Kirjoitus Quod idola dii non sint
Noin kymmenen sivun pituinen latinankielinen kirjoitus Quod idola dii non sint (Epäjumalat eivät ole jumalia) on säilynyt Cyprianuksen kirjoituksia sisältävissä käsikirjoituksissa. Cyprianuksen kirjoitusten joukkoon tämä teos on joutunut viimeistään 300-luvun loppupuolella, sillä Hieronymus ja Augustinus pitivät sitä Cyprianuksen kirjoittamana.1Teoksen sisällössä esitetään, että pakanoiden jumalat olivat muinaisia kuninkaita, joita ihmiset olivat näiden kuoleman jälkeen alkaneet palvoa jumalina.2 Näiden patsaissa, samoin kuin kaikessa muussakin pakanoiden uskonnollisuudessa, vaikuttavat valheelliset ja pettävät henget. Todellisuudessa on kuitenkin vain yksi Jumala, joka on kaikkivaltias. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala yhdistyi ihmiseen. Omasta tahdostaan hän kuoli ja nousi kuolleista. Sitten hän neljänkymmenen päivän ajan ilmestyi oppilailleen ruumiillisesti, minkä jälkeen hänet nostettiin taivaaseen, jotta hän veisi Isän luokse myös ihmisen. Julistus tästä Kristuksesta on sittemmin osoitettu koetuksen kestäväksi kidutuksissa ja monissa muissa rangaistuksissa (kun kristityt näistä huolimatta pysyivät vainojen aikana tunnustuksessaan).
Hieronymuksen ja Augustinuksen mielipide lienee vahvin argumentti sen puolesta, että Quod idola olisi Cyprianuksen kirjoittama. Painavampia perusteita on kuitenkin sille näkemykselle, että kirjoitus ei ole Cyprianuksen laatima.
Cyprianuksen elämäkerran kirjoittaja, joka kuului hänen lähipiiriinsä, ei mainitse tätä kirjoitusta Cyprianuksen tutkielmien joukossa.3 Samoin se puuttuu noin vuodelta 359 peräisin olevasta kirjallisuusluettelosta The Cheltenham List, jossa luetellaan mm. kaikki Cyprianuksen tutkielmat.4
Mikäli Lactantius lainkaan tunsi tätä teosta, niin hän ei pitänyt sitä ainakaan Cyprianuksen kirjoittamana. Esitellessään tuntemansa kristilliset apologeetat Lactantius mainitsee Minucius Felixin, Tertullianuksen ja Cyprianuksen. Viimeksi mainittua Lactantius moitti siitä, että tämä vetosi kirjoituksissaan ainoastaan Raamattuun eikä pakanallisten kirjailijoiden tarjoamaan aineistoon.5 Quod idola on kuitenkin selvästi apologeettinen teos, jossa on runsaasti viittauksia maalliseen historiaan, filosofeihin ja pakanalliseen mytologiaan. Cyprianuksen apologeettisena teoksena Lactantius mainitsee tutkielman Ad Demetrianum.6
Käsikirjoitustraditiokin viittaa siihen, ettei Quod idola ole Cyprianuksen kirjoittama. Teos on lähes kaikissa käsikirjoituksissa kirjeiden eikä tutkielmien yhteydessä,7 vaikka sitä ei ole edes muodollisesti laadittu kirjeen muotoon ja Cyprianuksen aidoista tutkielmista muodostettiin kiinteä kokoelma todennäköisesti jo Cyprianuksen elinaikana tai hyvin pian hänen kuolemansa jälkeen.8 Jos Quod idola olisi Cyprianuksen kirjoittama, olisi se käsikirjoituksissa päätynyt todennäköisemmin tutkielmien joukkoon.
Sisällöltään Quod idola on pitkälti eräänlainen tiivistelmä tietyistä Tertullianuksen Apologeticumin ja Minucius Felixin Octaviuksen kohdista.9 Tällaista lähteiden käyttöä ei esiinny aidoissa Cyprianuksen kirjoituksissa.
Teoksessa Quod idola olevat lukuisat viittaukset maalliseen historiaan, filosofeihin ja pakanalliseen mytologiaan ovat täysin vieraita Cyprianuksen tyylille.10 Myös teoksen kieli eroaa tyyliltään selvästi Cyprianuksen kirjoituksista, ja siinä on käytetty muutamia sanoja tavalla, jota ei esiinny Cyprianuksen aidoissa kirjoituksissa.11
Kaiken edellä esitetyn perusteella voidaan pitää lähes varmana, että kirjoitus Quod idola dii non sint ei ole Cyprianuksen laatima.
Eräiden Cyprianuksen aitojen tutkielmien ja teoksen Quod idola kohtien välillä on sellaisia kirjallisia yhtäläisyyksiä, joilla ei ole vastinetta Tertullianuksen eikä Minucius Felixin kirjoituksissa.12 Luultavasti Quod idola on myöhäisempi kuin Cyprianuksen kirjoitukset, ja teoksen kirjoittaja on käyttänyt materiaalinaan Tertullianuksen ja Minucius Felixin kirjoitusten lisäksi myös Cyprianuksen tutkielmia.13
Lactantiuksen teoksessa Divinae institutiones on paljon samankaltaista sisältöä kuin teoksessa Quod idola, mutta näiden teosten välisen yhteyden luonne on epäselvä eikä voida varmuudella sanoa, kumpi niistä on varhaisempi. Lactantius laati mainitun teoksensa ensimmäisen version vuosien 303–313 aikana.
