankeliumia ainoastaan apostoli Paavalilta (joka ei ollut oleskellut Herran kanssa lihassa) vaan myös muilta apostoleilta. Tämän hän itsekin ilmoittaa kirjoituksensa alussa sanoen: »sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita.»12 Hän siis kirjoitti evankeliumin sen mukaan kuin oli kuullut, mutta Apostolien teot hän laati sen mukaan kuin oli itse nähnyt.Kuuluisia miehiä 8
Markus, Pietarin oppilas ja tulkki, kirjoitti Roomassa veljien pyynnöstä lyhyen evankeliumin sen mukaan kuin mitä oli kuullut Pietarin kertovan. Kun Pietari kuuli tästä, hän hyväksyi sen ja omalla auktoriteetillaan julkaisi sen luettavaksi seurakunnissa, niin kuin Clemens kirjoittaa teoksensa Hypotyposeis kuudennessa kirjassa ja samoin Hierapoliksen piispa Papias.13 Myös Pietari mainitsee kyseisen Markuksen ensimmäisessä kirjeessään, jossa hän viittaa Roomaan vertauskuvallisesti Babylonin nimellä: »Babylonissa oleva valittu seurakunta ja poikani Markus lähettävät teille tervehdyksen.»14 Niin Markus sitten otti itse laatimansa evankeliumin ja meni Egyptiin. Hän oli ensimmäinen, joka julisti Kristusta Aleksandriassa. Hän perusti sinne seurakunnan opettaen niin hyvin ja eläen niin kurinalaisesti, että saattoi kaikki Kristuksen seuraajat noudattamaan omaa esimerkkiään. ... Markus kuoli Neron kahdeksantena hallitusvuotena, ja hänet haudattiin Aleksandriaan. Hänen seuraajakseen tuli Annianos.Kuuluisia miehiä 9
Johannes, apostoli jota Jeesus rakasti eniten,15 Sebedeuksen poika ja apostoli Jaakobin veli16 (tämän Jaakobin Herodes teloitti Herran kuoleman jälkeen),17 kirjoitti evankeliumin kaikkein viimeisenä, Aasian maakunnan piispojen pyynnöstä. Siten hän nousi Kerinthosta ja muita harhaoppisia vastaan sekä erityisesti ebionien oppia vastaan. Nämä väittävät, että Kristusta ei ollut olemassa ennen Mariaa. Sen takia Johanneksen oli kerrottava Kristuksen jumalallisesta synnystä. Mutta on esitetty toinenkin syy tämän kirjoituksen laatimiselle, nimittäin sellainen että kun Johannes oli lukenut Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan teokset, niin hän kyllä hyväksyi kertomukset tapahtumista ja vahvisti niiden olevan totta, mutta sanoi kertomusten kattavan tapahtumat ainoastaan Johanneksen vangitsemisen jälkeiseltä yhdeltä vuodelta, jolloin Kristus kuoli. Niinpä hän jätti kertomatta siitä vuodesta, jonka tapahtumia nuo kolme olivat käsitelleet, ja kirjoitti varhaisemmista tapahtumista, ajalta ennen kuin Johannes teljettiin vankilaan, niin kuin voivat havaita ne, jotka huolellisesti lukevat neljä evankeliumia. Tämä myös poistaa ristiriitaisuuden, joka Johanneksen evankeliumilla näyttää olevan muiden kanssa. Johannes kirjoitti myös yhden kirjeen, joka alkaa näin: »Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä olemme omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta.»18 Tämän kirjeen hyväksyvät kaikki kirkonmiehet ja oppineet. Mutta kahden muun kirjeen, joista ensimmäinen alkaa »vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsilleen»19 ja toinen »vanhin rakkaalle Gaiukselle, jota minä rakastan totuudessa»,20 väitetään olevan Johannes vanhimman kirjoittamia. Tänäkin päivänä Efesoksessa esitellään toista hautaa hänen hautanaan, mutta jotkut arvelevat