Cyprianuksen tutkielmien ajoitukset
Seuraavassa taulukossa on luettelo Cyprianuksen tutkielmista niiden keskinäisessä kronologisessa järjestyksessä. Lisäksi kunkin tutkielman nimen oikealla puolella on mainittu ajankohta, jolloin kyseinen kirjoitus on julkaistu. Luettelon jälkeen esitetään perustelut näille ajoituksille. Lähes pelkästään raamatunsitaateista koostuvaa teosta Ad Quirinum ei lueta tutkielmien joukkoon. Cyprianus laati sen oman kasteensa jälkeen mutta ennen Deciuksen vainoa eli vuosien 246–249 aikana.| Ad Donatum De habitu virginum De lapsis De catholicae ecclesiae unitate De dominica oratione Ad Demetrianum De mortalitate De opere et eleemosynis De bono patientiae De zelo et livore Ad Fortunatum |
246–249 kasteen jälkeen ennen Deciuksen vainoa 248–249 piispana mutta ennen Deciuksen vainoa 251 huhti–kesäkuussa 251 huhti–kesäkuussa 251–253 252–253 kulkutautiepidemian aikana 252–253 kulkutautiepidemian aikana 252–256 256 keväällä tai alkukesästä 256–257 ennen Valerianuksen vainon alkua 257–258 Valerianuksen vainon uhatessa tai aikana |
Perustelut ajoituksille
Cyprianuksen elämäkerran (Vita Cypriani) kirjoittaja Pontius1 selittää teoksensa luvuissa 7–8, miksi oli hyvä asia, että Deciuksen vainossa Cyprianus pakeni ja siten välttyi marttyyrikuolemalta siinä vaiheessa. Tässä yhteydessä Pontius luettelee eräitä tekoja kysyen, kuka nämä olisi tehnyt, jos Cyprianus olisi tuolloin kuollut marttyyrina. Kysymykset vastaavat melko hyvin Cyprianuksen tutkielmien pääsisältöä, joten kyseessä näyttää olevan retoristen kysymysten muotoon laadittu luettelo Cyprianuksen tutkielmista. Seuraavassa sitaatissa on Pontiuksen kysymysten perään laitettu sulkeisiin sitä vastaavan Cyprianuksen kirjoituksen lyhenne.Pont.vita Cypr. 7,2–12: Posset quidem tunc [sc. in persecutione Deciana] pro velocitate qua [Cyprianus] semper omnia consecutus est etiam martyrii circa eum debita corona properare, maxime cum et suffragiis saepe repetitis ad leonem postularetur, nisi per omnes ordines gloriarum transeundum illi esset et sic ad summa veniendum, et nisi inminentes ruinae ope tam [vl: iam] fecundi pectoris indigerent. Finge enim tunc illum martyrii dignatione translatum: Quis emolumentum gratiae per fidem proficientis ostenderet? (ad Donat.) Quis virgines ad congruentem pudicitiae disciplinam et habitum sanctimonia dignum velut frenis quibusdam lectionis dominicae coherceret? (hab.virg.) Quis doceret paenitentiam lapsos, (laps.) veritatem haereticos, schismaticos unitatem, (unit.eccl.) filios Dei pacem et evangelicae precis legem? (domin.orat.) Per quem gentiles blasphemi repercussis in se quae nobis ingerunt vincerentur? (Demetr.) A quo Christiani mollioris adfectus circa amissionem suorum aut, quod magis est, fidei parvioris consolarentur spe futurorum? (mortal.) Unde sic misericordiam, (eleem.) unde patientiam disceremus? (patient.) Quis livorem de venenata invidiae malignitate venientem dulcedine remedii salutaris inhiberet? (zel.) Quis martyres tantos exhortatione divini sermonis erigeret? (Fort.) Quis denique tot confessores frontium notatarum secunda inscriptione signatos et ad exemplum martyrii superstites reservatos incentivo tubae caelestis animaret? (epist. 76?) Bene, bene tunc et vere spiritaliter contigit, quod vir necessarius tam multis et tam bonis rebus a martyrii consummatione dilatus est.
