Eusebius oli Palestiinan Kesarean piispa noin vuodesta 314 lähtien. Hän oli syntynyt 260-luvun alkupuolella ja kuoli todennäköisesti vuonna 339 tai 340 jKr. Ne Eusebiuksen kirjoituksissa olevat evankeliumien syntyä käsittelevät kohdat, joissa Eusebius eksplisiittisesti sanoo siteeraavansa tai referoivansa joitakin aikaisempia kirjailijoita, on käsitelty kyseisten kirjailijoiden kohdalla. Tälle sivulle on koottu suomennoksia sellaisista kohdista, joissa Eusebius ei mainitse omaa lähdettään. Suomennokset on laatinut Tomi Vuolteenaho. Niiden alkutekstit ovat saatavilla tästä linkistä.
Evankeliumien synnystä
Kronikka a.Abr. 2055, 2057, 2077 ed. Karst
[2055] Apostoli Pietari, sen jälkeen kun hän oli ensin perustanut Antiokian seurakunnan, meni Roomaan, julisti siellä evankeliumia ja toimi seurakunnan piispana kaksikymmentä vuotta. ... [2057] Evankelista Markus, Pietarin tulkki, meni Egyptiin ja Aleksandriaan ja julisti evankeliumin sanaa Herran Voidellusta. ... [2077] Evankelista Markuksen jälkeen Aleksandrian seurakunnan piispaksi asetettiin Annianos, joka oli seurakunnan johdossa 26 vuotta.1Kirkkohistoria 2,15,2; 2,16,1; 2,24
Sanotaan, että Pietari mainitsee Markuksen2 ensimmäisessä kirjeessään ja että Pietari laati tuon kirjeen Roomassa ja ilmaisi sen nimittämällä kaupunkia kuvaannollisesti Babyloniksi näillä sanoilla: »Babylonissa oleva valittu seurakunta ja poikani Markus lähettävät teille tervehdyksen.»3 Kerrotaan, että Markus oli ensimmäinen joka meni Egyptiin julistamaan evankeliumia, jonka hän oli myös kirjoittanut, ja että hän ensimmäisenä perusti seurakuntia Aleksandriaan. ... Neron kahdeksantena hallitusvuotena4 Annianoksesta tuli Aleksandrian seurakunnan ensimmäinen johtaja evankelista Markuksen jälkeen.Kirkkohistoria 3,1,1
Vapahtajamme pyhät apostolit ja oppilaat hajaantuivat kaikkialle maailmaan. Perimätiedon mukaan Tuomas sai osakseen Parthian, Andreas Skyytian, Johannes Aasian maakunnan, jossa eleltyään hän kuoli Efesoksessa.Kirkkohistoria 3,4,6–7
Luukas oli syntyjään Antiokiasta ja ammatiltaan lääkäri. Hän oli Paavalin pitkäaikainen kumppani ja seurusteli – ei ainoastaan ohimennen – myös muiden apostolien kanssa. Heiltä saamansa sielujenparantamistaidon hän on osoittanut kahdessa meille jättämässään Jumalan Hengen vaikutuksesta syntyneessä kirjassa: evankeliumissa, jonka hän vakuuttaa kirjoittaneensa sen mukaan kuin mitä hänelle olivat kertoneet »ne, jotka alusta alkaen olivat olleet silminnäkijöitä ja joista oli tullut sanan palvelijoita»5 ja joiden kertomuksia hän sanoo seuranneensa kaikessa alusta alkaen,6 sekä Apostolien teoissa, jota hän ei laatinut laatinut kuulemansa perusteella vaan silminnäkijänä.7 Paavalin sanotaan tarkoittaneen Luukkaan evankeliumia, kun hän tapansa mukaan kirjoitti ikään kuin jostakin omasta evankeliumistaan puhuen: »minun evankeliumini mukaan».8Kirkkohistoria 3,24,1–2; 3,24,5–16
