Niin kutsutut Antimarkionistiset johdannot evankeliumeihin ovat kolme lyhyttä tekstiä, jotka on liitetty eräisiin vanhoihin Raamatun käsikirjoituksiin. Johdantojen nimitys tulee siitä, että niiden on arveltu olevan suunnattu markionismia vastaan, mutta tämän motiivin olemassaolo on kyseenalainen. Todennäköisesti johdantoja ei ole alun perin laadittu yhtenä kokonaisuutena vaan toisistaan erikseen. Johdanto Matteuksen evankeliumiin ei ole säilynyt, jos sellaista on koskaan ollut olemassakaan. Johdanto Luukkaan evankeliumiin on säilynyt sekä kreikan- että latinankielisenä versiona. Johdannot Markuksen ja Johanneksen evankeliumeihin ovat säilyneet ainoastaan latinankielisinä. Todennäköisesti ainakin Luukas-johdanto ja mahdollisesti myös Markus- ja Johannes-johdannot on laadittu alun perin kreikan kielellä. Johdantojen kirjoittajia ei tunneta, eikä niiden tarkkaan ajoittamiseen ei ole olemassa varmaa evidenssiä. Periaatteessa ne saattavat olla laadittu melkein missä vaiheessa tahansa 100-luvulta siihen asti kun ne ensimmäisen kerran esiintyvät säilyneissä käsikirjoituksissa. Varhaisin säilynyt käsikirjoitus, joka sisältää Luukas-johdannon latinankielisen version, on 400-luvulta (kreikankielinen teksti on säilynyt noin 900–1100-luvuilla laadituissa käsikirjoituksissa). Markus- ja Johannes-johdannot tunnetaan käsikirjoituksista, jotka on kopioitu 700-luvulla ja myöhemmin. Alla on johdannoista Tomi Vuolteenahon laatimat suomennokset. Luukas-johdannon suomennos pohjautuu ensisijaisesti sen kreikankieliseen versioon. Johdantojen kreikan- ja latinankieliset tekstit ovat saatavilla tästä linkistä.
Evankeliumien synnystä
Johdanto Markuksen evankeliumiin
... kertoi1 Markus, jolle on annettu nimi Kolobodactylos,2 koska hänellä oli muuhun ruumiin pituuteen nähden lyhyet sormet. Hän oli Pietarin tulkki. Pietarin kuoltua hän kirjoitti Italian alueella evankeliumin.Johdanto Luukkaan evankeliumiin
Luukas oli Antiokian syyrialainen, ammatiltaan lääkäri. Hänestä tuli apostolien oppilas ja myöhemmin hän seurasi Paavalia tämän marttyyrikuolemaan asti. Palveltuaan Herraa häiriintymättä, naimattomana ja lapsettomana, hän 84-vuotiaana nukkui pois Boiotiassa3 täynnä Pyhää Henkeä. Oli jo olemassa evankeliumeja, nimittäin Juudeassa kirjoitettu Matteuksen evankeliumi ja Italiassa kirjoitettu Markuksen evankeliumi, kun Luukas Pyhän Hengen innoittamana kirjoitti tämän evankeliumin Akhaian alueella. Esipuheessa4 hän ilmoittaa selvästi, että ennen häntä oli kirjoitettu muita evankeliumeja mutta että pakanoiden keskuudesta uskoon tulleita varten hänen oli välttämätöntä laatia tarkka esitys pelastusjärjestyksestä, etteivät he häiriintyisi juutalaisista taruista5 eivätkä harhaoppisten ja tyhjien kuvitelmien pettäminä eksyisi pois totuudesta.6 Niinpä olemme heti evankeliumin alussa välttämättömänä tietona saaneet esityksen Johannes Kastajan syntymästä.7 Hän näet on evankeliumin alku, Herran edelläkävijä ja osallinen sekä evankeliumin valmistelussa että kasteen toimittamisessa ja Hengen yhteydessä.8 Tämän pelastusjärjestyksen mainitsee yksi kahdestatoista profeetasta.9 Tämän jälkeen samainen Luukas kirjoitti Apostolien teot. Ja myöhemmin Johannes, yksi kahdestatoista apostolista, kirjoitti Ilmestyskirjan Patmos-saarella ja sen jälkeen evankeliumin.10Johdanto Johanneksen evankeliumiin
Johanneksen evankeliumin esitti seurakunnille Johannes ollessaan vielä ruumiissa, niin kuin Papias Hierapolislainen, Johanneksen rakas oppilas, on kertonut viidessä eksoteerisessa eli uloimmaisessa kirjassaan.11 Hän kirjoitti evankeliumin moitteettomasti Johanneksen sanelusta.12 Mutta Johannes hylkäsi harhaoppisen Markionin sen jälkeen kun Papias ei ollut hyväksynyt tätä vastakkaisten näkemysten takia. Markion oli tuonut hänelle kirjoituksia tai kirjeitä veljiltä, jotka olivat Pontoksessa.13Viitteet ja selitykset
1) Markus-johdannon alku on kadonnut. Säilynyt teksti alkaa keskeltä lausetta.