Yleinen näkemys on, että Pontiuksen luettelossa tutkielmat ovat kronologisessa järjestyksessä.2 Pontiuksen tässä antamista tiedoista riippumattomilla perusteilla voidaan tutkielmien ajoituksista sanoa seuraavaa.
Tutkielmassa Ad Donatum Cyprianus ei sanallakaan viittaa kristittyjen vainoihin, vaikka yli puolet kirjoituksesta käsittelee maailman pahuutta sen erilaisissa ilmenemismuodoissa. Tämän takia voidaan pitää lähes varmana, että tutkielma on kirjoitettu ennen Deciuksen vainoa, joka alkoi vuodenvaihteen 249/250 aikoihin. Luvussa ad Donat. 4 Cyprianus kuvailee omaa kastettaan, joten tutkielma on kirjoitettu sen jälkeen. Kasteesta on toisaalta täytynyt kulua jo vähintäänkin muutamia kuukausia, sillä tutkielmassa Cyprianus neuvoo toista kastettua kristittyä (Donatusta) esiintyen itse ikään kuin jo kokeneempana kristittynä (näin erityisesti luvuissa 5 ja 15). Cyprianuksen voidaan arvioida tulleen kastetuksi noin vuonna 246. Ad Donatum on siis kirjoitettu Cyprianuksen oman kasteen ja Deciuksen vainon välisenä aikana (246–249).
Tutkielmassa De habitu virginum ei ole viitteitä mistään ajankohtaisesta kristittyjen vainosta,3 joten se voidaan ajoittaa Deciuksen vainoa edeltävälle ajalle. Toisaalta teoksen yleissävystä ja erityisesti sen ensimmäisestä luvusta käy ilmi, että Cyprianus oli sitä kirjoittaessaan piispa. Näin ollen De habitu virginum on kirjoitettu Cyprianuksen piispuuskauden alussa, loppuvuodesta 248 tai vuonna 249.
Tutkielmat De lapsis ja De catholicae ecclesiae unitate on kirjoitettu tässä järjestyksessä keväällä tai kesällä 251 pian Deciuksen vainon päätyttyä.4
Tutkielmien De dominica oratione, De opere et eleemosynis ja De zelo et livore sisällöstä käy selvästi ilmi, ettei niitä ole kirjoitettu minkään kristittyjen vainon aikana. Toisaalta kaikissa näissä tutkielmissa käsitellään vainoihin liittyviä seikkoja tavalla, joka viittaa Deciuksen vainon jälkeiseen kirjoitusaikaan.5 Nämä tutkielmat on siis kirjoitettu Deciuksen vainon jälkeen mutta ennen Valerianuksen vainoa, joka alkoi kesällä 257.
Tutkielmat Ad Demetrianum ja De mortalitate liittyvät Karthagossakin riehuneeseen tappavaan kulkutautiepidemiaan, ja ne on kirjoitettu vuosien 252–253 aikana.6
Kirjeessä 73,26,2 Cyprianus mainitsee juuri laatineensa tutkielman De bono patientiae. Kirje 73 on kirjoitettu melko varmasti touko–kesäkuun aikana vuonna 256.7
Teoksen Ad Fortunatum esipuheesta ilmenee, että teos on laadittu joko kristittyjen vainon aikana tai sellaisen selvästi uhatessa. Lisäksi teoksen tavasta käsitellä asioita käy ilmi, että ainakin yksi vaino on jo koettu, toisin sanoen teos on kirjoitettu Deciuksen vainon jälkeen. Mahdolliset ajoitukset ovat näin ollen Galluksen vainon uhka vuonna 253 ja Valerianuksen vainon aika tai sen uhka vuosina 257–258.