Quod idola on joka tapauksessa kirjoitettu ennen kuin kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan hallitseva uskonto. Tämä käy ilmi teoksen luvuista 4–5, joissa käsitellään valtakuntia, kansoja ja niiden jumalia.
Editio
Teoksen Quod idola dii non sint latinankielisestä alkutekstistä suositellaan käytettäväksi Hartelin toimittamaa editiota:Corpus scriptorum ecclesiasticorum Latinorum Vol. III. Pars I: S. Thasci Caecili Cypriani opera omnia. Recensuit et commentario critico instruxit G. Hartel. Vindobonae 1868.
Viitteet ja selitykset
1) Hier.epist. 70,5,2 (vuodelta 397); Aug.bapt. 6,44,87 (vuodelta 400/401); Aug.un.bapt. 4,6 (vuodelta 410/411); Aug.serm. 313C,2.
2) Tällaisen näkemyksen esitti jo kreikkalainen kirjailija Euhemeros 300-luvun lopulla eKr.
3) Ks. sivut Elämäkerta Vita Cypriani ja Cyprianuksen tutkielmien ajoitukset.
4) Sanday, 224.
5) Lact.inst. 5,1,22–28; 5,4,3–7.
6) Lact.inst. 5,4,3–7.
7) Chapman, 103–104; Bévenot, 7–53 ja erityisesti 55.
8) Bévenot, 1–2; Clarke, 7–11.
9) Cypr.idol. 1–3 ~ Min.Fel. 20–22; Cypr.idol. 4–5 ~ Min.Fel. 25–26; Cypr.idol. 6–7 ~ Min.Fel. 26–27; Cypr.idol. 8–9 ~ Min.Fel. 18 ja 32; Cypr.idol. 10–15 ~ Tert.apol. 21–23. Vrt. Monceaux, 266–270.
10) Ainoa kerta, kun Cyprianuksen aidoissa kirjoituksissa nimeltä mainitaan joitakin pakanallisia jumaluuksia tai eksplisiittisesti kerrotaan jotakin pakanallisesta mytologiasta, on kohdassa ad. Donat. 8. Toiseksi seikkaperäisin viittaus pakanalliseen uskonnollisuuteen tai mytologiaan on tutkielmassa ad Demetr. 12. Muut viittaukset ovat aivan yleisluonteisia ja epämääräisiä. Maailmanhistoriasta Cyprianus ei mainitse mitään lukuun ottamatta raamatullisia ja hänen oman aikansa tapahtumia. Filosofeihin Cyprianus viittaa muutaman kerran mutta vain hyvin lyhyesti ja epämääräisesti (esim. epist. 55,16,1; patient. 2). Kohdassa epist. 69,13,1 mainitaan lääkärit Hippokrates ja Soranos. Hieronymus (epist. 70,5,2) viittasi teokseen Quod idola nimenomaan osoittaakseen, että Cyprianuskin hyödynsi teoksissaan pakanallista kirjallisuutta.
11) Esim. sana 'vulgus' merkityksessä 'pakanat' (idol. 1; 6; 7; 9). Vrt. Watson, 193.
12) Esim. Cypr.idol. 7 "flagris caedi, igne torreri, ... eiulare, gemere" ~ Cypr.ad Donat. 5 "heiulantes, gementes ..., flagris caedere, igne torrere" ~ Cypr.Demetr. 15 "torquentur ... flagris ..., heiulantes et gementes". Nämä ilmaukset eivät esiinny (ainakaan toistensa yhteydessä) Tertullianuksen tai Minucius Felixin teoksissa.
13) Se, että tietyt teoksessa Quod idola esiintyvät ilmaukset löytyvät useista Cyprianuksen kirjoituksissa (ks. esim. edellinen nootti), ei ole osoitus siitä, että kirjallisen vaikutussuhteen suunta olisi teoksesta Quod idola Cyprianuksen kirjoituksiin, sillä Cyprianuksella oli tapana toistaa omien kirjoitustensa onnistuneita fraaseja muissa kirjoituksissaan. Ks. Watson, 206.
Kirjallisuus, johon on viitattu tällä sivulla
Bévenot M. 1961: The Tradition of Manuscripts. A Study in the Transmission of St. Cyprian's Treatises. Oxford.
Chapman J. 1903: 'The Order of the Treatises and Letters in the MSS. of St. Cyprian.' The Journal of Theological Studies 4: 103–123. London.
Clarke G.W. 1984: The Letters of St. Cyprian of Carthage. Volume I: Letters 1–27. Translated and annotated by G.W. Clarke. Ancient Christian Writers No. 43. New York.
Monceaux P. 1902: Histoire littéraire de l'Afrique chrétienne depuis les origines jusqu'a l'invasion arabe. Tome deuxième: Saint Cyprien et son temps. Paris.
Sanday W. 1891: 'The Cheltenham List of the Canonical Books of the Old an New Testament and of the Writings of Cyprian.' Studia biblica et ecclesiastica 3: 217–303. Oxford.
Watson E.W. 1896: 'The Style and Language of Saint Cyprian.' Studia biblica et ecclesiastica 4: 189–324. Oxford.