CYPRIANUKSEN KIRJOITUKSIA KOSKEVIA MAININTOJA ANTIIKIN KIRJALLISUUDESSA
Joukko roomalaisia tunnustajia vastasi Cyprianuksen kirjeeseen vainojen aikana vuonna 250 (kirjeellä jonka todennäköisesti Novatianus laati heidän puolestaan):
Sinun kirjeesi loisti meille niin kuin selkeä taivas keskellä rajuilmaa, niin kuin hartaasti toivottu tyven keskellä myrskyävää merta, niin kuin lepo raskaassa työssä, niin kuin terveys sairaudessa ja tuskassa, niin kuin synkimmässä pimeydessä kirkas ja loistava valo.
Cypr.epist. 31,1,2 Inluxerunt enim nobis litterae tuae ut in tempestate quaedam serenitas, ut in turbido mari exoptata tranquillitas, ut in laboribus requies, ut in periculis et doloribus sanitas, ut in densissimis tenebris candida lux et refulgens.
Joukko vainossa kaivoksiin tuomittuja numidialaisia tunnustajia kirjoitti Cyprianukselle vuonna 257 tai 258:
Kirjeissäsi olet, rakas Cyprianus, aina puhunut suurta ymmärrystä osoittaen ja tilanteen vaatimalla tavalla. Niitä ahkerasti lukemalla väärämieliset saavat ojennusta ja oikeauskoiset vahvistusta.
Cypr.epist. 77,1,1 Semper magnis sensibus pro temporis condicione litteris tuis locutus es, Cypriane dilectissime. Quibus adsidue lectis et pravi corriguntur et bonae fidei homines corroborantur.
Pian Cyprianuksen kuoleman jälkeen laadittussa elämäkerrassa Vita Cypriani sanotaan:
Cyprianus laati monia kirjoituksia, joiden kautta hänen arvollisen nimensä muisto säilyy. ... Jumalan armosta hänen kaunopuheisuutensa runsas hedelmällisyys levittäytyy niin ylenpalttisena, ettei se kenties vaikene ennen maailman loppua.
Pont.vita Cypr. 1,1 Cyprianus ... multa conscripsit per quae memoria digni nominis supervivat. ... Eloquentiae eius ac Dei gratiae larga fecunditas ita se copia et ubertate sermonis extendit, ut usque in finem mundi fortasse non taceat.
Maineikkaana retoriikan opettajana toiminut Lactantius kirjoitti vuosien 303–313 aikana:
Cyprianus laati monia omassa lajissaan ihailtavia kirjoituksia. Hänellä näet oli kyky kirjoittaa helppolukuista, runsasta, miellyttävää ja – mikä on suurin hyve kielenkäytössä – selkeää tekstiä, niin ettei voida sanoa oliko hänen paras puolensa kirjoitusten tyylikkyys, asioiden onnistunut esitystapa vai kyky saada lukija vakuuttuneeksi.
Lact.inst. 5,1,24–25 Cyprianus ... admodum multa conscripsit in suo genere miranda. Erat enim ingenio facili, copioso, suavi et, quae sermoni maxima est virtus, aperto, ut discernere nequeas utrumne ornatior in eloquendo an felicior in explicando an potentior in persuadendo fuerit.
Poitiers'n piispa Hilarius ilmaisi 300-luvun puolivälissä arvostavansa Cyprianuksen selitysteosta Herran rukouksesta toteamalla Matteuksen evankeliumin kommentaarissaan näin:
Pyhänä muistettu Cyprianus on vapauttanut minut välttämättömyydestä selittää rukouksen opetuksia.
Hil.in Matth. 5,1 De orationis autem sacramento necessitate nos commentandi Cyprianus vir sanctae memoriae liberavit.
Latinan kielen mestari Hieronymus arvioi Cyprianusta 300-luvun lopulla seuraavasti:
Cyprianus on mahtava sekä puhetaidossaan että marttyyriudessaan.
Hier.epist. 70,3 Cyprianus, vir et eloquentia pollens et martyrio.
On tarpeetonta esittää luetteloa Cyprianuksen kyvykkyyden aikaansaannoksista, kun hänen teoksensa ovat huomattavampia kuin aurinko.
Hier.vir.ill. 67 Huius [sc. Cypriani] ingenii superfluum est indicem texere, cum sole clariora sint eius opera.
Runoilija Prudentiuksen vuonna 404 tai 405 julkaisemia säkeitä:
Niin kauan kuin Kristus sallii ihmiskunnan ja maailman pysyä,
niin kauan kuin on yhtään kirjaa, yhtään pyhää kirjakoteloa,
niin kauan sinun kirjoituksiasi, Cyprianus, lukee ja opiskelee jokainen joka
rakastaa Kristusta.
Jumalan Henki, joka oli virrannut profeettoihin ilmoittajana,
antoi sinulle taivaasta juotavaa puhetaidon lähteestä.
...