Edellä esitetyt tutkielmien ajoitukset voidaan sovittaa yhteen Pontiuksen antaman järjestyksen kanssa, ja siten ne tukevat sitä näkemystä, että Pontiuksen luettelossa Cyprianuksen tutkielmat ovat niiden todellisessa keskinäisessä kronologisessa järjestyksessä. Lisää tukea tälle näkemykselle antaa myös se, että suurimmassa osassa säilyneitä käsikirjoituksia viisi ensimmäistä tutkielmaa (ad Donat., hab.virg., laps., unit.eccl., domin.orat.) on samassa järjestyksessä kuin Pontiuksen luettelossa. Loput tutkielmista esiintyvät tosin vaihtelevammissa järjestyksissä.8 Kolme ensimmäistä tutkielmaa on mainittu tässä järjestyksessä myös noin vuodelta 359 peräisin olevassa luettelossa The Cheltenham List.9
Suurin ongelma Pontiuksen luettelossa on se, että siinä mainitaan myös tutkielmat Ad Donatum ja De habitu virginum. Jos pidämme kiinni Pontiuksen johdonmukaisuudesta, niin nämä tutkielmat olisi hänen mukaansa kirjoitettu vasta Deciuksen vainon alkamisen jälkeen. On kuitenkin erittäin vahvoja perusteita ajoittaa ne Deciuksen vainoa edeltäneelle ajalle. Jos ajattelemme lisäksi, että Pontius luettelee tutkielmat niiden kronologisessa järjestyksessä, niin tutkielmat Ad Donatum ja De habitu virginum olisi kirjoitettu Deciuksen vainon aikana, mikä vaikuttaa niiden sisällön takia lähes mahdottomalta.
Kaikkein uskottavin näkemys lienee se, että Pontius luettelee Cyprianuksen tutkielmat niiden oikeassa kronologisessa järjestyksessä. Ja koska hän halusi antaa täydellisen luettelon kaikista Cyprianuksen tutkielmista, niin hän sisällytti siihen myös tutkielmat Ad Donatum ja De habitu virginum, vaikka ne onkin kirjoitettu ennen Deciuksen vainoa.10 Tällä tavalla Pontius sai aikaan vaikutelman, että koko Cyprianuksen tutkielmien kokoelman olemassaolo oli ollut riippuvainen siitä, että tämä pakeni Deciuksen vainon aikana. Suoranaisen valehtelemisen Pontius välttää siten, ettei hän luettele varsinaisesti tutkielmia vaan tekoja, ja nekin kysymysten muodossa.
Pontiuksen viimeinen kysymys
Lueteltuaan jo kaikki Cyprianuksen tutkielmat Pontius kysyy vielä (7,11): "Quis denique tot confessores frontium notatarum secunda inscriptione signatos et ad exemplum martyrii superstites reservatos incentivo tubae caelestis animaret?" On ehdotettu, että tämä kysymys yhdessä edellisen (7,10: "Quis martyres tantos exhortatione divini sermonis erigeret?") kanssa olisi yksi kokonaisuus viitaten ainoastaan teokseen Ad Fortunatum. Sanoista "quis denique" alkaa kuitenkin selvästi uusi asia. On myös esitetty, että kohdassa 7,11 Pontius viittaisi johonkin kadonneeseen teokseen, jonka Cyprianus olisi kirjoittanut vähän ennen kuolemaansa, mutta on hyvin kyseenalaista olettaa tällainen muuten täysin jäljettömiin hävinnyt teos.Ainoat tunnetut Cyprianuksen kirjoitukset, jotka mahdollisesti on laadittu vasta teoksen Ad Fortunatum jälkeen, ovat kirjeet 76, 80 ja 81. Hyvin lyhyet kirjeet 80 ja 81 eivät sovi Pontiuksen kuvaukseen kohdassa 7,11. Jos siis luotamme edelleen siihen, että tässä kohtaa Pontius esittää asiat niiden kronologisessa järjestyksessä, niin ainoa Cyprianuksen kirjoitus, johon kohta 7,11 voi viitata on kirje 76. Cyprianus kirjoitti tämän kirjeen Valerianuksen vainon aikana vuoden 257 lopulla tai vuoden 258 alkupuolella ollessaan itse karkotettuna Curubiksessa. Kirje on osoitettu eräille numidialaisille tunnustajille, jotka vainossa oli tuomittu pakkotyöhön kaivokseen.
