KIRJE 81
Cyprianus tervehtii presbyteerejä, diakoneja ja kaikkia maallikkoseurakuntalaisia.1 Kun minulle, rakkaat veljeni, oli tullut tieto siitä, että sotilaita oli lähetetty hakemaan minut Uticaan, ja rakkaani olivat neuvoillaan suostutelleet minua poistumaan väliaikaisesti asunnoltani, niin tämän pätevän syyn ilmaannuttua päätin totella heidän neuvoaan, sillä piispan on sopivaa todistaa Herrasta siinä kaupungissa, jossa hän on Herran seurakunnan johtajana, niin että kaikki seurakuntalaiset voivat olla läsnä ja saada kunniaa heidän johtajansa tunnustaessa.
2 Sillä sen, mitä tunnustajapiispa tunnustamisensa hetkellä puhuu, hän puhuu Jumalan inspiroimana1 kaikkien puolesta. Meidän loistokas seurakuntamme menettäisi osan kunniastaan, jos minä sen johtajaksi asetettuna piispana tulisin tunnustamiseni tähden tuomituksi Uticassa ja sieltä lähtisin marttyyrina Herran luokse. Sekä itseni että teidän tähtenne minä jatkuvasti rukoilen ja hartaasti toivon, että saisin lausua tunnustuksen teidän luonanne, kärsiä marttyyrikuoleman teidän läsnä ollessanne ja lähteä Herran luokse teidän keskuudestanne. Tätä pidän myös velvollisuutenani.
3 Odotan siis täällä salaisessa piilopaikassa, että prokonsuli palaa Karthagoon. Häneltä olen kuuleva, mitä keisarit2 ovat kristityistä maallikoista ja piispoista määränneet, ja olen puhuva sen, mitä Herra haluaa sinä hetkenä tulevan sanotuksi.
4 Mutta te, rakkaat veljeni, pysykää rauhallisina ja tyyninä niin kuin edellyttää se kuri, jota minä aina olen teille Herran käskyjen mukaisesti opettanut, ja niin kuin te toistuvasti olette minun puheistani oppineet. Älköön kukaan teistä yllyttäkö veljiä mihinkään mellakkaan tai omasta aloitteestaan hakeutuko pakanoiden tuomittavaksi. Meidän tulee näet puhua viranomaisille vain kiinni otettuina ja luovutettuina, jos kerran meissä oleva Jumala, joka haluaa meidän tunnustavan eikä kieltävän, puhuu nimenomaan silloin.3
5 Mutta siitä, kuinka minun tulisi muissa suhteissa toimia ennen kuin prokonsuli langettaa minulle tuomion Jumalan nimen tunnustamisesta, aion päättää vasta paikan päällä sitä mukaa kuin Herra opastaa. Rakkaat veljeni, suokoon Herra Jeesus, että te pysytte vahingoittumattomina hänen seurakunnassaan ja pelastutte.
Viitteet ja selitykset
Kirjoitustilanne: Tämä kirje on viimeinen säilynyt Cyprianuksen laatima kirjoitus. Cyprianus kuoli syyskuun 14. päivänä vuonna 258. Tämän kirjeen hän on kirjoittanut korkeintaan noin kuukautta aikaisemmin. Kirje on osoitettu Karthagon seurakunnan viranhaltijoille ja maallikoille. Provinssin prokonsuli näyttää kirjeen kirjoitushetkellä oleskelevan Uticassa, joka sijaitsi noin 30 km Karthagosta luoteeseen (ks. kartta). Saatuaan keisari Valerianuksen lähettämän kristittyjä koskevan käskykirjeen (ks. Cypr.epist. 80,1,2–3) prokonsuli oli lähettänyt miehiään hakemaan Cyprianuksen Karthagosta Uticaan tuomittavaksi. Cyprianus oli saanut tietää tästä ennen kuin häntä tultiin pidättämään.
1) Lat. aspirante Deo. Vrt. Matt. 10:18–20; Mark. 13:9–11; Luuk. 12:11–12, 21:12–15.
2) Rooman valtakunnan johdossa oli tuolloin kaksi periaatteessa samanarvoista keisaria, Valerianus ja hänen poikansa Gallienus, mutta Valerianuksen ei varmastikaan tarvinnut kysyä pojaltaan lupaa laatiessaan kyseisen kristittyjä koskevan käskykirjeen.
3) Tämän virkkeen tulkinta on hieman epävarma. Suomennoksessa sana 'profiteri' on tulkittu sanan 'confiteri' vastakohdaksi samaan tapaan kuin sanoja 'profiteri' ja 'professio' on käytetty kohdissa Cypr.laps. 3 ja 27 sekä Novatianuksen laatimassa kirjeessä Cypr.epist.30,3,1. Vrt. myös raamattuviitteet tämän kirjeen nootissa 1.