Cyprianuksen kirjoitukset ja jälkivaikutus
Cyprianus (n. 200–258) on yksi niistä suhteellisen harvoista kristityistä, joilta on säilynyt laaja kirjallinen tuotanto ajalta, jolloin kristinusko oli vielä vainottu vähemmistöuskonto Rooman valtakunnassa. Cyprianuksen säilyneiden kirjoitusten kokoelmaan kuuluu 65 kirjettä, 11 tutkielmaa sekä laajahko raamatunsitaattikokoelma. Kirjoitukset ovat latinankielisiä, ja niiden yhteenlaskettu tekstimäärä vastaa noin 500 sivua modernissa kirjassa. Cyprianuksen kirjoitukset ovat olleet erittäin suosittuja ja arvostettuja hänen omasta elinajastaan lähtien, ja ne kuuluvat varhaiskristillisen kirjallisuuden ehdottomiin klassikoihin.Kaikki Cyprianuksen kirjoitukset eivät ole säilyneet. Cyprianuksen ja hänen aikalaistensa kirjoituksissa olevien viitteiden perusteella tiedetään hänen laatineen ainakin kymmenkunta kirjettä, jotka ovat kadonneet. Kirjoituksista, jotka Cyprianus on mahdollisesti laatinut ennen kristityksi kääntymistään, ei tiedetä mitään.
Cyprianuksen kirjoitusten ohessa on säilynyt 16 hänen aikalaistensa kirjoittamaa kirjettä sekä eräänlainen pöytäkirja Karthagossa syksyllä 256 pidetystä piispainkokouksesta. Käsikirjoituksissa Cyprianuksen nimiin on lisäksi joutunut yli 30 selvästi epäperäistä kirjoitusta.
Kirjeet
Kaikki 65 säilynyttä kirjettään Cyprianus kirjoitti piispuuskautensa aikana (vuosina 248/249–258). Suurin osa kirjeistä voidaan sisäisen evidenssin perusteella ajoittaa muutaman kuukauden tarkkuudella. Kirjeenvaihto ulottui Pohjois-Afrikan ja Rooman lisäksi ainakin Hispaniaan, Galliaan ja Kappadokiaan. Kaikki säilyneet kirjeensä Cyprianus alun perinkin tarkoitti julkaistaviksi. Monissa kirjeissään hän kehottaa vastaanottajaa lukemaan kirjeen julkisesti seurakunnalle sekä kopioimaan ja levittämään sitä muuallekin. Usein kirjeisiin liitettiin myös kopioita aikaisemmasta kirjeenvaihdosta. Suurin osa kirjeistä on melko lyhyitä (1–4 sivua), mutta joukossa on muutamia varsin pitkiäkin (10–20 sivuisia) kirjeitä.Siltä ajalta, kun Cyprianus Deciuksen vainon aikana vuosina 250–251 oleskeli pakopaikassaan, on säilynyt kolmekymmentä hänen kirjoittamaansa melko lyhyttä kirjettä (numerot 5–7, 9–20, 25–29, 32–35, 37–41 ja 43). Niissä Cyprianus rohkaisee ja ylistää vankiloissa olevia tunnustajia, antaa seurakuntalaisilleen hallinnollisia, moraalisia ja uskonnollisia ohjeita sekä käsittelee kysymystä vainossa langenneiden päästämisestä takaisin kirkon ehtoollisyhteyteen.
Deciuksen vainon jälkeen vuosina 251–253 kirjoitettuja kirjeitä on noin kaksikymmentä (numerot 44–48, 51–52, 54–61, 64–65 sekä mahdollisesti jotkut kirjeistä 1–4 ja 62–63, joita ei voida ajoittaa tarkasti). Näissä kirjeissä Cyprianus käsittelee vainossa langenneiden kristittyjen tilannetta sekä skismoja, jotka tuohon aikaan vaikuttivat Pohjois-Afrikan ja Rooman seurakunnissa.
Kymmenkunta kirjettä on säilynyt vuosilta 254–256 (kirjeet 66–74 ja mahdollisesti jotkut kirjeistä 1–4 ja 62–63). Useimmissa niistä Cyprianus esittelee näkemyksiään hereetikkojen ja skismaatikkojen toimittaman kasteen pätevyydestä.
