Alla olevan kirjoituksen alkuperäinen latinankielinen nimi on De dominica oratione. Cyprianus laati sen Deciuksen vainon jälkeen vuosien 251–253 aikana. Kyseessä on eräänlainen selitysteos ns. Herran rukouksesta eli Isä meidän -rukouksesta. Muutamissa kohdissa voidaan nähdä selviä vaikutteita Tertullianuksen vastaavasta teoksesta De oratione (ks. tämä linkki), mutta muutoin Cyprianuksen kirjoitus on varsin itsenäinen ja omaperäinen teos. Suomennoksen ja siihen liittyvät selitykset on laatinut Tomi Vuolteenaho. Alkutekstistä on käytetty C. Moreschinin toimittamaa editiota, joka on julkaistu teoksessa Corpus Christianorum, Series Latina III A: Sancti Cypriani episcopi opera. Pars II. Turnholti 1976. Suomennos on saatavilla myös painettuna kirjana, ks. tämä linkki.
HERRAN RUKOUKSESTA
1. Evankeliumin käskyt eivät ole mitään muuta, rakkaat veljeni, kuin Jumalan opetuksia: perusta, jolle toivo rakentuu, varma tuki, jolla uskoa vahvistetaan, ravinto, jolla sydäntä hoivataan, peräsin, jolla kulkua ohjataan, turva, joka pitää meidät kiinni pelastuksessa. Kun nämä käskyt saavat maan päällä opastaa uskovien mieliä, niin ne vievät perille taivasten valtakuntaan. Monia asioita Jumala halusi tulevan sanotuksi ja kuulluksi myös profeettojen, hänen palvelijoidensa, välityksellä. Mutta kuinka paljon suurempaa onkaan se, mitä Poika puhuu,1 mistä Jumalan Sana, joka oli profeetoissa, todistaa omalla äänellään! Hän ei enää käske valmistamaan tietä sille, joka tulee,2 vaan hän itse on se, joka tullessaan avaa ja osoittaa meille tien, jotta me, jotka ennen harhailimme kuoleman pimeydessä sokeina ja epätietoisina, pääsisimme armon kirkkauden valaisemina kulkemaan elämän tietä Herran johdolla ja hänen ohjauksessaan.32. Pelastavilla kehotuksillaan ja jumalallisilla käskyillään hän neuvoi kansaansa pelastukseen ja antoi samalla ohjeen myös rukoilemisesta. Hän itse neuvoi ja opetti meille, mitä meidän on rukouksessa pyydettävä. Hän, joka teki eläväksi, opetti myös rukoilemaan, jotta tulisimme helpommin kuulluiksi Isän edessä, kun rukoilemme niin kuin Poika on opettanut. Tässäkin hän osoitti samaa hyväntahtoisuutta, jolla hän on suonut meille kaiken muunkin. Jo etukäteen hän oli sanonut, että tulee aika, »jolloin todelliset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa».4 Ja hän täytti tämän lupauksensa, jotta me, jotka hänen pyhittäminään saimme Hengen ja totuuden, voisimme hänen opetuksensa perusteella rukoilla totuudellisesti ja hengellisesti. Mikä näet voi olla hengellinen rukous ellei se, jonka olemme saaneet Kristukselta, joka on lähettänyt meille myös Pyhän Hengen?5 Mikä voi olla Isän edessä tosi rukous ellei se, minkä Poika, joka on totuus,6 ilmaisi omalla suullaan? Näin ollen se, että rukoillaan toisin kuin hän on opettanut, ei ole ainoastaan tietämättömyyttä vaan myös rikkomus, sillä hän itse sanoi: »Te hylkäätte Jumalan käskyn ja asetatte sen sijaan oman opetuksenne.»7
3. Rukoilkaamme siis, rakkaat veljeni, niin kuin Jumala, meidän opettajamme, on neuvonut. Suotuisa ja läheinen on se rukous, jossa Jumalaa rukoillaan hänen oman opetuksensa mukaisesti, kun hänen korviinsa kohoaa Kristuksen rukous. Saakoon Isä tunnistaa oman Poikansa sanat meidän rukoillessamme. Hän, joka asuu sisällä sydämessä,8 olkoon itse myös äänessä. Ja koska meillä on hänet puolustajanamme Isän luona syntejämme vastaan,9 niin käyttäkäämme puolustajamme sanoja, kun syntisinä pyydämme rikkomuksiamme anteeksi. Sillä kun hän sanoo Isän antavan meille mitä tahansa me hänen nimessään Isältä pyydämme,10 niin kuinka paljon tehokkaammin saammekaan sen, mitä pyydämme Kristuksen nimessä, jos pyydämme sitä hänen omalla rukouksellaan?