Kaivoksiin pakkotyöhön tuomittujen (in metallum damnati) rangaistukseen kuului usein myös jonkinlainen tatuoiminen otsaan, ja juuri tähän viittaa myös Pontius (7,11): "confessores frontium notatarum secunda inscriptione signatos".11 Kirjeessä 76 Cyprianus ylistää kaivoksissa olevia tunnustajia ja Raamatun kirjoituksiin vedoten rohkaisee heitä kestämään marttyyrinkruunun odotuksessa (ks. esim. kohta 76,7,2). Tämä sopii hyvin Pontiuksen kuvaukseen "tot confessores ... ad exemplum martyrii superstites reservatos incentivo tubae caelestis animaret".12
Vaikuttaa siis melko todennäköiseltä, että kohdassa 7,11 Pontius tarkoittaa Cyprianuksen kirjettä 76. Hieman ongelmallista tässä tulkinnassa on silti se epäsuhta, että kaikkien tutkielmien lisäksi Pontius mainitsee yhden lyhyehkön kirjeen.
Viitteet ja selitykset
1) Teoksesta Vita Cypriani ja sen kirjoittajasta ks. tämä linkki. Tällä sivulla viitataan teoksen kirjoittajaan perinteiseen tapaan nimellä Pontius.
2) Näin esim. Monceaux, 250; Sage, 377–383; DECL, 149. Koch on lähes ainoa merkittävä tutkija, joka ei usko Pontiuksen luettelon olevan tutkielmien oikea kronologinen järjestys. Koch ajoittaa tutkielmat nojautuen pitkälti sellaiseen näkemykseen, että jos teoksesta löytyy useita kielellisesti tai sisällöllisesti samankaltaisia kohtia kuin joistakin muista Cyprianuksen kirjoituksista, niin silloin nämä kirjoitukset on laadittu samoihin aikoihin. Tämä on kuitenkin melko kyseenalainen ajoitusperuste ainakin silloin, kun on joitakin muita perusteita ajoittaa kirjoitus toisin. Muista tutkijoista selvästi poiketen Koch ajoittaa tutkielman De zelo et livore vuosille 251–252 (s. 132–136) ja teoksen Ad Fortunatum vuodelle 253 (s. 149–183).
3) Kohdassa hab.virg. 21 Cyprianus selittää evankeliumien kylväjävertausta siten, että marttyyrit tuottavat satakertaisen, neitsyet kuusikymmentäkertaisen sadon. Tämänkään kohdan perusteella mikään kristittyihin kohdistuva vaino ei kuitenkaan vaikuta omakohtaisesti koetulta; satakertaista satoa ei käsitellä ajankohtaisena mahdollisuutena (tai uhkana). Valerianuksen vainon aikaisessa kirjeessä 76 Cyprianus viittaa samaan vertaukseen kertoen, että marttyyrien joukossa on myös neitsyitä, joiden kuusikymmentäkertaiseen satoon on tullut lisäksi satakertainen sato (epist. 76,6).
4) Ks. Clarke 1984, 301–303.
5) Vrt. esim. kohdat. domin.orat. 24; eleem. 26; zel. 16.
6) Hannan, 3; Gallicet, 53–62; Scourfield, 23. Näiden tutkielmien keskinäistä järjestystä ei kuitenkaan voida Pontiuksen luettelosta riippumattomasti tietää.
7) Kirjeen 73 ajoituksesta ks. Clarke 1989, 219.
8) Bévenot, 8 ja 16.
