Epifanios syntyi Palestiinassa 300-luvun alkupuolella kristilliseen perheeseen, ja hän opiskeli nuorena myös Egyptissä. Noin vuonna 366 hänet kutsuttiin Kyproksen pääkaupungin Constantian eli Salamiksen piispaksi, ja hän toimi siinä virassa kuolemaansa asti vuoteen 403. Hänen teoksensa Panarion on antiikin laajin heresiologia. Se on kirjoitettu noin vuosien 374–377 aikana. Alla on Tomi Vuolteenahon suomentamia katkelmia tästä teoksesta. Katkelmien kreikankieliset alkutekstit ovat saatavilla tästä linkistä.
Evankeliumien synnystä
Panarion 29,9,4
Nasaretilaisilla on Matteuksen evankeliumi kokonaan hepreaksi. Se on selvästikin säilynyt heillä tähän päivään asti niin kuin se alun perin kirjoitettiin heprealaisella kirjoituksella.Panarion 30,3,7
Ebionit hyväksyvät Matteuksen evankeliumin. Kerinthoksen ja Merinthoksen seuraajien tavoin he käyttävät ainoastaan sitä. Mutta ebionit kutsuvat sitä evankeliumiksi heprealaisten mukaan,1 niin kuin onkin totuudenmukaista sanoa, sillä Uudessa testamentissa ainoastaan Matteus julisti ja laati evankeliumin hepreaksi ja heprealaisella kirjoituksella.Panarion 51,2,3–4
Ebion ja Kerinthos ja heidän kannattajansa julistivat Aasian maakunnassa, että Kristus oli syntynyt yhdynnän seurauksena ja oli pelkkä ihminen. Mutta samassa paikassa (Aasian maakunnassa) Pyhä Henki antoi maailmaan kasvaa tämän pyhän ruohon tai pensaan, joka karkotti käärmeen ja kukisti paholaisen vallan.2 Siellä näet pyhä Johannes vanhalla iällään sai Pyhältä Hengeltä tehtäväksi julistamisen ja tieltä eksyneiden takaisin käännyttämisen, ei pakottaen vaan antaen heidän vapaasti valita ja ilmaisten uskoville Jumalan valon, joka on Jumalan pyhässä opetuksessa.Panarion 51,3,3–6
Totuuden julistukselle kaikin puolin vieraat alogit3 kieltävät julistuksen puhtauden eivätkä hyväksy Johanneksen evankeliumia eivätkä hänen Ilmestyskirjaansa. Jos he hyväksyisivätkin evankeliumin ja hylkäisivät vain Ilmestyskirjan, niin voisimme sanoa heidän ehkä näin tehdessään pyrkivän täsmällisyyteen ja hylkäävän Ilmestyskirjan apokryfisena sen takia, että siinä on syvällisesti ja hämärästi sanottuja asioita. Mutta koska he kokonaan hylkäävät kaikki kirjat, joissa pyhä Johannes esittää julistuksensa, lienee kaikille selvää että he ja heidän kaltaisensa ovat niitä, joista pyhä Johannes sanoi katolisissa kirjeissään: »Viimeinen aika on käsillä, ja olette kuulleet antikristuksen tulevan. Ja katso, jo nyt on monia antikristuksia»4 jne. He kuitenkin esittävät verukkeita koska eivät julkea puhua pyhää Johannesta vastaan, sillä he tietävät, että hän kuuluu apostolien joukkoon ja että Herra rakasti häntä ja piti arvollisena ilmaista hänelle salaisuuksia ja että hän nojasi Herran rintaa vasten.5 Niinpä he yrittävät kumota nuo kirjoitukset toisella tavalla: he näet sanovat, että ne eivät ole Johanneksen vaan Kerinthoksen laatimia, eivätkä ne heidän mukaansa ole arvollisia saamaan sijaa seurakunnassa.Panarion 51,4,12
Ensimmäisenä evankeliumin laati Matteus. Evankeliumin julistaminen oli näet alussa määrätty hänen tehtäväkseen.Panarion 51,5,1
Matteus siis katsottiin arvolliseksi julistamaan evankeliumi, niin kuin olen sanonut, ja tämä oli täysin oikeutettua. Hän näet kääntyi monista synneistä, nousi tulliasemalta ja lähti seuraamaan häntä,6 joka oli tullut ihmissuvun pelastukseksi ja joka sanoi: »En minä tullut kutsumaan hurskaita vaan syntisiä kääntymykseen.»7 Matteus on esimerkkinä meille, jotka tulisimme pelastumaan vastaavalla tavalla kuin hän, joka tuotiin takaisin tulliasemalta ja joka kääntyi pois vääryydestä. Hänen tuli laatia julistus pelastuksesta, jotta ihmiset hänestä oppisivat, millaisesta ihmisrakkaudesta Jeesuksen tulemisessa oli kyse.Panarion 51,5,3
Matteus kirjoitti ja julisti evankeliumin heprealaisella kirjoituksella.Panarion 51,6,10–11