4. Mutta olkoot rukoilijat puheessaan ja anomisessaan kurinalaisia, rauhallisia ja kunnioittavia. Meidän on ajateltava sitä, että seisomme Jumalan katseen alla. Jumalan silmiä tulee miellyttää sekä ruumiin asennolla että puhetavalla. Sillä niin kuin hävyttömille on ominaista melskata huutelemalla, niin vaatimattomille sopii vastaavasti sävyisillä pyynnöillä rukoileminen. Siksi Herra meitä opettaessaan käski meidän rukoilla salassa, kätketyissä ja syrjäisissä paikoissa, omissa makuuhuoneissamme.11 Tämä näet on sopivaa uskolle, jotta tietäisimme, että Jumala on läsnä kaikkialla ja että hän kuulee ja näkee jokaisen. Majesteettisuutensa täyteydessä hän tunkeutuu myös kätkettyihin ja salattuihin, niin kuin on kirjoitettu: »Minä olen Jumala, joka tulee lähelle; en ole Jumala kaukaisuudesta. Jos ihminen kätkeytyy salaisiin paikkoihin, niin enkö minä silloin häntä näe? Enkö minä täytä taivasta ja maata?»12 Toisen kerran on kirjoitettu: »Joka paikassa Herran silmät tarkkailevat hyviä ja pahoja.»13 Ja kun kokoonnumme veljien kanssa yhteen ja vietämme Jumalan papin kanssa jumalallista uhria,14 niin meidän on muistettava nöyryys ja kurinalaisuus. Meidän ei pidä viskellä rukouksiamme hillittömällä äänellä joka puolelle eikä hokea suurisuisella melskaamisella pyyntöjä, jotka tulee uskoa Jumalan huomaan sävyisästi. Jumala ei näet kuuntele ääntä vaan sydäntä. Ei meidän tule huutamalla kehottaa häntä, joka näkee ajatuksetkin. Herra vahvistaa tämän sanoessaan: »Miksi ajattelette pahaa sydämissänne?»15 Ja toisessa kohdassa: »Ja kaikki seurakunnat tulevat tietämään, että minä olen se, joka tutkii sydämet ja ajatukset.»16
5. Tästä Hanna seurakunnan esikuvana piti kiinni Ensimmäisessä Samuelin kirjassa. Hän ei rukoillut Jumalaa kovaäänisillä pyynnöillä vaan sydämensä kätkössä hiljaa ja sävyisästi. Hän puhui salatulla rukouksella mutta ilmeisellä uskolla. Hän ei puhunut äänellä vaan sydämellä, koska tiesi Jumalan sillä tavalla kuulevan. Ja tehokkaasti hän sai pyytämänsä, koska hän pyysi uskossa.17 Tämän Raamattu kertoo sanoen: »Hän puhui sydämessään, ja hänen huulensa liikkuivat, mutta hänen ääntään ei kuulunut.»18 Herra kuitenkin kuuli hänen rukouksensa.19 Samoin luemme Psalmien kirjasta: »Puhukaa sydämissänne ja tuskailkaa vuoteillanne.»20 Myös Jeremian välityksellä Pyhä Henki ottaa esille tämän saman asian ja opettaa sanoen: »Mielessä sinua täytyy rukoilla, Herra.»21
6. Älköön rukoilija olko tietämätön myöskään siitä, rakkaat veljeni, millä tavalla publikaani rukoili ollessaan temppelissä samaan aikaan fariseuksen kanssa. Publikaani ei hävyttömästi nostanut silmiään kohti taivasta eikä julkeasti kohottanut käsiään, vaan rintaansa lyöden hän tunnusti sisälleen suljetut synnit ja anoi avukseen Jumalan armollisuutta. Ja koska toisaalta fariseus oli tyytyväinen itseensä, niin ennemminkin publikaani noin rukoiltuaan ansaitsi tulla pyhitetyksi. Hän ei luottanut omaan viattomuuteensa, niin että olisi pannut pelastuksensa toivon siihen – sillä kukaan ei ole viaton – vaan hän tunnusti syntinsä ja rukoili nöyrästi. Ja rukouksen kuuli hän, joka armahtaa nöyriä.22 Nämä asiat Herra kertoo evankeliumissaan näin sanoen: »Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus ja toinen publikaani. Fariseus asettui seisomaan ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua siitä, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, väärämieliset, riistäjät, huorintekijät tai niin kuin tuokin publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikesta, mitä omistan.' Mutta publikaani seisoi kaukana eikä halunnut nostaa silmiään taivasta kohti vaan löi rintaansa sanoen: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.' Minä sanon teille, että ennemminkin hän kuin tuo fariseus lähti kotiinsa vanhurskautettuna, sillä jokainen, joka korottaa itsensä, alennetaan, ja joka alentaa itsensä, korotetaan.»23
7. Sen jälkeen, rakkaat veljeni, kun olemme näitä asioita Raamatusta opiskellen saaneet selville, millä tavalla meidän on käytävä rukoukseen, ottakaamme Herran opetuksella selvää myös siitä, mitä meidän on rukouksessa pyydettävä. »Rukoilkaa te näin», hän sanoi, »Meidän Isämme, joka olet taivaissa, pyhitettäköön sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Toteutukoon sinun tahtosi taivaassa ja maan päällä. Anna meille tänään meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme. Äläkä salli meidän joutua koetukseen vaan vapauta meidät pahasta.»24
8. Sovun ja ykseyden opettaja halusi ennen kaikkea sitä, ettei rukoiltaisi erikseen ja omakohtaisesti, niin että rukoillessaan joku rukoilisi vain itsensä puolesta. Emme sano »minun Isäni, joka olet taivaissa» emmekä »anna minulle tänään minun leipäni», eikä kukin pyydä antamaan velkoja anteeksi vain itselleen tai ainoastaan itsensä puolesta rukoile, ettei joutuisi koetukseen vaan vapautuisi pahasta. Rukous on meille yhteinen, ja kun rukoilemme, emme pyydä yhden ihmisen puolesta vaan koko kansamme puolesta, koska olemme yhtä koko kansa.25 Rauhan Jumala ja yksimielisyyden opettaja neuvoi meitä ykseyteen ja tahtoi, että kukin yksittäinen ihminen rukoilisi kaikkien puolesta, niin kuin hän itse yhdessä ihmisessä kantoi kaikki ihmiset.26 Tästä rukouksen laista pitivät kiinni kolme tuliseen uuniin pantua nuorukaista,27 jotka rukoilivat yhteen ääneen ja olivat yksimielisiä hengen sopusoinnussa. Raamatun todistus kertoo tästä, ja osoittaessaan, millä tavalla sellaiset ihmiset rukoilivat, Raamattu antaa esimerkin, jota meidän on rukouksessa seurattava, jotta mekin voisimme olla heidän kaltaisiaan: »Silloin nämä kolme ikään kuin yhdestä suusta lauloivat virren ja kiittivät Jumalaa.»28 He puhuivat kuin yhdestä suusta, vaikkei Kristus ollut vielä opettanut heitä rukoilemaan. Rukoilijoiden puhe oli tehokas ja se kuultiin sen takia, että sopuisa, vilpitön ja hengellinen rukous ansaitsi Jumalan suosion. Havaitsemme, että näin myös apostolit ja Jeesuksen oppilaat rukoilivat Herran taivaaseenastumisen jälkeen: »He pysyivät yksimielisinä rukouksessa naisten, Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.»29 Pysymällä yksimielisinä rukouksessa he osoittivat rukoilevansa sekä hellittämättömästi että keskenään samanmielisesti. »Jumala, joka antaa yksimielisten asua talossaan,»30 ei näet päästä jumalalliseen ja ikuiseen taloonsa muita kuin ne, joiden keskuudessa rukoillaan yksimielisesti.