Valerianuksen vainon ajalta vuosilta 257–258 on peräisin kolme Cyprianuksen kirjettä (numerot 76 ja 80–81). Kirjeessä 76 hän ylistää kaivokseen pakkotyöhön tuomittuja numidialaisia tunnustajia ja rohkaisee heitä kestämään marttyyrikruunun odotuksessa. Kahdesta viimeisestä kirjeestä saadaan lukea Cyprianuksen ajatuksia hänen viimeisen elinkuukautensa ajalta.
Cyprianuksen aikalaisten kirjoittamat kirjeet
Cyprianuksen kirjeiden kokoelmaan kuuluu 16 hänen aikalaistensa laatimaa kirjettä (numerot 8, 21–24, 30–31, 36, 42, 49–50, 53, 75 ja 77–79). Niistä osa on kirjoitettu Cyprianukselle, osa liittyy muuten hänen toimintaansa. Kirje 30 ja todennäköisesti myös kirjeet 31 ja 36 ovat Novatianuksen laatimia. Kirjeet 49 ja 50 ovat Rooman piispa Corneliuksen kirjeitä Cyprianukselle. Kirjeessä 75 Kappadokian Kesarean piispa Firmilianus käsittelee hereetikkojen kastetta koskevaa kiistaa. Kirjeet 77–79 ovat Valerianuksen vainossa kaivoksiin pakkotyöhön tuomittujen numidialaisten tunnustajien vastauksia Cyprianuksen heille lähettämään kirjeeseen numero 76.Tutkielmat
Cyprianuksen "tutkielmat" ovat noin 10–30 sivun pituisia kirjoituksia, joissa käsitellään laajasti jotakin tiettyä aihetta. Seuraavassa esitellään tutkielmat niiden kronologisessa järjestyksessä.Ad Donatum (Donatukselle) on kirjoitettu Cyprianuksen kasteen ja Deciuksen vainon välisenä aikana (v. 246–249). Kirjoituksen pääasiallisena tarkoituksena on kristinuskon etujen vertaaminen maailman kurjuuteen, pahuuteen ja epävarmuuteen sekä nuoremman kristityn, Donatuksen, kehottaminen pitämään kiinni kristinuskon mukaisesta elämästä. Cyprianus kuvailee teoksessa myös omaa kääntymistään ja kastettaan. Kirjallisen tyylinsä suhteen tutkielma Ad Donatum on hieman tyylitellympi kuin muut Cyprianuksen kirjoitukset.
De habitu virginum (Neitsyydestä) on kirjoitettu Cyprianuksen piispuuskauden alussa ennen Deciuksen vainoa (eli vuonna 248 tai 249). Siinä Cyprianus opastaa neitsyyslupauksen tehneitä kristittyjä naisia elämään kutsumuksensa mukaisesti.
De lapsis (Langenneista) on kirjoitettu heti Deciuksen vainon päätyttyä keväällä 251. Tässä tutkielmassa Cyprianus käsittelee vainossa eri tavoin langenneiden kristittyjen tilannetta ja esittää näkemyksensä siitä, kuinka heihin tulisi kirkossa suhtautua.
De catholicae ecclesiae unitate (Katolisen kirkon ykseydestä) on laadittu Deciuksen vainon jälkeen keväällä 251. Kirjoituksessa Cyprianus tuomitsee jyrkästi kaikki skismat korostaen kirkon ykseyttä ja piispojen asemaa. Ihminen ei Cyprianuksen mukaan voi olla Jumalan yhteydessä, jos hän on kirkon ulkopuolella.
De dominica oratione (Herran rukouksesta) on Isä meidän -rukouksen selitysteos. Cyprianus kirjoitti sen vuosien 251–253 aikana.
Ad Demetrianum (Demetrianukselle) on laadittu vuonna 252 tai 253. Kirjoituksessa Cyprianus vastaa Demetrianus-nimisen pakanan esittämiin syytöksiin siitä, että maailmaa vaivaavat onnettomuudet olisivat kristittyjen syytä, koska he eivät palvo pakanoiden jumalia.