että kyseessä on kaksi eri muistoa samasta evankelista Johanneksesta. Tätä asiaa käsittelen sitten kun on järjestyksessä tultu hänen kuulijansa Papiaan kohdalle.21 Kun sitten Domitianus neljäntenätoista hallitusvuotenaan pani toimeen Neron jälkeen toisen vainon, Johannes karkotettiin Patmos-saarelle, jossa hän kirjoitti Ilmestyskirjan, jota ovat selittäneet Justinos marttyyri ja Irenaeus. Mutta kun Domitianus oli tapettu ja senaatti oli kumonnut hänen tekemänsä päätökset liiallisen julmuuden tähden, niin Johannes palasi Nervan hallitessa Efesokseen, ja eläen siellä keisari Trajanuksen aikaan asti hän perusti ja johti seurakuntia koko Aasian maakunnassa. Hän kuoli Efesoksessa vanhuuden uuvuttamana 68. vuonna Herran kuoleman jälkeen, ja hänet haudattiin saman kaupungin lähistölle.Kuuluisia miehiä 36
Pantainos,22 stoalaisen koulukunnan filosofi, oli tiettyyn vanhaan aleksandrialaiseen tapaan niin viisas ja oppinut sekä Raamatun että maallisen kirjallisuuden suhteen (Aleksandriassa kirkonmiehet olivat evankelista Markuksesta lähtien olleet aina opettajia), että Aleksandrian piispa Demetrius23 lähetti hänet Intiaankin sikäläisen kansan lähettiläiden pyynnöstä. Siellä hänelle selvisi, että Bartolomeus, yksi kahdestatoista apostolista,24 oli julistanut siellä Herran Jeesuksen tulemista Matteuksen evankeliumin mukaisesti. Palatessaan Pantainos toi tuon heprealaisella kirjoituksella kirjoitetun evankeliumin mukanaan Aleksandriaan.Matteuksen evankeliumin kommentaari, esipuhe
Evankelistoista ensimmäinen on Matteus, publikaani, toiselta nimeltään Leevi.25 Hän julkaisi Juudeassa heprean kielellä evankeliumin erityisesti niitä varten, jotka juutalaisten keskuudesta olivat tulleet Jeesukseen uskoviksi ja olivat kokonaan lakanneet pitämästä kiinni lain varjosta kun evankeliumin totuus oli tullut tilalle.26 Toinen on Markus, apostoli Pietarin tulkki ja Aleksandrian seurakunnan ensimmäinen piispa. Hän ei itse nähnyt Herraa Vapahtajaa vaan kertoi ne asiat, jotka oli kuullut opettajansa julistavan. Markus kiinnitti enemmän huomiota siihen, että esitti tapahtumat luotettavasti, kuin siihen, että esittäisi ne järjestyksessä. Kolmas on Luukas, lääkäri, syntyjään Antiokian syyrialainen, »jota kiitellään evankeliumin tähden».27 Hän oli apostoli Paavalin oppilas ja kirjoitti teoksensa Akhaian ja Boiotian alueella. Luukas aloitti kertomuksensa kauempaa menneisyydestä28 ja, niin kuin hän esipuheessa itsekin myöntää, kertoi ennemminkin siitä, mitä oli kuullut, kuin siitä, mitä oli nähnyt.29 Viimeinen on Johannes, apostoli ja evankelista jota Jeesus rakasti eniten ja joka Herran rintaa vasten nojaten30 ammensi puhtaimmasta opin virrasta ja joka ainoana ansaitsi kuulla sanottavan ristiltä: »Katso, äitisi!»31 Kun hän oli Aasian maakunnassa, rehottivat jo silloin harhaoppisten versot, joita istuttivat Kerinthos, Ebion ja muut, jotka kiistävät Kristuksen tulleen lihaksi. Johannes itse kutsuu heitä kirjeessään antikristuksiksi,32 ja myös apostoli Paavali kirjoittaa usein heitä vastaan.33 Tuolloin Johannes lähes kaikkien Aasian maakunnan silloisten piispojen ja lukuisten seurakuntien lähettiläiden vaatimuksesta kirjoitti syvällisemmin Vapahtajan jumaluudesta ja niin sanoakseni