9. Mutta minkälaisia, rakkaat veljeni, ovatkaan Herran rukouksen opetukset, kuinka monia, kuinka suuria! Puheeksi koottuina ne ovat suppeita mutta hengellisessä voimassa niin runsaita, ettei mitään jää käsittelemättä, vaan kaikki mitä pyydämme ja rukoilemme sisältyy tähän taivaallisen opin tiivistelmään. »Rukoilkaa te näin», siinä sanotaan, »Meidän Isämme, joka olet taivaissa.»31 Uusi ihminen, joka on syntynyt uudestaan ja päässyt Jumalan armosta takaisin hänen yhteyteensä, sanoo ensimmäiseksi »isä», sillä hänestä on jo tullut Jumalan lapsi.32 »Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi vallan tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat hänen nimeensä.»33 Näin ollen se, joka uskoo hänen nimeensä ja josta on tullut Jumalan lapsi, on velvollinen aloittamaan siitä, että kiittäen tunnustaa olevansa Jumalan lapsi. Ja kun hän kutsuu isäkseen Jumalaa, joka on taivaassa, niin tunnustakoon hän syntyessään heti ensimmäisten sanojensa joukossa myös sen, että hän on sanoutunut irti maallisesta ja lihallisesta isästään ja että hän nyt pitää isänään ainoastaan sitä, joka on taivaissa, niin kuin on kirjoitettu: »Jotka sanovat isälleen ja äidilleen 'en tunne sinua' ja jotka eivät tunnustaneet omia lapsiaan, he noudattivat sinun käskyjäsi ja pitivät sinun liittosi.»34 Samoin Herra evankeliumissaan kielsi meitä kutsumasta isäksi ketään, joka on maan päällä, koska meillä näet on vain yksi isä, hän, joka on taivaissa.35 Ja oppilaalle, joka mainitsi kuolleen isänsä, hän vastasi: »Anna kuolleiden haudata omat kuolleensa.»36 Tuo oppilas oli näet sanonut isäänsä kuolleeksi, vaikka uskovien Isä on elävä.
10. Eikä meidän, rakkaat veljeni, tule huomata ja ymmärtää ainoastaan sitä, että nimitämme isäksi häntä, joka on taivaissa, vaan on huomattava myös se, että liitämme siihen määritteen ja sanomme »meidän isämme». Se tarkoittaa niiden isää, jotka uskovat, jotka hänen pyhittäminään ja hengellisessä armossa uudestisyntyneinä ovat tulleet Jumalan lapsiksi. Tämä ilmaus on myös nuhteleva isku juutalaisille. Heille profeetat olivat ilmoittaneet Kristuksen, ja heidän luokseen hänet ensin lähetettiin. Mutta he eivät ainoastaan epäuskoisina halveksineet häntä vaan myös raa'asti tappoivat hänet. He eivät enää voi kutsua isäkseen Jumalaa, sillä Herra paljasti heidän vääryytensä sanoen: »Te olette syntyneet isästä paholaisesta ja haluatte toteuttaa teidän isänne himoja. Hän on näet alusta asti ollut murhaaja eikä hän pysy totuudessa, koska totuutta hänessä ei ole.»37 Ja profeetta Jesajan välityksellä Jumala huutaa vihastuneena: »Minä kasvatin lapsia, tein heidät suuriksi, mutta he halveksivat minua. Härkä tuntee omistajansa ja aasi tuntee herransa seimen, mutta Israel ei tunnista minua, se kansa ei minua ymmärrä. Voi syntiä tekevää kansakuntaa, syntiä täynnä olevaa kansaa, kelvotonta siementä, rikollisia lapsia! Te olette hylänneet Herran ja pitäneet pilkkananne Israelin Pyhää.»38 Heille on moitteeksi se, että me kristityt rukoillessamme sanomme »meidän isämme», sillä Jumalasta on tullut meidän isämme ja hän on lakannut olemasta isä juutalaisille, jotka hylkäsivät hänet. Ei syntiä tekevä kansa voi olla Jumalan lapsi, vaan lapsen nimi annetaan niille, jotka saavat syntinsä anteeksi. Näille myös iankaikkisuus on luvattu, niin kuin Herra itse sanoo: »Jokainen, joka tekee syntiä, on orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti mutta lapsi pysyy.»39
11. Kuinka suuri onkaan Herran suopeus, kuinka suuri on hänen armonsa ja hyvyytensä runsaus meitä kohtaan, kun hän tahtoi, että me Jumalan edessä rukoillessamme kutsumme Jumalaa isäksemme ja että niin kuin Kristus on Jumalan poika, samoin myös meitä nimitetään Jumalan lapsiksi!40 Sitä nimeä ei kukaan meistä olisi uskaltanut itselleen ottaa, ellei Herra itse olisi sallinut meidän niin rukoilla. Meidän täytyy muistaa, rakkaat veljeni, ja ymmärtää, että kun sanomme isäksemme Jumalaa, meidän on elettävä Jumalan lasten tavoin, jotta samoin kuin me olemme hyvillämme siitä, että Jumala on isämme, myös hän olisi hyvillään meistä. Eläkäämme Jumalan temppelien tavoin,41 jotta kävisi selväksi, että Jumala asuu meissä.42 Olkoon käyttäytymisemme Hengen arvoista, niin että me, jotka olemme tulleet hengellisiksi ja taivaallisiksi, emme ajattelisi ja toimittaisi muita kuin hengellisiä ja taivaallisia asioita, sillä Herra Jumala on itse sanonut: »Minä kirkastan niitä, jotka minua kirkastavat. Mutta ne jotka minua halveksivat, tulevat halveksituiksi.»43 Myös autuas apostoli sanoi kirjeessään: »Te ette itse omista itseänne, sillä teidät on ostettu kalliilla hinnalla. Kirkastakaa ja kantakaa Jumalaa ruumiissanne.»44
12. Seuraavaksi sanomme: »Pyhitettäköön sinun nimesi.»45 Emme sano näin toivoaksemme, että Jumala tulisi pyhitetyksi meidän rukouksillamme, vaan pyydämme Jumalalta, että hänen nimensä pyhitettäisiin meissä. Kuka sitä paitsi voisi pyhittää Jumalan, kun hän itse on se, joka pyhittää? Hän on sanonut: »Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.»46 Sen takia pyydämme ja anomme, että me, jotka olemme kasteessa pyhitetyt, pysyisimme siinä, mitä olemme alkaneet olla. Tätä me rukoilemme joka päivä. Tarvitsemme näet jokapäiväistä pyhitystä, jotta me päivittäin syntiä tekevät puhdistaisimme syntimme jatkuvalla pyhityksellä. Ja apostoli ilmoittaa, mikä on se pyhitys, joka meille Jumalan armosta suodaan: »Jumalan valtakuntaan eivät pääse haureellisesti elävät, epäjumalien palvelijat, huorintekijät, miesten kanssa makaavat miehet,47 varkaat, huijarit, juopot, pilkkaajat eivätkä ryöstäjät. Tällaisia te tosin olette olleet, mutta teidät on pesty puhtaiksi, teidät on vanhurskautettu, teidät on pyhitetty Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.»48 Tässä sanotaan, että meidät on pyhitetty Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä. Tämän pyhityksen me rukoilemme meissä pysyvän. Ja koska meidän Herramme ja tuomarimme varoitti parantamaansa ja eläväksi tekemäänsä miestä enää tekemästä syntiä, ettei tälle tapahtuisi jotakin pahempaa,49 niin siksi me taukoamattomilla rukouksilla öin ja päivin pyydämme, että Jumalan armosta saadut pyhitys ja elämä säilyisivät meissä hänen varjeluksensa ansiosta.