De mortalitate (Kuolemantaudista) on kirjoitettu Karthagossa riehuneen tappavan kulkutautiepidemian aikana vuonna 252 tai 253. Tutkielmassa Cyprianus vakuuttaa, ettei kuolema ole kristitylle paha asia vaan kutsu Jumalan luo.
De opere et eleemosynis (Hyvistä teoista ja almuista) voidaan ajoittaa vuosille 252–256. Tutkielmassa Cyprianus opettaa, että köyhien ja muiden kärsivien auttaminen ei ole kristityille ainoastaan velvollisuus vaan myös keino sovittaa kasteen jälkeen tehtyjä syntejä.
De bono patientiae (Kärsivällisyyden hyvyydestä) on kärsivällisyyden etuja käsittelevä kehotussaarna. Cyprianus julkaisi sen alkuvuodesta 256. Hänen mukaansa kärsivällisyys on Jumalan ominaisuus, ja siksi myös Jumalan lasten on oltava kärsivällisiä.
De zelo et livore (Kateudesta ja riidanhalusta) on kirjoitettu vuonna 256 tai 257. Tässä tutkielmassa Cyprianus tähdentää, että kateus ja riidanhalu ovat vakavia syntejä, joita on kaikin voimin vältettävä.
Ad Fortunatum, de exhortatione martyrii (Fortunatukselle, marttyyriuteen rohkaiseminen) on laadittu Valerianuksen vainon uhatessa tai sen aikana vuonna 257 tai 258. Esipuheen lisäksi teoksessa on kolmetoista otsakkeilla varustettua alalukua, joihin on koottu joukko raamatunkohtia. Osa näistä on annettu suorina sitaatteina, osa omin sanoin referoituina. Moniin kohtiin Cyprianus on liittänyt myös lyhyitä, raamatunkohtien tulkintaa ohjaavia selityksiä. Teoksen tarkoituksena on vahvistaa kristittyjä kestämään vainoissa, kehottaa heitä tunnustautumaan kristityiksi ja kieltäytymään epäjumalien palvonnasta sekä rohkaista marttyyriuteen.
Kirjoitus Quod idola dii non sint (Epäjumalat eivät ole jumalia) ei ole Cyprianuksen kirjoittama. Fragmentti Donatus Cypriano (Donatukselta Cyprianukselle) on epäperäinen. Kirje Silvanukselle (editio: CCSL III C, 659–660, Appendix V) poikkeaa niin selvästi Cyprianuksen kielenkäytöstä ja tyylistä, ettei sitä voida pitää aitona.
Raamatunsitaattikokoelma Ad Quirinum
Ad Quirinum, testimoniorum libri tres (Quirinukselle, kolme kirjaa todistuksia) on kokoelma raamatunsitaatteja, jotka on järjestetty temaattisesti väliotsakkeiden alle. Cyprianus laati tämän teoksen ystävänsä Quirinuksen pyynnöstä jossakin vaiheessa oman kasteensa jälkeen mutta ennen Deciuksen vainoa eli vuosien 246–249 aikana. Teos on jaettu kolmeen kirjaan, ja se on noin 70 sivun mittainen. Ensimmäisen ja kolmannen kirjan alussa on lyhyet esipuheet.Kahden ensimmäisen kirjan teemat ja raamatunsitaattien valikoimat perustuvat pitkälti jo aikaisemmin olemassa olleisiin raamatunsitaattikokoelmiin (lat. testimonia) sekä osittain myös Tertullianuksen teokseen Adversus Iudaeos. Ensimmäinen kirja käsittelee sitä, kuinka pakanakristityt ovat tulleet Jumalan kansaksi juutalaisten sijaan. Toiseen kirjaan on koottu Raamatun ennustuksia ja kuvauksia Kristuksesta.
Teoksen kolmas kirja vaikuttaa olevan Cyprianuksen itsenäisesti ja edeltäneestä kirjallisuudesta riippumattomasti laatima. Siinä käsitellään pääasiassa kristillistä elämää ja moraalia koskevia asioita. Monet kolmannen kirjan aiheet ja näkökannat toistuvat myös myöhemmissä Cyprianuksen kirjoituksissa.
