Clemens Aleksandrialainen vaikutti 100- ja 200-lukujen vaihteessa pääasiassa Aleksandrian teologisessa koulussa Egyptissä. Clemens käsitteli Markuksen evankeliumin syntyä teoksessaan Υποτυπωσεις (Hypotyposeis). Teos on suurimmaksi osaksi kadonnut, mutta kyseisistä kohdista on säilynyt referaatteja Eusebiuksen ja Hieronymuksen kirjoituksissa sekä latinan kielelle käännetty katkelma (Kommentteja katolisiin kirjeisiin). Hieronymuksen maininta perustuu ilmeisesti Eusebiuksen referaattiin. Alla on näistä kohdista Tomi Vuolteenahon laatimat suomennokset. Niiden alkukieliset tekstit ovat saatavilla tästä linkistä.
Evankeliumien synnystä
Eusebiuksen Kirkkohistoria 2,15,1–2
Niin kirkas hurskauden valo loisti Pietarin kuulijoiden mieliin, että he eivät tyytyneet vain hänen kuulemiseensa kertaalleen ja jumalallisen opetuksen kirjoittamattomaan julistukseen, vaan he kaikin tavoin ja hellittämättä kehottivat Markusta, jonka evankeliumi tunnetaan ja joka oli Pietarin seuraaja, että hän jättäisi heille myös kirjoitettuna sen opetuksen, jonka he olivat saaneet puhuttuna. He eivät antaneet periksi ennen kuin olivat saaneet hänet taivutettua, ja tällä tavalla he aiheuttivat sen, että »Evankeliumi Markuksen mukaan» kirjoitettiin. Kerrotaan, että kun apostoli sai Hengen antaman ilmestyksen kautta tietää tapahtuneesta, hän iloitsi ihmisten innokkuudesta ja vahvisti kirjoituksen luettavaksi seurakunnissa. Nämä asiat on Clemens kertonut teoksensa Hypotyposeis kuudennessa kirjassa, ja samoin todistaa myös Hierapoliksen piispa nimeltä Papias.1Hieronymuksen Kuuluisia miehiä 8
Markus, Pietarin oppilas ja tulkki, kirjoitti Roomassa veljien pyynnöstä lyhyen evankeliumin sen mukaan kuin mitä hän oli kuullut Pietarin kertovan. Kun Pietari kuuli tästä, hän hyväksyi sen ja omalla auktoriteetillaan julkaisi sen luettavaksi seurakunnissa, niin kuin Clemens kirjoittaa teoksensa Hypotyposeis kuudennessa kirjassa ja samoin Hierapoliksen piispa Papias.Eusebiuksen Kirkkohistoria 6,14,5–7
Edelleen samassa teoksessa2 Clemens esittää varhaisimpien aikojen kristittyjen3 välittämän perimätiedon evankeliumien järjestyksestä. Hän sanoo, että ensin kirjoitettiin ne evankeliumit, joissa on sukuluettelot.4 Mutta Markuksen evankeliumin hän sanoo syntyneen seuraavalla tavalla. Kun Pietari oli Roomassa julkisesti saarnannut sanaa ja Hengessä julistanut evankeliumin, niin läsnä olleet – joita oli paljon – kehottivat Markusta laatimaan kirjoituksen siitä mitä Pietari oli puhunut, koska Markus oli seurannut häntä kauan ja muisti hänen puheensa. Sen tehtyään Markus antoi evankeliumin niille, jotka olivat sitä häneltä pyytäneet. Kun Pietari sai tietää tästä, niin hän ei suoraan estänyt eikä suositellut sitä. Viimeisenä sitten Johannes, joka huomasi että evankeliumeissa oli esitetty ruumiilliset asiat, laati hengellisen evankeliumin ystäviensä kehotuksesta ja Hengessä Jumalan johdattamana. Tämän verran kertoo Clemens.Kommentteja katolisiin kirjeisiin 1. Piet. 5,13
Kun Pietari aivan avoimesti julisti evankeliumia Roomassa eräiden keisarin hoviin kuuluvien ritarien edessä ja esitti monia todistuksia Kristuksesta, he halusivat muistiin sen mitä puhuttiin, ja niinpä Markus, Pietarin seuraaja, heidän pyynnöstään kirjoitti Pietarin puheiden pohjalta evankeliumin jota kutsutaan evankeliumiksi Markuksen mukaan.Viitteet ja selitykset
1) Ei ole selvää, mitkä kaikki tässä katkelmassa esitetyistä asioista kerrotaan myös Papiaan kirjoituksissa.
2) Nimittäin teoksessa Hypotyposeis.
3) Ilmaus "varhaisimpien aikojen kristittyjen" on suomennos kreikan sanoista των ανεκαθεν πρεσβυτερων.
4) Ts. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit. Vrt. Matt. 1:1–17 ja Luuk. 3:23–38.