13. Rukous jatkuu seuraavasti: »Tulkoon sinun valtakuntasi.»50 Vastaavalla tavalla kuin pyydämme, että Jumalan nimi pyhitettäisiin meissä, pyydämme sitäkin, että me saisimme nähdä Jumalan valtakunnan toteutuvan. Sillä milloinpa Jumala ei hallitsisi? Tai milloin hän saisi vallan, joka hänellä on aina ollut eikä lakkaa olemasta?51 Pyydämme siis, että tulisi meidän valtakuntamme, jonka Jumala on meille luvannut ja jonka Kristus on meille verellään ja kärsimyksellään hankkinut, niin että maailmassa ensin palveltuamme saisimme vähän ajan kuluttua hallita Kristuksen herruuden alaisuudessa, niin kuin hän itse lupaa sanoen: »Tulkaa, te Isäni siunatut. Ottakaa omaksenne valtakunta, joka maailman luomisesta asti on ollut teitä varten valmistettuna.»52 Mutta toisaalta, rakkaat veljeni, myös itse Kristus voi olla se Jumalan valtakunta, jonka tulemista me joka päivä haluamme. Toivomme, että saisimme pian nähdä hänen tulemisensa toteutuvan. Sillä niin kuin hän itse on ylösnousemus,53 koska hänessä me nousemme ylös, niin samalla tavalla voidaan tulkita, että hän itse on myös Jumalan valtakunta, koska hänessä me tulemme olemaan vallassa.54 Ja on hyvä, että me pyydämme Jumalan valtakuntaa eli taivaallista valtakuntaa, sillä on olemassa myös maallinen valtakunta. Mutta se, joka on jo sanoutunut irti maailmasta,55 on suurempi kuin maailman valtakunta ja sen kunnia-asemat. Siksi se, joka pyhittää itsensä Jumalan ja Kristuksen omaksi, ei kaipaa maallista valtakuntaa vaan taivaallista. Jatkuva rukoileminen ja pyytäminen on tarpeen, ettemme joutuisi taivasten valtakunnan ulkopuolelle niin kuin juutalaiset, joille se ensin oli luvattu. Tästä Herra ilmoittaa ja todistaa sanoen: »Idästä ja lännestä tulee monia, jotka käyvät taivasten valtakunnassa aterialle Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta valtakunnan lapset karkotetaan ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.»56 Näin Herra osoitti, että aikaisemmin juutalaiset olivat taivasten valtakunnan lapsia, silloin kun he pysyivät Jumalan lapsina. Mutta sen jälkeen, kun Jumalaa ei enää ole voitu nimittää heidän isäkseen, ei myöskään valtakunta ole kuulunut heille. Tämän takia me kristityt, jotka olemme alkaneet rukouksessa nimittää isäksemme Jumalaa, rukoilemme myös sitä, että Jumalan valtakunta tulisi meille.
14. Lisäksi sanomme: »Toteutukoon sinun tahtosi taivaassa ja maan päällä.»57 Tässä emme toivo, että Jumala tekisi mitä tahtoo vaan että me voisimme tehdä mitä Jumala tahtoo. Kuka näet voisi estää Jumalaa tekemästä mitä hän tahtoo?58 Mutta koska paholainen pyrkii estämään meidän mieliämme ja tekojamme tottelemasta kaikessa Jumalaa, niin siksi me rukoilemme ja pyydämme, että Jumalan tahto toteutuisi meissä. Ja jotta se toteutuisi meissä, tarvitsemme Jumalan tahtoa eli hänen apuaan ja varjelustaan, koska kukaan ei ole luja omassa voimassaan vaan olemme turvassa Jumalan suopeuden ja armollisuuden ansiosta. Niinpä Herrakin ihmistä kantaessaan osoitti ihmisen heikkouden sanoen:59 »Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni.»60 Mutta antaen oppilailleen esimerkin, etteivät nämä tekisi oman tahtonsa vaan Jumalan tahdon mukaisesti, hän sanoi lisäksi: »Mutta ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.»61 Ja toisessa kohdassa hän sanoo: »En minä tullut alas taivaasta tehdäkseni oman tahtoni mukaan vaan lähettäjäni tahdon.»62 Jos siis Poika kuuliaisesti teki Isänsä tahdon mukaan, niin kuinka paljon ennemmin täytyykään palvelijan kuuliaisesti tehdä Herransa tahdon mukaan? Näin myös Johannes kirjeessään kehotti ja opasti tekemään Jumalan tahdon mukaan: »Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mitä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, ei Isän rakkaus ole hänessä, sillä mikään, mikä on maailmassa – lihan himo, silmien himo, maailmallinen kunnianhimo – ei ole peräisin Isästä vaan maailman himosta. Maailma ja sen himo katoavat, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti, niin kuin Jumalakin pysyy ikuisesti.»63 Me, jotka tahdomme pysyä ikuisesti, olemme velvolliset tekemään sen, mitä ikuinen Jumala tahtoo.