Piispainkokouksen pöytäkirja Sententiae episcoporum
Sententiae episcoporum numero lxxxvii de haereticis baptizandis (Kahdeksankymmenseitsemän piispan lausunnot hereetikkojen kastamisesta) on eräänlainen pöytäkirja Cyprianuksen Karthagossa 1.9.256 isännöimästä konsiilista, joka käsitteli kysymystä hereetikkojen ja skismaatikkojen toimittaman kasteen pätevyydestä. Pöytäkirjassa 87 afrikkalaista piispaa vuoron perään lausuu näkemyksensä asiasta. Piispojen lausunnot ovat yksimielisiä: On vain yksi kaste ja yksi kirkko, jossa kaste voidaan toimittaa. Mikäli kirkon ulkopuolella, missä tahansa skismassa tai harhaoppisten parissa, kastettu henkilö haluaa liittyä kirkkoon, hänet on kastettava uudelleen.Kirjoitusten sisällöstä
Yllä mainittujen aiheiden ohella Cyprianuksen kirjoituksista tulee esiin näkemyksiä monista erilaisista teologisista kysymyksistä, tietoja kirkon käytännöllisestä organisaatiosta sekä satunnaisia yksityiskohtia Pohjois-Afrikan oloista. Esimerkiksi kirjeessä 62 käsitellään barbaarien panttivangeiksi joutuneiden numidialaisten kristittyjen lunastamista. Kirjeessä 2 Cyprianus kertoo näyttelijän ammatin olevan kristillisen opin vastainen; kristitty näyttelijä luopukoon ammatistaan ja eläköön vaikka seurakunnan avustuksilla. Kirje 63 on itse asiassa kymmenen sivun pituinen tutkielma ehtoollisesta ja samalla varhaisin säilynyt näin laaja kirjallinen esitys tästä aiheesta.Cyprianuksen kirjoituksista tulee ilmi myös hänen "karismaattisuutensa": monissa kohdissa on viittauksia erilaisiin ilmestyksiin, uniin ja muihin tapauksiin, joissa Jumala on suoraan puuttunut asioiden kulkuun. Cyprianuksen kolminaisuusoppia koskevat näkemykset olivat täysin katolisen opin mukaisia. Hän oli tietoinen monista erilaisista harhaopeista mutta mainitsee niistä yleensä vain hyvin lyhyesti (ks. esim. kirje 73,4,2). Hienosyistä teologista spekulaatiota Cyprianuksen kirjoituksissa on suhteellisen vähän. Cyprianukselle ominaisempaa oli keskittyä kristittyjen käytännöllistä elämää koskeviin aiheisiin.
Usein toistuva piirre Cyprianuksen ajattelussa on koko kirkon ykseyden korostaminen ja se näkemys, että ihminen voi pelastua vain tässä yhdessä katolisessa kirkossa. Käytännössä tämä tarkoitti yleensä piispojen auktoriteettiaseman korostamista. Cyprianuksen mukaan piispat ovat Jumalan asettamia seurakunnan johtajia, ja vain piispan yhteydessä (alaisuudessa) kristitty voi olla kirkon ja Jumalan yhteydessä. Piispojen tulee kuitenkin pyrkiä tekemään päätöksensä yhdessä ja yksimielisesti sekä toistensa että seurakuntalaistensa kanssa. Rooman piispalla on Pietarin seuraajana erityisasema (lat. locus Petri), mutta ei ylivaltaa muihin piispoihin nähden.