ryöpsäytti esiin Jumalan Sanaa kirjoittaen rohkeudella, joka ei ollut niinkään röyhkeää kuin autuasta. Tästä myös kirkkohistoria kertoo, että veljien vaatiessa häntä kirjoittamaan Johannes vastasi tekevänsä niin, jos määrättäisiin paasto ja he kaikki yhdessä rukoilisivat Herraa. Näin tapahtui, ja ilmestyksestä täyttyneenä hän puhkesi tuohon taivaasta tulevaan esipuheeseen: »Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Tämä oli alussa Jumalan luona.»34Matteuksen evankeliumin kommentaari 12,13
Evankeliumissa, jota nasareenit35 ja ebionit käyttävät ja jonka olen äskettäin kääntänyt heprean kielestä kreikaksi ja jota monet sanovat Matteuksen alkuperäiseksi evankeliumiksi, kerrotaan tuosta miehestä, jolla oli kuivettunut käsi,36 että hän oli muurari ja rukoili apua näin sanoen: »Olin muurari ja hankin elantoni käsilläni. Rukoilen sinua Jeesus, että tekisit minut jälleen terveeksi, ettei minun tarvitsisi häpeällisesti kerjätä ruokaa.»Kirje 120,11,5
Paavalilla oli tulkkinaan Titus niin kuin autuaalla Pietarilla oli Markus, jonka evankeliumi on laadittu Pietarin kertoessa ja Markuksen kirjoittaessa.Dialogi pelagiolaisia vastaan 3,2
Evankeliumi heprealaisten mukaan37 on kirjoitettu kaldean ja syyrian kielellä mutta heprealaisella kirjoituksella, ja nasareenit käyttävät sitä vielä tänäkin päivänä. Kyseessä on evankeliumi apostolien mukaan tai, niin kuin useimmat arvelevat, Matteuksen mukaan, ja siitä on kopio Kesarean kirjastossa. Siinä on kertomus jossa sanotaan: »Ja katso, Herran äiti ja veljet sanoivat hänelle: 'Johannes Kastaja kastaa syntien anteeksisaamiseksi.38 Menkäämme hänen kastettavikseen.' Mutta hän sanoi heille: 'Mitä syntiä minä olen tehnyt, että menisin hänen kastettavakseen? Ellei sitten kenties juuri tämä mitä sanoin ole tietämättömyyttä.' »
Viitteet ja selitykset
1) Vrt. Matt. 9:9, 10:3; Mark. 2:14; Luuk. 5:27.
2) Kesareassa suuren kirjaston koonnut presbyteeri Pamfilos kuoli marttyyrina vuonna 310 jKr.
3) Seitsemälläkymmenellä kääntäjällä Hieronymus viittaa Vanhan testamentin varhaiseen kreikankieliseen versioon, josta nykyään käytetään yleensä nimitystä Septuaginta. (Latinan sana »septuaginta» tarkoittaa seitsemääkymmentä.)
4) Hoos. 11:1; Matt. 2:15. Septuaginta-käännöksessä kyseinen Hoosean kirjan kohta poikkeaa hieman hepreankielisestä masoreettitekstistä, joka on Matteuksen sitaatin mukainen.
5) Matt. 2:23. Tälle kohdalle ei ole sananmukaista vastinetta Vanhan testamentin hepreankielisessäkään tekstissä, mutta ks. Hieronymuksen selitystä kohdassa Hier.in Matth. 2,23.
6) 2. Kor. 8:18. Hieronymuksen tulkinnan mukaan tuo veljeksi kutsuttu kristitty oli siis evankelista Luukas ja häntä kiiteltiin seurakunnissa evankeliumin tähden. »Evankeliumin tähden» voi tässä viitata yleisesti evankeliumin julistamiseen tai erityisesti Luukkaan kirjoittamaan evankeliumiin. Myös Johannes Khrysostomoksen mukaan Paavali tarkoittaa tässä jakeessa evankelista Luukasta (Ioh.Chrysost.in act. 1,1).
7) Kol. 4:14.
8) 2. Tim. 4:11.
9) Vrt. Ap.t. 28:30.
10) Ainakin yhdessä käsikirjoituksessa ja eräissä editioissa lukee tässä »Neron neljänteentoista hallitusvuoteen asti». Nero oli Rooman keisari vuosina 54–68 jKr.
11) Vrt. Room. 2:16; 2. Tim. 2:8.
12) Luuk. 1:2.