15. Ja Jumalan tahto on se, mitä Kristus sekä teki että opetti: nöyryys elämässä, horjumattomuus uskossa, vaatimattomuus puheissa, oikeudenmukaisuus teoissa, armollisuus laupeudentöissä, kurinalaisuus tavoissa; olla tekemättä vääryyttä mutta pystyä sietämään itselle tehtyjä vääryyksiä; pysyä sovussa veljien kanssa; rakastaa Jumalaa koko sydämestä; rakastaa häntä, koska hän on Isä; pelätä häntä, koska hän on Jumala; olla asettamatta mitään Kristuksen edelle, koska hänkään ei asettanut mitään meidän edellemme; pysyä erottamattomasti kiinni hänen rakkaudessaan; seisoa lujasti ja uskollisesti hänen ristinsä luona; ja kun koittaa taistelu hänen nimestään ja kunniastaan,64 osoittaa puheessa sitä järkähtämättömyyttä, jolla me hänet tunnustamme, kuulustelussa65 rohkeutta, jolla taistelemme, ja kuolemassa kärsivällisyyttä, jolla saavutamme kruunun. Tätä on se, että haluaa olla Kristuksen kanssaperillinen.66 Tätä on Jumalan käskyn noudattaminen. Tätä on Isän tahdon toteuttaminen.
16. Mutta pyydämme Jumalan tahdon toteutuvan sekä taivaassa että maassa.67 Nämä molemmat koskevat sitä, että pysyisimme loppuun asti turmeltumattomina ja saavuttaisimme pelastuksen täyttymyksen. Koska näet olemme saaneet ruumiin maasta ja hengen68 taivaasta, niin me itse olemme sekä maa että taivas ja rukoilemme Jumalan tahdon toteutuvan näissä molemmissa eli sekä ruumiissa että hengessä. Sillä lihan ja hengen välillä on taistelu. Erimielisinä ne käyvät jokapäiväistä kamppailua toisiaan vastaan. Sen takia emme tee sitä, mitä tahdomme, koska henki tavoittelee taivaallisia ja jumalallisia mutta liha himoitsee maallisia ja ajallisia. Siksi pyydämme, että Jumalan avulla näiden kahden välille tulisi yksimielisyys, niin että Jumalan uudestisynnyttämä sielu varjeltuisi pelastukseen, kun sekä hengessä että lihassa toimittaisiin Jumalan tahdon mukaisesti. Apostoli Paavali kertoo tämän omilla sanoillaan aivan avoimesti ja selvästi: »Liha haluaa toista kuin henki ja henki toista kuin liha. Ne vastustavat toisiaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta lihan teot ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat huorin tekeminen, haureellisuus, saastaisuus, irstailu, epäjumalien palveleminen, noituus, murhat, vihamielisyydet, riidat, kiistat, vihastuminen, riidan haastaminen, vihanpito, eripuraisuus, lahkot, kadehtiminen, juopottelu, remuaminen ja muut sellaiset. Ne, jotka tällaisia tekevät, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Mutta hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä ja siveys.»69 Jumalan tahto on se, että maalliset väistyvät taivaallisten tieltä ja että hengelliset ja jumalalliset vallitsevat. Sen takia me päivittäisillä ja vieläpä taukoamattomilla rukouksilla pyydämme, että sekä taivaassa että maassa toteutuisi Jumalan tahto meitä kohtaan.
17. Mutta rukouksen pyyntö voidaan tulkita myös siten, rakkaat veljeni, että rukoilemme niidenkin puolesta, jotka eivät vielä ole tulleet taivaallisiksi vaan ovat yhä maallisia, että heissäkin toteutuisi Jumalan tahto, jonka Kristus on tehnyt pelastamalla ja uudistamalla ihmisen. Herra näet käskee ja kehottaa meitä rakastamaan myös vihollisiamme ja rukoilemaan niidenkin puolesta, jotka vainoavat meitä.70 Oppilaitaan Kristus ei kutsunut enää maaksi vaan maan suolaksi,71 ja apostoli sanoi ensimmäisen ihmisen olevan maan tomusta mutta toisen ihmisen taivaasta.72 Lisäksi meidän tulee olla sellaisia kuin Jumala, meidän Isämme, joka antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin väärämielisille.73 Siksi on oikein, että me Kristuksen kehottaessa pyydämme ja rukoilemme kaikkien ihmisten pelastuksen puolesta, jotta samoin kuin taivaassa eli meissä Jumalan tahto on uskomme kautta toteutunut saaden aikaan sen, että olemme taivaasta, niin samalla tavalla myös maassa eli muissa ihmisissä Jumalan tahto toteutuisi heidän uskoessaan,74 niin että ne, jotka vielä ovat ensimmäisen syntymänsä mukaisesti maallisia, tulisivat taivaallisiksi syntymällä vedestä ja Hengestä.75
18. Rukouksen edetessä pyydämme: »Anna meille tänään meidän jokapäiväinen leipämme.»76 Tämä voidaan tulkita sekä hengellisesti että kirjaimellisesti, sillä molemmat tulkinnat ovat jumalallisella tavalla hyödyllisiä edistäen pelastusta. Elämän leipä on Kristus,77 eikä tämä ole kaikkien leipä vaan meidän kristittyjen. Samalla tavalla kuin sanomme »meidän isämme», koska Jumala on niiden isä, jotka tuntevat hänet ja uskovat häneen, niin samoin kutsumme leipääkin »meidän leiväksemme», koska Kristus on niiden leipä, jotka ovat yhteydessä hänen ruumiiseensa. Me, jotka olemme Kristuksessa ja joka päivä vastaanotamme pelastuksen ruuaksi hänen ehtoollisensa, pyydämme, että tätä leipää annettaisiin meille joka päivä eikä mikään raskas synti tulisi väliin, niin että joutuisimme eroon Kristuksen ruumiista, kun ehtoollisyhteydestä erotettuina emme saisi nauttia taivaallista leipää.78 Hän itse julisti sanoen: »Minä olen elämän leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö minun leipääni, hän elää ikuisesti. Leipä, jonka minä maailman elämän tähden annan, on minun lihani.»79 Koska hän siis sanoo, että se, joka syö hänen leipäänsä, elää ikuisesti, niin tiedämme niiden elävän, jotka hänen ruumiiseensa kiinnittyneinä ja ehtoollisyhteyteen oikeutettuina vastaanottavat ehtoollisen. Vastaavasti on kuitenkin pelättävä ja rukoiltava niiden puolesta, jotka ehtoollisyhteydestä erotettuina ovat erossa Kristuksen ruumiista, etteivät he jäisi eroon pelastuksesta, sillä Kristus itse esittää tämän uhkauksen: »Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, ei teissä ole elämää.»80 Sen takia pyydämme, että meidän leipämme eli Kristus annettaisiin meille joka päivä, jotta me, jotka olemme ja elämme Kristuksessa, emme väistyisi pois hänen pyhityksestään ja ruumiistaan.