Cyprianus selittää, puhuu, käsittelee, opettaa, opastaa, profetoi.
Eikä hän ohjaa ainoastaan Libyan kansoja, vaan hän on mennyt
auringon nousuun ja laskuun asti. Hän hoitaa gallialaisia, perehdyttää britannialaisia,
vartioi Italiaa ja kylvää Kristusta kaukaisiin hispanialaisiin.
Prud.perist. 13,6–10; 13,101–104
Dum genus esse hominum Christus sinet et vigere mundum,
dum liber ullus erit, dum scrinia sacra litterarum,
te leget omnis amans Christum, tua, Cypriane, discet.
Spiritus ille Dei, qui fluxerat auctor in profetas,
fontibus eloquii te caelitus actus inrigavit.
...
[Cyprianus] disserit eloquitur tractat docet instruit profetat.
Nec Libyae populos tantum regit, exit usque in ortum
solis et usque obitum, Gallos fovet, inbuit Britannos,
praesidet Hesperiae, Christum serit ultimis Hiberis.
Augustinus kirjoitti 400-luvun alussa:
Cyprianus on suloinen opettaja ja autuas marttyyri.
Aug.doctr.christ. 2,40 Cyprianus et doctor suavissimus et martyr beatissimus.
Cyprianus ei ainoastaan pitänyt puheita kuunneltavaksi vaan myös laati kirjoituksia luettavaksi, ja niin hän on kirjoitustensa välityksellä mennyt myös toisille seuduille toisten kielten kautta. Hän on tullut tunnetuksi monilla seuduilla, osittain urhean marttyyrikuolemansa tähden, osittain kirjoitustensa suloisuuden tähden.
Aug.serm. 310,4 [Cyprianus] non solum dixit quae audirentur, sed scripsit etiam quae legerentur, et ad alia loca per alienas linguas, ad alia vero per suas litteras venit, et innotuit regionibus multis, partim per famam fortissimae passionis, partim per dulcedinem suavissimae lectionis.
Mistä voidaan maailmassa löytää seutu, jossa Cyprianuksen kaunopuheisia kirjoituksia ei luettaisi, hänen opetuksiaan ei ylistettäisi, hänen rakkauttaan ei ihailtaisi, hänen elämästään ei kiitellen kerrottaisi, hänen kuolemaansa ei kunnioitettaisi, hänen marttyyriutensa muistopäivää ei vietettäisi? ... Mutta miksi puhuisin enempää, kun kaikkialla monet ihmiset omistavat hänen kirjoitustensa suurenmoisen kokoelman.
Aug.serm. 313C,2 Quae enim regio in terris inveniri potest, ubi non eius [sc. Cypriani] eloquium legitur, doctrina laudatur, caritas amatur, vita praedicatur, mors veneratur, passionis festivitas celebratur? ... Et quid plura dicam? Multi usquequaque habent magnum corpus librorum eius.
Autuas ja marttyyrinkruununsa tähden kunniakas Cyprianus ei ole tunnettu ainoastaan afrikkalaisissa ja läntisissä seurakunnissa vaan myös itäisissä, sillä hänen maineensa on tehnyt häntä tunnetuksi ja levittänyt hänen kirjoituksiaan kauas ja laajalle. Jopa itse arkkihereetikko Pelagius mainitsee hänet ansaitulla kunnioituksella, kun hän Todistusten kirjaa kirjoittaessaan väittää seuraavansa Cyprianuksen esimerkkiä ja sanoo laativansa Romanukselle samanlaisen teoksen kuin Cyprianus laati Quirinukselle.
Aug.c.Pelag. 4,8,21 Beatissimum, corona etiam martyrii gloriosissimum Cyprianum nec Africanis atque occidentalibus tantum, verum et orientalibus ecclesiis fama praedicante et scripta eius longe lateque diffundente notissimum etiam ipse haeresiarcha istorum Pelagius cum debito certe honore commemorat, ubi Testimoniorum librum scribens eum se asserit imitari, hoc se dicens facere ad Romanum quod ille fecerit ad Quirinum.
Cassiodorus kirjoitti 500-luvun puolivälissä:
On täysin mahdotonta kuvailla, kuinka suuri muiden kirjailijoiden ohella on autuaan Cyprianuksen anti — lukuun ottamatta kasteen uusimista, minkä seurakunta on torjunut sekä käytännössä että teoriassa.
Cassiod.inst. 1,19 Impossibile est omnino complecti, quantum inter alios scriptores – praeter iterationem baptismatis, quam usus atque ratio repudiavit ecclesiae – conferat beatissimus Cyprianus.
Isidoruksen epigrammi Cyprianuksesta 600-luvun alkupuolelta:
Puhetaidossa, Cyprianus, loistat kaikkia kirkkaampana.
Silloin olit opettaja, nyt olet läsnä marttyyrina.
Isid.carm. 10
Clarior eloquio cunctis, Cypriane, refulges.
Tu modo doctor eras, tu modo martyr ades.