2) Kolobodactylos on kreikankielinen sana ja tarkoittaa sellaista, jonka sormi tai sormet on lyhennetty tai typistetty. Tällä sanalla myös Hippolytos 220-luvun vaiheilla nimitti evankelista Markusta (Hippol.refut. 7,30,1): ... τουτους ουτε Παυλος ο αποστολος ουτε Μαρκος ο κολοβοδακτυλος ανηγγειλαν· τουτων γαρ ουδεν εν τω ‹κατα› Μαρκον ευαγγελιω γεγραπται.
3) Toisen kreikankielisen käsikirjoituksen (A) mukaan Luukas »84-vuotiaana nukkui pois Boiotian pääkaupungissa Teebassa». Latinankielisissä käsikirjoituksissa Luukkaan eliniäksi mainitaan joko 89, 83 tai 74 vuotta.
4) Vrt. Luuk. 1:1–4.
5) Vrt. Tit. 1:14.
6) Vrt. 2. Tim. 2:18.
7) Vrt. Luuk. 1:5–80.
8) Virkkeen viimeinen lauseke »osallinen ... Hengen yhteydessä» on mahdollista tulkita myös niin, että Johannes Kastaja oli osallinen Pyhän Hengen välittämiseen ihmisille. Toisaalta on myös mahdollista, että kreikankielisen tekstin sana πνευματος (hengen) on tullut käsikirjoituksiin kopiointivirheen seurauksena sanasta παθηματος (kärsimyksen), joka vastaisi latinankielisen tekstin sanaa passionis. Siinä tapauksessa lauseke tarkoittaisi, että Johannes Kastaja oli osallinen yhteisistä kärsimyksistä Kristuksen kanssa. Vrt. Fil. 3:10.
9) Tässä tarkoitetaan ehkä profeetta Malakian ennustuksia kohdissa Mal. 3:1 ja 3:23–24. Vrt. Matt. 11:10, 17:10–13; Mark. 1:2, 9:11–13; Luuk. 7:27.
10) Latinankielisissä käsikirjoituksissa mainitaan evankeliumin kirjoituspaikaksi Aasian maakunta.
11) Käsikirjoitusten teksti lienee tässä kohdassa turmeltunut. Alkuperäisen tekstin merkitys on todennäköisesti ollut suomeksi ilmaistuna »... on kertonut viidessä selitysten kirjassaan», mikä viittaisi Papiaan viiden kirjan laajuiseen kreikankielisen teokseen nimeltä Λογιων κυριακων εξηγησεως. Papiaan teoksesta on säilynyt vain muutamia fragmentteja. Yleensä oletetaan, että tässä johdannossa Johanneksella tarkoitetaan apostoli Johannesta, mutta ei ole mahdotonta, että se tarkoittaisi Johannes vanhinta (eli presbyteeri Johannesta, ο πρεσβυτερος Ιωαννης); vrt. Papias-sivun nootti 1.
12) Lause voidaan tulkita myös seuraavalla tavalla: »Hän kirjoitti evankeliumin Johanneksen sanellessa seisaaltaan.» Tämä väite, että Papias olisi Johanneksen sanelusta kirjoittanut Johanneksen evankeliumin, ei voine perustua ainakaan Papiaan omaan teokseen, sillä Irenaeus ja Eusebius, jotka olivat lukeneet Papiaan teoksen, eivät mainitse mitään tällaista vaikka muutoin käsittelevät sekä Papiasta että evankeliumien syntyä. Corderin vuonna 1630 julkaisemassa Raamatun kommenttien kokoelmassa (catena) esiintyy myöhäisantiikista tai varhaiskeskiajalta peräisin oleva kommentti, jonka mukaan »Johannes, jota kutsuttiin ukkosenjylinän pojaksi, ... saneli evankeliumin oppilaalleen Papiaalle» (Corder 1630: Catena Graecorum Patrum in S. Joannem, prooemium.).
13) Ei ole täysin selvää tarkoitetaanko tässä Markionin tuoneen kirjoituksia Papiaalle vai Johannekselle. Muista lähteistä tiedetään, että Markion oli kotoisin Vähän-Aasian Pontoksesta ja vaikutti Roomassa 140-luvulla. Kronologian perusteella ei liene mahdollista, että Johannes (olipa hän sitten apostoli tai vanhin) olisi voinut tavata aikuisen Markionin. Useimmat tutkijat pitävätkin tätä väitettä, samoin kuin koko johdantoa Johanneksen evankeliumiin, täysin virheellisenä.