19. Toisaalta pyyntö voidaan tulkita myös niin, että me, jotka olemme sanoutuneet irti maailmasta ja hengelliseen armoon luottaen olemme luopuneet maailman rikkauksista ja loistosta,81 pyydämme itsellemme ainoastaan ruokaa ja välttämättömiä elintarpeita, sillä Herra opastaa meitä sanoen: »Joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, ei voi olla minun oppilaani.»82 Sen, joka on tullut Kristuksen oppilaaksi luopuen opettajansa sanan mukaisesti kaikesta, tulee pyytää vain päivittäistä ruokaa eikä ulottaa rukouksessa toivomuksiaan pitkälle tulevaisuuteen, sillä toisen kerran Herra itse määräsi: »Älkää huolehtiko huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.»83 Syystäkin siis Kristuksen oppilas, jota kielletään huolehtimasta huomisesta, pyytää itselleen elintarpeita vain kutakin päivää varten. Olisihan se ristiriitaista ja nurinkurista, jos me, jotka rukoilemme Jumalan valtakunnan tulevan pian, pyrkisimme siihen, että saisimme elää pitkään maailmassa. Tästä muistuttaa autuas apostolikin ohjaten ja vahvistaen meidän lujaa toivoamme ja uskoamme. »Mitään», hän sanoi, »emme ole tuoneet tähän maailmaan emmekä voi viedä täältä mitään pois. Kun meillä on ruokaa ja vaatteita, tyydymme siihen. Mutta ne, jotka haluavat rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansoihin ja moniin vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmisen turmioon ja tuhoon. Sillä rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahanhimossaan eräät ovat sortuneet pois uskosta ja aiheuttaneet itselleen monia tuskia.»84
20. Apostoli opettaa, ettei rikkautta ole ainoastaan halveksittava vaan että se on myös vaarallista: siinä on alkujuuri huokutteleville paheille, jotka salaisella petoksella johtavat sokean ihmismielen harhaan. Niinpä Jumala paljasti, kuinka mieletön oli tuo rikas mies, joka ajatteli maallisia varojaan ja onnitteli itseään ylenpalttisen satonsa runsaudesta. Hänelle Jumala sanoi: »Sinä mieletön! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan pois. Kenelle siis joutuu se, mitä olet hankkinut?»85 Tuo mieletön iloitsi sadostaan mutta oli kuoleva samana yönä. Hän, jolla ei ollut enää elämää jäljellä, ajatteli elintarpeiden yltäkylläisyyttä. Herra sitä vastoin opettaa, että täydelliseksi tulee se, joka myy kaiken omaisuutensa ja antaen rahat köyhille tallettaa itselleen aarteen taivaaseen.86 Herra sanoo, että häntä ja hänen kärsimyksensä kunniaa voivat seurata ne, jotka valmiina ja vyöttäytyneinä, minkään omaisuuden paulojen heitä kietomatta menevät esteettömästi ja vapaasti Herran luokse seuraten siten omaisuuttaan, jonka olivat sinne etukäteen lähettäneet. Ja jotta jokainen meistä voisi olla tähän valmis, opettelemme rukoilemaan sitä ja rukouksen avulla tietämään, millaisia meidän tulee olla.
21. Eikä jokapäiväinen ruoka voi puuttua hurskaalta, sillä on kirjoitettu: »Herra ei tapa hurskasta sielua nälkään.»87 Ja toisen kerran: »Olen ollut nuori ja olen tullut vanhaksi enkä ole nähnyt hurskasta hylättynä enkä hänen lapsiaan kerjäämässä leipää.»88 Samoin Herra lupaa ja sanoo: »Älkää miettikö 'Mitä me syömme?', 'Mitä me juomme?' tai 'Millä vaatetamme itsemme?' Näitä pakanat tavoittelevat. Mutta teidän Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä kaikkia. Tavoitelkaa ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi kaikki nämäkin.»89 Herra lupaa, että kaikki tarjotaan niille, jotka tavoittelevat Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Koska näet kaikki on Jumalan, niin siltä, jolla on Jumala, ei puutu mitään, jos hän vain ei itse luovu Jumalasta. Niinpä Jumala toimitti ruokaa Danielille, joka kuninkaan käskystä oli suljettu leijonien luolaan. Nälkäiset villipedot eivät koskeneet Jumalan mieheen, jota niiden keskellä ruokittiin.90 Samoin Eliaa ruokittiin pakomatkalla ja autiomaassa korppien avustuksella. Siivekkäiden tuoma ruoka ravitsi hänet vainon aikana.91 Voi ihmisen pahuuden kirottua julmuutta! Villipedot jättävät rauhaan ja linnut ruokkivat, mutta ihmiset vaanivat ja raivoavat!
22. Tämän jälkeen rukoilemme myös syntiemme tähden sanoen: »Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.»92 Sen jälkeen, kun on pyydetty ruokaa, pyydetään myös syntien anteeksiantoa, jotta ihminen, jota Jumala ruokkii, eläisi Jumalassa eikä huolehdittaisi ainoastaan nykyisestä ja ajallisesta elämästä vaan ikuisesta, johon päästään, jos synnit annetaan anteeksi. Syntejä Herra nimittää veloiksi, kuten hän evankeliumissaan sanoo: »Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, koska sitä minulta pyysit.»93 Mutta kuinka välttämätöntä, kuinka huolehtivaista ja kuinka terveellistä onkaan, että meidän muistutetaan olevan syntisiä! Meidät saatetaan rukoilemaan syntiemme tähden, jotta pyydettäessä Jumalalta armollisuutta sielu kiinnittäisi huomiota siihen, mitä omallatunnolla on. Ja ettei joku itseensä tyytyväisenä ajattelisi olevansa viaton ja itsensä korottamalla tuhoutuisi sitäkin pahemmin,94 niin meille opetetaan, että teemme syntiä joka päivä, kun meidän näet käsketään joka päivä rukoilla syntiemme tähden. Tästä myös Johannes muistuttaa meitä kirjeessään: »Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, petämme itsemme eikä totuus ole meissä. Mutta jos me tunnustamme syntimme, Herra on luotettava ja vanhurskas, niin että hän antaa meille meidän syntimme anteeksi.»95 Kirjeessään Johannes kertoo nämä molemmat asiat: että meidän on rukoiltava syntiemme tähden ja että saamme armon, kun sitä rukoilemme. Johannes sanoo Herran olevan myös luotettava, niin että hän pitää lupauksensa syntien anteeksiantamisesta. Sillä hän, joka opetti meitä rukoilemaan velkojemme ja syntiemme tähden, lupasi, että sitä seuraa armo ja anteeksianto Isältä.