Cyprianus ja Raamattu
Ylivoimaisesti suurin vaikutus Cyprianuksen ajatteluun ja hänen kirjoitustensa sisältöön oli Raamatulla, jolle hän antoi jumalallisen arvovallan. Satunnaisesti Cyprianus saattoi tukea näkemyksiään aikaisempien piispojen tekemillä päätöksillä, mutta mikäli hän katsoi kirkollisen tradition olevan ristiriidassa Raamatun kanssa, niin traditio sai väistyä Cyprianuksen oman raamatuntulkinnan tieltä. Cyprianus käytti olemassa olevia latinankielisiä raamatunkäännöksiä, jotka Vanhan testamentin osalta oli laadittu kreikankielisen Septuaginta-käännöksen pohjalta. Tähän Raamattuun kuuluivat myös Vanhan testamentin apokryfikirjat.Cyprianuksen kirjoituksissa on hyvin runsaasti suoria sitaatteja Raamatusta ja muita viittauksia siihen. Cyprianus siteeraa Raamattua yhteensä noin 1500 kertaa. Suoria sitaatteja on yli 900 eri raamatunkohdasta ja useimmista yksittäisistä Raamatun kirjoista. Jos apokryfikirjoja ei oteta lukuun, niin ainoastaan seuraavista Raamatun kirjoista ei esiinny yhtään suoraa sitaattia Cyprianuksen kirjoituksissa: Ruut, 1. Aik., Est., Valit., Ob., Joona, Nah., Filem., Hepr., Jaak., 2. Piet., 2. Joh., 3. Joh., Juud. Voidaan pitää hyvin todennäköisenä, että Heprealaiskirje, Toinen Pietarin kirje ja Jaakobin kirje eivät kuuluneet Cyprianuksen käyttämään Raamattuun. Eniten Cyprianus siteeraa Matteuksen evankeliumia (178 kertaa), psalmeja (141 kertaa), Johanneksen evankeliumia (117 kertaa) ja Jesajan kirjaa (112 kertaa). Uudesta ja Vanhasta testamentista on suunnilleen yhtä paljon sitaatteja. Cyprianuksen kirjoituksissa olevat raamatunsitaatit ovat keskeinen vanhalatinalaisten raamatunkäännösten historiaa ja tekstiä koskeva lähde.
Muita vaikutteita
Tertullianuksen kirjoitusten vaikutus on selvästi nähtavissä monissa Cyprianuksen kirjoituksissa, vaikkei niissä kertaakaan suoraan siteerata Tertullianuksen kirjoituksia eikä mainita häntä nimeltä. Monista asioista Cyprianus oli myös eri mieltä kuin Tertullianus. Cyprianus oli lukenut myös Minucius Felixin teoksen Octavius. Vaikutteita muusta tunnetusta varhaiskristillisestä kirjallisuudesta ei Cyprianuksen kirjoituksissa ole selvästi havaittavissa. Tämä on täysin luonnollista, sillä Cyprianus ei osannut kreikan kieltä (ainakaan kunnolla), ja kahta anonyymia marttyyrikertomusta lukuun ottamatta Tertullianuksen ja Minucius Felixin teokset ovat ainoat tunnetut Cyprianusta varhaisemmat latinankieliset kristilliset kirjoitukset. Minkäänlaista kreikankielisen kirjallisuuden tuntemusta Cyprianus ei kirjoituksissaan osoita (ellei tässä huomioida Raamatun kreikankielisiä osia, joita hän luki latinankielisinä käännöksinä).Retoriikan opettajana ennen kääntymystään toiminut Cyprianus oli tietysti lukenut runsaasti ei-kristillistä latinankielistä kirjallisuutta, mutta koska hänen kirjoituksissaan ei ole yhtään varsinaista sitaattia pakanallisesta kirjallisuudesta, niin yksittäisten kirjailijoiden suoraa vaikutusta Cyprianukseen on paria poikkeusta (Vergilius, Seneca) lukuun ottamatta vaikea osoittaa selvästi. Latinan kieliopin kannalta Cyprianuksen kirjoittamat tekstit ovat suhteellisen lähellä klassisen kauden kirjoituksia, mutta sanastoon sisältyy paljon kristillistä terminologiaa. Retorinen osaaminen näkyy selvästi kaikissa Cyprianuksen kirjoituksissa.
Cyprianuksen kirjoitusten arvostus
Cyprianuksen kirjoituksia arvostettiin jo hänen omana elinaikanaan, ja hänen kuolemansa jälkeen ne ovat olleet erittäin suosittuja ja laajalti tunnettuja. Cyprianuksen tyylikästä kielenkäyttöä antiikin myöhemmät kristilliset kirjailijat ylistivät yksimielisesti. Erinomaisen kirjallisen tyylin ja sisällön ohella myös Cyprianuksen marttyyrikuolema antoi hänen kirjoituksilleen arvovaltaa. Myöhemmät teologit tosin tuomitsivat selvästi hänen näkemyksensä skismaatikkojen uudelleenkastamisesta, mutta tämä ei kuitenkaan estänyt heitä arvostamasta Cyprianusta muissa suhteissa.Augustinus kysyi noin vuonna 410 (serm. 313C,2): "Mistä voidaan maailmassa löytää seutu, jossa Cyprianuksen kaunopuheisia kirjoituksia ei luettaisi, hänen opetuksiaan ei ylistettäisi, hänen rakkauttaan ei ihailtaisi, hänen elämästään ei kiitellen kerrottaisi, hänen kuolemaansa ei kunnioitettaisi, hänen marttyyriutensa muistopäivää ei vietettäisi?"