13) Luvun alkuosa tähän kohtaan asti on siteerattu myös Clemens Aleksandrialaisen näkemyksiä esittelevällä sivulla. Ei ole selvää, mitkä kaikki tässä esitetyistä asioista kerrotaan Papiaan kirjoituksissa. Hieronymuksen näkemys perustuu tässä (niin kuin monessa muussakin kohdassa) ilmeisesti Eusebiuksen mainintaan.
14) 1. Piet. 5:13.
15) Vrt. Joh. 13:23, 19:26, 20:2, 21:7, 21:20.
16) Vrt. esim. Matt. 4:21, 10:2; Mark. 1:19, 3:17; Luuk. 5:10; Joh. 21:2.
17) Vrt. Ap.t. 12:1–2.
18) 1. Joh. 1:1.
19) 2. Joh. 1.
20) 3. Joh. 1.
21) Vrt. Hier.vir.ill. 18.
22) Pantainos oli Aleksandrian teologisen koulun johtaja 100–200-lukujen vaihteessa.
23) Demetrius oli Aleksandrian piispa noin vuosina 189–232.
24) Vrt. Matt. 10:2–4; Mark. 3:18; Luuk. 6:13–16; Ap.t. 1:13.
25) Vrt. Matt. 9:9, 10:3; Mark. 2:14; Luuk. 5:27.
26) Vrt. Matt. 5:17–18. Lain varjosta ja evankeliumin totuudesta ja todellisuudesta ks. esim. Gal. 2:14; Kol. 2:16–17; Hepr. 8:4–5, 10:1.
27) Vrt. yllä kohta Kuuluisia miehiä 7 ja nootti 6.
28) Tässä viitataan siihen, että Luukas aloitti kertomuksensa Johannes Kastajan vanhemmista asti (Luuk. 1:5).
29) Vrt. Luuk. 1:1–4.
30) Vrt. Joh. 13:23–25, 21:20.
31) Joh. 19:27.
32) Vrt. esim. 1. Joh. 4:2–3; 2. Joh. 7.
33) Vrt. esim. 1. Tim. 3:16.
34) Joh. 1:1–2.
35) Sanat Nazarenus ja Nazaraeus (= Ναζωραιος) lienevät synonyymisia. Tällä sivulla olevissa suomennoksissa ne on käännetty siten, että Nazarenus = »nasareeni» ja Nazaraeus = »nasaretilainen».
36) Tässä siis viitataan mieheen, josta kerrotaan kohdassa Matt. 12:9–13.
37) »Evankeliumi heprealaisten mukaan» tunnetaan suomenkielisessä kirjallisuudessa myös nimellä »Heprealaisevankeliumi». Muita mainintoja siitä ovat mm. seuraavat. Hier.vir.ill. 2: »Evankeliumi, jota kutsutaan evankeliumiksi heprealaisten mukaan ja jonka minä olen vähän aikaa sitten kääntänyt kreikan ja latinan kielille ja jota myös Origenes käytti usein ...» (Evangelium quoque quod appellatur secundum Hebraeos et a me nuper in Graecum sermonem Latinumque translatum est, quo et Origenes saepe utitur ...) Euseb.hist.eccl. 3,25,5: »Epäperäisten kirjoitusten joukkoon jotkut ovat lukeneet myös evankeliumin heprealaisten mukaan, johon ovat mieltyneet etenkin ne heprealaiset, jotka ovat ottaneet Kristuksen vastaan.» ([Εν τοις νοθοις] τινες και το καθ Εβραιους ευαγγελιον κατελεξαν, ω μαλιστα Εβραιων οι τον Χριστον παραδεξαμενοι χαιρουσιν.) Euseb.hist.eccl. 3,27,4: »Ebionit käyttivät ainoastaan sitä evankeliumia, jota sanotaan evankeliumiksi heprealaisten mukaan, ja muita evankeliumeja he väheksyivät.» (Ευαγγελιω δε μονω τω καθ Εβραιους λεγομενω χρωμενοι [Εβιωναιοι], των λοιπων σμικρον εποιουντο λογον.) Irenaeuksen mukaan Ebionit käyttivät ainoastaan Matteuksen evankeliumia (Iren.adv.haer. 1,26,2 ja 3,11,7). Ks. myös Epiph.haer. 30,3,7.
38) Vrt. Mark. 1:4; Luuk. 3:3.