23. Herra tosin liitti tähän pyyntöön vielä lisäksi lain, jolla hän sitoi meidät tiettyyn ehtoon ja velvoitteeseen, niin että pyydämme antamaan meille meidän velkamme anteeksi sen mukaan kuin itse annamme anteeksi meidän velallisillemme. Näin tiedämme, ettei meidän pyyntöämme syntien anteeksiantamisesta voida toteuttaa, ellemme itse tee samoin niille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan.96 Sen takia Herra toisessa kohdassa sanoo: »Sillä mitalla, jolla te mittaatte, tullaan teille mittaamaan takaisin.»97 Vankilaan joutui se palvelija, joka saatuaan herraltaan anteeksi koko velan ei kuitenkaan itse halunnut antaa anteeksi kanssapalvelijalleen. Ja koska hän ei halunnut armahtaa kanssapalvelijaansa, hän menetti sen, minkä hänen herransa oli hänelle armollisesti suonut.98 Kristus esittää tämän asian omissa käskyissään vielä voimakkaammin ja suuremmalla ankaruudella. »Ja kun te seisotte rukoilemassa,» hän sanoi, »antakaa anteeksi, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, jotta myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille teidän syntinne anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi, ei myöskään teidän Isänne, joka on taivaissa, anna teille anteeksi teidän syntejänne.»99 Sinulle ei jää mitään selitystä puolustukseksesi tuomion päivänä, kun sinut tuomitaan niin kuin itse olet tuominnut ja joudut itse kärsimään sitä mitä olet tehnyt.100 Jumala on käskenyt meidän olla hänen talossaan rauhaa rakentavia, sopuisia ja yksimielisiä.101 Ja millaisiksi hän on meidät toisen syntymän kautta tehnyt, sellaisina hän haluaa uudestisyntyneiden myös pysyvän, jotta me Jumalan lapsiksi tulleet pysyisimme hänen rauhassaan ja meillä, joilla on sama Henki, olisi myös sama mieli. Niinpä Jumala ei hyväksy riidoissa olevan ihmisen uhrilahjaa vaan käskee hänen kääntyä takaisin alttarilta ja sopia ensin veljensä kanssa, jotta hän sovinnollisesti rukoillen voisi olla sovussa myös Jumalan kanssa.102 Tärkeämpi uhri Jumalalle on meidän keskinäinen rauhamme, veljien yksimielisyys, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ykseydestä johtuva uskovien kansan yhteys.103
24. Eikä Jumala niissä uhreissa, jotka Abel ja Kain ensimmäisinä uhrasivat, katsonut heidän tuomiaan lahjoja vaan heidän sydämiään, niin että Jumalaa miellytti sen uhraajan lahja, jonka sydän oli Jumalalle mieleinen.104 Rauhanomainen ja hurskas Abel uhrasi Jumalalle nuhteettomasti ja opetti siten muitakin tuomaan uhrilahjansa alttarille samalla tavalla jumalanpelossa, vilpittömällä sydämellä, vanhurskauden lain mukaisesti ja sovinnollisessa rauhassa. Arvollista oli, että hän, joka tuolla tavalla uhrasi Jumalalle, tuli itse vähän ajan kuluttua Jumalalle uhriksi,105 niin että ensimmäisen esimerkin marttyyriudesta ja esikuvan Herran kärsimyksestä antoi oman verensä kunniakkaalla vuodattamisella hän, jolla oli Herran vanhurskaus ja rauha. Tällaiset ihmiset saavat Herralta kruunun.106 Tuomion päivänä he saavat oikeutensa yhdessä Herran kanssa.107 Mutta eripurainen ja riitaisa ihminen, joka ei ole sovussa veljiensä kanssa, ei voi edes kuolemalla Herran nimen puolesta vapautua veljellisen sovun rikkomisen syytteestä, niin kuin autuas apostoli ja Raamattu todistavat. On näet kirjoitettu: »Joka vihaa veljeään, on murhaaja.»108 Murhaaja ei pääse taivasten valtakuntaan eikä elä Jumalan kanssa.109 Kristuksen kanssa ei voi olla se, joka ryhtyi mieluummin Juudaksen kuin Kristuksen seuraajaksi. Millainen synti onkaan se, jota ei voida pestä pois edes verikasteella! Millainen onkaan se rikos, jota ei voida sovittaa marttyyrikuolemalla!110
25. Ehdottoman tarpeellista on sekin, että Herra kehottaa meitä rukouksessa sanomaan: »Äläkä salli meidän joutua koetukseen.»111 Tässä osoitetaan, ettei vastustaja pysty tekemään mitään meitä vastaan, ellei Jumala ole ensin antanut siihen lupaa. Näin koko meidän pelkomme, uskollisuutemme ja huomiomme suunnataan Jumalaan, kun pahalle ei koetuksissa sallita mitään muuta kuin mihin se saa Jumalalta vallan. Raamattu vahvistaa tämän sanoessaan: »Babylonian kuningas Nebukadnessar tuli Jerusalemin edustalle ja piiritti sitä. Ja Herra antoi sen hänen käsiinsä.»112 Pahalle annetaan meitä vastaan valtaa meidän syntiemme mukaisesti, niin kuin on kirjoitettu: »Kuka luovutti Jaakobin ryöstettäväksi ja Israelin niille, jotka sitä hävittivät? Eikö se ollutkin Jumala, jota vastaan he tekivät syntiä ja jonka teitä he eivät halunneet vaeltaa eivätkä noudattaa hänen lakiaan? Ja niin hän vuodatti kiivaan vihansa heidän päälleen.»113 Ja toisen kerran, kun Salomo teki syntiä ja luopui Herran käskyistä ja hänen teistään,114 Raamatussa kerrotaan: »Ja Herra nostatti Saatanan Salomoa vastaan.»115
26. Valtaa kuitenkin annetaan meitä vastaan kahdella eri tavalla: joko rangaistukseksi kun teemme syntiä, tai kunniaksi kun meitä koetellaan, niin kuin näemme tapahtuneen Jobin tapauksessa, josta Jumala selvästi kertoo sanoen: »Katso, minä annan sinun käsiisi kaiken, mitä hänellä on. Mutta varo koskemasta häneen itseensä.»116 Ja evankeliumissa Herra kärsimyksensä aikana sanoi: »Sinulla ei olisi mitään valtaa minua vastaan, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.»117 Kun me rukoilemme, ettemme joutuisi koetukseen, meitä siten samalla muistutetaan heikkoudestamme ja voimattomuudestamme, ettei kukaan julkenisi korottaa itseään eikä kukaan ylimielisesti ja röyhkeästi väittäisi jotakin omaksi ansiokseen, tai ettei kukaan pitäisi tunnustamisensa tai siitä seuranneen kärsimyksensä kunniaa omanaan,118 vaikka Herra itse opetti nöyryyttä sanoen: »Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki on kyllä päättäväinen, mutta liha on heikko.»119 Kun vaatimaton ja nöyrä tunnustaminen käy edellä ja kaikki kunnia annetaan Jumalalle, niin mitä tahansa hartailla rukouksilla pyydetään peläten ja kunnioittaen Jumalaa, hän antaa sen uskollisessa rakkaudessaan.