Tässä välissä mainitsen apostoli Johanneksen kiistattomat kirjoitukset. Aidoksi tunnustettakoon ensin hänen evankeliuminsa, joka on tullut tunnetuksi seurakunnissa kaikkialla taivaan alla. Seuraava esitys tehnee selväksi, minkä takia varhaiset kristityt aivan oikein ovat asettaneet sen neljännelle sijalle kolmen muun evankeliumin jälkeen. ... Kaikista niistä, jotka oleskelivat Herran seurassa, ainoastaan Matteus ja Johannes ovat jättäneet meille kirjoituksia, ja heidänkin kerrotaan vain pakosta ryhtyneen kirjoittamaan. Kun näet Matteus, joka ensin julisti heprealaisille, aikoi mennä myös muiden luo, hän kirjoitti äidinkielellään evankeliuminsa niille, joiden luota hän oli lähdössä pois, ja täytti siten kirjoituksella sen, mikä hänen läsnäolostaan jäi puuttumaan. Kun sitten Markus ja Luukas olivat jo julkaisseet evankeliuminsa, kerrotaan että Johannes, jonka julistus oli aina ollut suullista, ryhtyi lopulta kirjoittamaan seuraavasta syystä. Kun kolme aikaisemmin kirjoitettua evankeliumia olivat jo levinneet kaikkien, myös Johanneksen, saataville, hänen sanotaan kyllä hyväksyneen ne todistaen niiden olevan totuudenmukaisia, mutta kirjoituksista puuttui esitys siitä mitä Kristus teki julistustoimintansa alussa. Ja tämä on totta. Voidaan näet havaita, että nuo kolme evankelistaa ovat kirjoittaneet ainoastaan siitä, mitä Vapahtaja teki yhden vuoden aikana sen jälkeen kun Johannes Kastaja oli teljetty vankilaan, ja tämän he ilmaisevat kertomustensa alussa. Neljänkymmenen päivän paaston ja sitä seuranneen kiusauksen9 jälkeen Matteus tekee selväksi, mitä aikaa hänen kirjoituksensa käsittelee: »Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Juudeasta Galileaan».10 Samoin Markus sanoo: »Kun Johannes oli vangittu, Jeesus meni Galileaan.»11 Ja ennen kuin Luukas aloittaa kertomaan Jeesuksen teoista, hän tekee samanlaisen huomautuksen sanoen, että Herodes lisäsi tekemiinsä pahuuksiin vielä senkin että »telkesi Johanneksen vankilaan».12 Kerrotaan, että tämän takia apostoli Johannes muiden kehottamana kertoi evankeliumissaan siitä ajasta, josta aikaisemmat evankelistat olivat vaienneet, ja siitä, mitä Vapahtaja oli tehnyt tuona aikana eli ennen kuin Kastaja vangittiin. Tämän hän ilmaisee toisaalta sanoessaan, että »tämän ensimmäisen ihmetekonsa Jeesus teki»,13 ja toisaalta mainitessaan Jeesuksen tekojen välissä Kastajan vielä kastaneen Ainonissa, Salimin lähellä, ja ilmoittaen selvästi että »Johannesta ei näet vielä oltu heitetty vankilaan».14 Johannes siis kertoo kirjoittamassaan evankeliumissa siitä, mitä Jeesus oli tehnyt ennen kuin Kastaja heitettiin vankilaan, mutta kolme muuta evankelistaa kertovat Kastajan vangitsemisen jälkeisistä teoista. Kun nämä asiat ymmärretään, eivät evankeliumit enää vaikuta keskenään ristiriitaisilta, sillä Johanneksen evankeliumi sisältää Kristuksen ensimmäiset teot ja muissa evankeliumeissa kerrotaan hänen loppuaikansa tapahtumista. Johannes luonnollisestikin vaikeni Vapahtajan lihallisesta syntyperästä, josta Matteus ja Luukas olivat jo aikaisemmin kirjoittaneet. Sen sijaan Johannes aloitti kertomalla hänen jumaluudestaan, koska Jumalan Henki oli varannut tästä kertomisen