Marttyyrina Cyprianusta on muisteltu hänen kuolemastaan lähtien, ja myös kristinuskon opettajana häntä arvostetaan edelleen. Roomalaiskatolisessa kirkossa Cyprianuksen (ja samalla paavi Corneliuksen) vuosittaista muistopäivää vietetään nykyään syyskuun 16. päivänä.
Cyprianuksen kirjoitukset ovat varhaisen kirkkohistorian keskeisiä lähteitä, erityisesti Deciuksen ja Valerianuksen vainojen kannalta. Cyprianusta käsittelevää modernia tutkimuskirjallisuutta on runsaasti, ja hänen kirjoituksiaan on käännetty lukuisille nykykielille.
Käsikirjoitukset ja editiot
Cyprianuksen tutkielmista muodostettiin kiinteä kokoelma todennäköisesti jo hänen omana elinaikanaan tai hyvin pian hänen kuolemansa jälkeen. Kirjeitä kuitenkin kopioitiin aluksi vain pienempinä ryhminä tai yksittäin; kaikki Cyprianuksen kirjeet sisältävä kokoelma tuli kootuksi yhteen vasta vähitellen vuosisatojen kuluessa. Cyprianuksen kirjoituksia sisältäviä käsikirjoituksia on säilynyt 300–1500-luvuilta lähes kaksisataa. Tekstitraditio on niin epäyhtenäinen ja kontaminoitunut, ettei käsikirjoituksia ole mahdollista järjestää kattavaksi stemmaksi. Vaikeita tekstikriittisiä ongelmia Cyprianuksen kirjoituksissa on kuitenkin suhteellisen vähän. Koottujen teosten ensimmäinen painettu editio julkaistiin vuonna 1471 Roomassa, ja sen jälkeen on ilmestynyt lukuisia merkittäviä editioita.Cyprianuksen kirjeiden suositeltava editio on CCSL-sarjassa ilmestynyt G.F. Diercksin toimittama laitos:
 |
Corpus Christianorum, Series Latina III B: Sancti Cypriani episcopi opera. Pars III, 1. Sancti Cypriani episcopi epistularium. Epistulae 1–57. Edidit G.F. Diercks. Turnholti 1994. |
Corpus Christianorum, Series Latina III D: Sancti Cypriani episcopi opera. Pars III, 3. Sancti Cypriani episcopi epistularium. Prolegomena. Codices, editiones, indices cura et studio G.F. Diercks. Praecedit dissertatio biographica/chronologica de Cypriani vita ac scriptis, quam composuit G.W. Clarke. Turnhout 1999.
Raamatunsitaattikokoelman Ad Quirinum (testim.) sekä tutkielmien Fort., laps. ja unit.eccl. suositeltavat editiot ovat seuraavassa teoksessa:Corpus Christianorum, Series Latina III: Sancti Cypriani episcopi opera. Pars I. Ad Quirinum, Ad Fortunatum edidit R. Weber. De lapsis, De ecclesiae catholicae unitate edidit M. Bévenot. Turnholti 1972.
Tutkielmien ad Donat., mortal., eleem., domin.orat. ja patient. suositeltavat editiot ovat seuraavassa teoksessa:Corpus Christianorum, Series Latina III A: Sancti Cypriani episcopi opera. Pars II. Ad Donatum, De mortalitate, Ad Demetrianum, De opere et eleemosynis, De zelo et livore edidit M. Simonetti. De dominica oratione, De bono patientiae edidit C. Moreschini. Turnholti 1976.