9) Sanday, 224.
10) Mahdollisesti Pontius ei henkilökohtaisesti tuntenut Cyprianusta vielä siinä vaiheessa, kun tämä kirjoitti tutkielmat Ad Donatum ja De habitu virginum. On kuitenkin selvää, että myöhemmin Cyprianuksen lähipiiriin kuulunut ja kirjallisesti aktiivinen Pontius tiesi, milloin nämä tutkielmat oli laadittu. Huomattavaa on, ettei Pontius mainitse ramatunsitaattikokoelmaa Ad Quirinum. Sen puuttuminen Pontiuksen luettelosta selittyy todennäköisesti teoksen tutkielmista poikkeavalla luonteella. Pontiuksen luettelosta ei löydy myöskään epäperäistä teosta Quod idola dii non sint.
11) Ks. Gustafson, 81–89. Kun Pontius puhuu tässä toisesta inscriptiosta, niin hänen ajatuksenaan luultavasti oli, että ensimmäinen otsaan tehty inscriptio oli kaikkien kristittyjen Jumalalta saama hengellinen merkki, joka jotenkin liittyy Kristuksen ristiin ja vereen. Cyprianus oli nimittäin puhunut tästä usein. Ks. esim. Cypr.Demetr. 22; testim. 2,16; 2,21–22; unit.eccl. 18.
12) Vrt. myös kuinka tunnustajat vastauksissaan (Cypr.epist. 77–79) Cyprianukselle kiittävät tätä kirjeen 76 tuomasta rohkaisusta. Cypr.epist. 78,1,1: "litterae tuae ... quibus lectis ... excitati sumus et robustius animati ad si quid ampius fuerit poenarum". Cypr.epist. 79,1: "... litteris tuis quas misisti, in quibus dignatus es de verbis caelestibus nos tamquam filios confortare". Ks. myös Cypr.epist. 77,2–3 ja 78,2,2.
Kirjallisuus, johon on viitattu tällä sivulla
Bévenot M. 1961: The Tradition of Manuscripts. A Study in the Transmission of St. Cyprian's Treatises. Oxford.
Clarke G.W. 1984: The Letters of St. Cyprian of Carthage. Volume II: Letters 28–54. Translated and annotated by G.W. Clarke. Ancient Christian Writers No. 44. New York.
Clarke G.W. 1989: The Letters of St. Cyprian of Carthage. Volume IV: Letters 67–82. Translated and annotated by G.W. Clarke. Ancient Christian Writers No. 47. New York.
DECL = Dictionary of Early Christian Literature. Edited by S. Döpp and W. Geerlings. New York 2000.
Gallicet E. 1976: Cipriano: A Demetriano. Introduzione, testo critico, traduzione, commento, glossario e indici a cura di E. Gallicet. Torino.
Gustafson M. 1997: 'Inscripta in fronte: Penal Tattooing in Late Antiquity.' Classical Antiquity 16: 79–105. Berkeley.
Hannan M.L. 1933: Thasci Caecili Cypriani De Mortalitate. A Commentary, with an introduction and translation. A dissertation. The Catholic University of America, Patristic Studies, vol. XXXVI. Washington.
Koch H. 1926: Cyprianische Untersuchungen. Arbeiten zur Kirchengeschichte 4. Bonn.
Monceaux P. 1902: Histoire littéraire de l'Afrique chrétienne depuis les origines jusqu'a l'invasion arabe. Tome deuxième: Saint Cyprien et son temps. Paris.
Sage M.M. 1975: Cyprian. Cambridge.
Sanday W. 1891: 'The Cheltenham List of the Canonical Books of the Old an New Testament and of the Writings of Cyprian.' Studia biblica et ecclesiastica 3: 217–303. Oxford.
Scourfield J.H.D. 1996: 'The De Mortalitate of Cyprian: Consolation and Context.' Vigiliae Christianae 50: 12–41. Amsterdam.