hänelle, sillä hän oli muita suurempi. Tämän verran olkoon minun puolestani sanottu Johanneksen evankeliumista. Aikaisemmin olen selvittänyt, mistä syystä Markuksen evankeliumi kirjoitettiin.15 Luukas itse esitti evankeliuminsa alussa syyn siihen, minkä takia hän on sen laatinut.16 Hän sanoo, että monet olivat liikaa hätiköiden pyrkineet laatimaan kertomuksen asioista, joista hän itse oli täysin selvillä. Sen tähden hän katsoi välttämättömäksi vapauttaa meidät noiden muiden esittämistä kiistanalaisista käsityksistä antaen omassa evankeliumissaan luotettavan esityksen niistä asioista, joiden totuuden hän oli hyvin tullut tuntemaan oleskellessaan Paavalin kanssa tämän kumppanina ja seurustellessaan muidenkin apostolien kanssa. Tällainen on minun esitykseni näistä asioista. Sopivan tilaisuuden tullen pyrin varhaisten kristittyjen kirjoituksia siteeraamalla selvittämään, mitä muut ovat näistä asioista sanoneet.Kirkkohistoria 5,10,3
Pantainoksen18 kerrotaan menneen Intiaan ja havainneen, että jo ennen hänen saapumistaan Matteuksen evankeliumi oli siellä eräillä ihmisillä, jotka olivat tulleet tuntemaan Kristuksen. Bartolomeus, yksi apostoleista,19 oli saarnannut heille ja jättänyt heille tuon Matteuksen kirjoituksen heprealaisella kirjoituksella, jollaisena se oli säilynyt siihen aikaan asti.Viitteet ja selitykset
1) Eusebiuksen Kronikan kreikankielinen alkuteksti on kadonnut, mutta siitä on säilynyt varhainen armeniankielinen käännös sekä Hieronymuksen kääntämä ja hieman muokkaama latinankielinen versio. Yllä oleva suomennos perustuu Karstin laatimaan saksankieliseen editioon Kronikan armeniankielisestä versiosta. Siinä kyseiset kohdat on merkitty vuosille 2055, 2057 ja 2077 Abrahamin syntymän jälkeen, ja ne vastaavat vuosia 39, 41 ja 61 jKr. Hieronymuksen latinankielisessä versiossa vastaavat kohdat sijoittuvat Helmin edition mukaan vuosille 2058, 2059 ja 2078 a.Abr. eli vuosille 42, 43 ja 62 jKr. Aleksandrian piispa Annianoksen nimi on armeniankielisessä versiossa virheellisesti Ananios (vrt. Euseb.hist.eccl. 2,24); suomennoksessa nimi on korjattu oikeaan muotoon. Hieronymuksen version mukaan Pietari toimi Rooman seurakunnan piispana 25 vuotta ja Annianos Aleksandrian piispana 22 vuotta. Muita merkittäviä eroja armeniankielisen käännöksen ja Hieronymuksen version välillä ei näissä kohdissa ole.
2) Tässä tarkoitetaan evankeliumin kirjoittaja Markusta, josta on juuri edellä (2,15,1–2) puhuttu.
3) 1. Piet. 5:13.
4) Nero oli Rooman keisari vuosina 54–68 jKr.
5) Luuk. 1:2.
6) Vrt. Luuk. 1:3.
7) Toisaalla (hist.eccl. 2,22,6) Eusebius kertoo, että Paavali viittasi tähän samaiseen Luukkaaseen kohdassa 2. Tim. 4:11.
8) Vrt. Room. 2:16; 2. Tim. 2:8.
9) Vrt. Matt. 4:1–11.
10) Vrt. Matt. 4:12.
11) Mark. 1:14.
12) Vrt. Luuk. 19–20.
13) Vrt. Joh. 2:11.
14) Vrt. Joh. 3:23–24.
15) Vrt. Euseb.hist.eccl. 2,15,1–2.
16) Vrt. Luuk. 1:1–4.
18) Pantainos oli Aleksandrian teologisen koulun johtaja 100–200-lukujen vaihteessa.
19) Vrt. Matt. 10:2–4; Mark. 3:18; Luuk. 6:13–16; Ap.t. 1:13.