Heti Matteuksen jälkeen Markus, joka seurasi pyhää Pietaria Roomassa, sai tehtäväksi evankeliumin laatimisen.8 Ja kun Markus oli sen kirjoittanut, pyhä Pietari lähetti hänet egyptiläisten maahan. Markus oli yksi niistä seitsemästäkymmenestäkahdesta, jotka hajaantuivat sen takia että Herra sanoi: »Jos joku ei syö minun lihaani ja juo minun vertani, hän ei ole minulle arvollinen.»9 Tämä on selvää niille, jotka ovat lukeneet evankeliumit. Pietari kuitenkin sai hänet kääntymään takaisin, ja hänet katsottiin arvolliseksi julistamaan evankeliumi Pyhällä Hengellä täyttyneenä.Panarion 51,11,6–7
He10 sanovat: »Katso, Luukkaan evankeliumi on kolmas.» Tämä näet annettiin tehtäväksi Luukkaalle, joka myös oli yksi niistä seitsemästäkymmenestäkahdesta jotka hajaantuivat Vapahtajan puheen tähden.11 Pyhä Paavali sai hänet kuitenkin kääntymään takaisin Herran puoleen, ja hän sai tehtäväkseen Paavalin evankeliumin julistamisen. Luukas julisti ensin Dalmatiassa, Galliassa, Italiassa ja Makedoniassa. Mutta hän aloitti julistamisen Galliassa, niin kuin Paavali kirjeissään sanoo eräistä seuraajistaan: »Crescens Galliassa». Tässä kohdassa ei näet lue »Galatiassa», niin kuin eräät virheellisesti arvelevat, vaan »Galliassa».12Panarion 51,12,2
Myöhemmin, vaikka Johannes vaatimattomuudessaan ja nöyryydessään halusi kieltäytyä, Pyhä Henki pakotti hänet laatimaan evankeliumin vanhalla iällään, sen jälkeen kun hän oli täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta, sen jälkeen kun hän oli palannut Patmokselta Claudiuksen ollessa keisarina ja sen jälkeen kun hän oli monia vuosia elänyt Aasian maakunnassa.13Panarion 51,19,1
Järjestyksessä neljäs evankelista oli autuas Johannes. Kutsumisensa puolesta hän oli veljensä Jaakobin kanssa ensimmäinen Pietarin ja Andreaksen jälkeen, mutta evankeliumin hän laati ajallisesti viimeisenä. Hän ei pitänyt tarpeellisena kertoa niitä asioita, jotka oli kirjoitettu hyvin jo ennen häntä, vaan hän asetti etusijalle ne asiat, joita ei oltu vielä sanottu, ja käsitteli niitä.Panarion 51,34,1
Lisäksi he innostuvat ymmärtämättömästä sanojen metsästämisestä pyrkien antamaan sen vaikutelman, että he kumoavat pyhän apostolin kirjat. Tarkoitan Johanneksen evankeliumia ja Ilmestyskirjaa sekä ehkä myös kirjeitä, sillä nekin ovat sopusoinnussa hänen evankeliuminsa ja Ilmestyskirjansa kanssa.Viitteet ja selitykset
1) Vrt. Hier.adv.Pelag. 3,2 ja sen suomennoksessa nootti 37.
2) Ruoholla tai pensaalla tarkoitetaan lääkekasvia, joka tässä vertauskuvallisesti viittaa evankelista Johannekseen, jonka julistus oli ikään kuin vastalääkettä Ebionin ja Kerinthoksen harhaopin myrkkyyn.
3) »Alogit» (kr. Αλογοι) on Epifanioksen itsensä antama nimitys puheena oleville harhaoppisille. Ks. Epiph.haer. 51,3,1–2.
4) Vrt. 1. Joh. 2:18.
5) Vrt. Joh. 13:23–25, 21:20.
6) Vrt. Matt. 9:9; Mark. 2:14; Luuk. 5:27-28.
7) Vrt. Matt. 9:13; Mark. 2:17; Luuk. 5:32.
8) Tämä kohta on mahdollista tulkita myös seuraavalla tavalla: »Mutta heti seuraavana Matteuksen jälkeen Markus sai Roomassa pyhältä Pietarilta tehtäväksi evankeliumin laatimisen.»
9) Vrt. Luuk. 10:1, 10:17; Joh. 6:53–66.
10) Tässä lauseessa subjekti »he» on eksyksissä olevat ihmiset (οι πεπλανημενοι), mutta selvästikin myös Epifanioksen oma kanta on, että Luukkaan evankeliumi on järjestyksessä kolmas evankeliumi.
11) Ks. edellä Epiph.haer. 51,6,11 ja nootti 8.
12) Vrt. 2. Tim. 4:10. Raamatun käsikirjoituksissa on tässä kohdassa vaihtelua. Osassa käsikirjoituksista lukee, että Crescens oli mennyt Galliaan; osassa lukee, että hän oli mennyt Galatiaan. Gallia oli suunnilleen nykyisen Ranskan alue mutta hieman laajempi. Galatian maakunta ja provinssi sijaitsi Vähän-Aasian eli nykyisen Turkin keskiosissa. Molemmat alueet ovat nähtävästi saaneet nimensä näitä paikkoja asuttaneista kelteistä (lat. Galli, kr. Γαλαται), ja antiikin aikana myös Galliaa kutsuttiin kreikan kielessä usein nimellä Galatia (Γαλατια).
13) Vrt. myös Epiph.haer. 51,33,9.