Edellisessä teoksessa on käyttökelpoiset editiot myös tutkielmista Demetr. ja zel., mutta niistä on ilmestynyt vielä hieman täydellisemmät editiot sarjassa Sources Chrétiennes:Sources Chrétiennes no 467. Cyprien de Carthage: A Démétrien.
Introduction, texte critique, traduction et commentaire par J.-C. Fredouille. Paris 2003.
Sources Chrétiennes no 519. Cyprien de Carthage: La jalousie et l'envie. (De zelo et livore.) Introduction, texte critique, traduction, notes et index par M. Poirier. Paris 2008.
Corpus Christianorum, Series Latina III E: Sancti Cypriani episcopi opera. Pars III, 4. Sententiae episcoporum numero LXXXVII de haereticis baptizandis. Edidit G.F. Diercks. Turnholti 2004.
Tutkielman hab.virg. paras editio on vielä toistaiseksi G. Hartelin toimittamassa laitoksessa (sen ensimmäisessä osassa). Tämän lisäksi Hartelin edition johdannosta ja tekstikriittisestä apparaatista löytyvällä informaatiolla voi monien yksityiskohtien osalta täydentää edellä mainituista uudemmista editioista saatavia tietoja:
Corpus scriptorum ecclesiasticorum Latinorum Vol. III. Pars I: S.
Thasci Caecili Cypriani opera omnia. Recensuit et commentario critico
instruxit G. Hartel. Vindobonae 1868.
Corpus scriptorum ecclesiasticorum Latinorum Vol. III. Pars II: S.
Thasci Caecili Cypriani opera omnia ex recensione G. Hartelii. Vindobonae 1871.
Corpus scriptorum ecclesiasticorum Latinorum Vol. III. Pars III:
Appendix. S. Thasci Caecili Cypriani opera spuria cum indicibus et
praefatione ex recensione G. Hartelii. Vindobonae 1871.
Suomennokset
Osa Cyprianuksen kirjoituksista on saatavilla suomennoksina tällä sivustolla. Muita suomennoksia Cyprianuksen kirjoituksista ei ole julkaistu lukuun ottamatta joitakin aivan lyhyitä katkelmia. Ainoastaan Cyprianuksen marttyyriakti on aikaisemmin julkaistu suomennoksena.Muuta kirjallisuutta
Cyprianuksen kirjeiden, varsinkin niden ajoitusten ja kirjoitustilanteiden osalta erittäin hyödyllisiä ovat G.W. Clarken johdannot ja nootit seuraavissa teoksissa:
The Letters of St. Cyprian of Carthage. Volume I:
Letters 1–27. Translated and annotated by G.W. Clarke. Ancient
Christian Writers No. 43. New York 1984.
The Letters of St. Cyprian of Carthage. Volume II:
Letters 28–54. Translated and annotated by G.W. Clarke. Ancient
Christian Writers No. 44. New York 1984.
The Letters of St. Cyprian of Carthage. Volume III:
Letters 55–66. Translated and annotated by G.W. Clarke. Ancient
Christian Writers No. 46. New York 1986.
The Letters of St. Cyprian of Carthage. Volume IV:
Letters 67–82. Translated and annotated by G.W. Clarke. Ancient
Christian Writers No. 47. New York 1989.
Cyprianuksen kielenkäyttöä analysoidaan mm. seuraavissa teoksissa:
Bayard L. 1902: Le latin de saint Cyprien. Paris.
Merkx P.A.H.J. 1939: Zur Syntax der Kasus und Tempora in den Traktaten
des hl. Cyprian. Latinitas Christianorum primaeva 9. Nijmegen.
Schrijnen J. & Mohrmann C. 1936: Studien zur Syntax der Briefe des
hl. Cyprian. Erster Teil. Latinitas Christianorum Primaeva 5. Nijmegen.
Schrijnen J. & Mohrmann C. 1937: Studien zur Syntax der Briefe des
hl. Cyprian. Zweiter Teil. Latinitas Christianorum Primaeva 6. Nijmegen.
Watson E.W. 1896: 'The Style and Language of Saint Cyprian.' Studia
biblica et ecclesiastica 4: 189–324. Oxford.
Bévenot M. 1961: The Tradition of Manuscripts. A Study in the
Transmission of St. Cyprian's Treatises. Oxford.