27. Kaikkien näiden asioiden jälkeen tulee rukouksen päätökseksi loppulause, joka kokoaa lyhyesti yhteen kaikki meidän pyyntömme ja rukouksemme. Viimeiseksi nimittäin sanomme: »Vaan vapauta meidät pahasta.»120 Tähän käsitämme sisältyvän kaikki vastoinkäymiset, joita vihollinen meille tässä maailmassa aiheuttaa. Niitä vastaan meillä on luja ja varma suoja, jos Jumala meidät niistä vapauttaa, jos hän antaa apunsa niille, jotka häntä avukseen huutavat ja rukoilevat. Kun siis sanomme »vapauta meidät pahasta», ei jäljelle jää enää mitään muuta pyydettävää, koska me näin kertakaikkisesti pyydämme Jumalan varjelusta pahaa vastaan. Sen saatuamme pysymme pelottomina ja turvassa kaikkea sitä vastaan, mitä paholainen ja maailma tekevät. Mitä pelättävää näet maailmassa on sillä, jonka suojelija maailmassa on Jumala?
28. Eikä ihme, rakkaat veljeni, että Jumalan opettama rukous on tällainen, kun hän opetuksellaan ja pelastavalla puheellaan teki lyhyeksi koko meidän rukouksemme. Tämä oli jo profeetta Jesajan välityksellä etukäteen ilmoitettu, kun hän täynnä Pyhää Henkeä puhui Jumalan majesteettisuudesta ja uskollisesta rakkaudesta: »Hän saattaa sanansa päätökseen ja lyhentää sitä vanhurskaudessa, sillä Jumala on tekevä puheensa lyhyeksi kaikkialla maan päällä.»121 Jumalan Sana, meidän Herramme Jeesus Kristus, tuli näet kaikkia varten. Hän kokosi yhteen niin oppineet kuin oppimattomatkin ja ilmoitti pelastuksen käskyt molemmille sukupuolille ja kaiken ikäisille. Siksi hän teki käskyistään suuren tiivistelmän, ettei taivaallista oppia opiskelevien muisti joutuisi hätää kärsien ponnistelemaan vaan voitaisiin nopeasti oppia se, mikä on välttämätöntä yksinkertaiselle uskolle. Samalla tavalla hän opettaessaan, mitä on ikuinen elämä, esitti elämän salaisuuden suurenmoisella ja jumalallisella lyhyydellä sanoen: »Se on ikuinen elämä, että he tuntevat sinut, ainoan ja todellisen Jumalan, ja hänet, jonka sinä lähetit, Jeesuksen Kristuksen.»122 Samoin poimiessaan laista ja profeetoista tärkeimmät ja suurimmat käskyt hän sanoi: »Kuule Israel: Herra on sinun Jumalasi, Herra on yksi. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimallasi. Tämä on tärkein käsky. Ja toinen on samanlainen: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa on koko laki ja profeetat.»123 Ja toisen kerran: »Kaikkea sitä hyvää, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää tekin heille. Tämä näet on laki ja profeetat.»124
29. Eikä Herra opettanut meille rukoilemista ainoastaan sanoillaan vaan myös teoillaan. Hän itse rukoili usein ja näytti oman esimerkkinsä todistuksella, mitä meidän tulee tehdä, niin kuin on kirjoitettu: »Hän vetäytyi autioille seuduille rukoilemaan.»125 Ja toisen kerran: »Hän lähti vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa.»126 Jos siis hän, joka oli synnitön,127 rukoili, niin kuinka paljon ennemmin täytyykään syntisten rukoilla! Ja jos hän läpi koko yön hellittämättä valvoen rukoili yhtämittaisilla rukouksilla, niin kuinka paljon ennemmin täytyykään meidän valvoa yöllä monissa rukouksissa!
30. Mutta Herra ei rukoillut ja pyytänyt itsensä puolesta – mitä näet viattoman olisi tarvinnut itsensä puolesta rukoilla – vaan hän rukoili meidän syntiemme tähden, niin kuin hän itse osoitti sanoessaan Pietarille: »Katso, Saatana on vaatinut saada puida teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi sammuisi.»128 Ja vähän myöhemmin hän rukoili Isää kaikkien puolesta sanoen: »En kuitenkaan pyydä ainoastaan näiden puolesta vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, jotta he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä olen sinussa, ja niin hekin olisivat meissä.»129 Niin suurta hyvyyttä ja uskollista rakkautta Herra osoitti meidän pelastukseksemme, ettei hän tyytynyt ainoastaan lunastamaan meitä omalla verellään, vaan lisäksi hän myös rukoili meidän puolestamme. Ja huomatkaa, mitä hän rukouksessaan toivoi: että niin kuin Isä ja Poika ovat yhtä, samoin myös me pysyisimme siinä samassa ykseydessä. Tästäkin toiveesta voidaan ymmärtää, kuinka suuren synnin tekee se, joka rikkoo seurakunnan ykseyden ja sovun, vaikka Herra on sitä rukoillut. Hän näet halusi kansansa elävän mutta tiesi, ettei eripuraisuutta pääse Jumalan valtakuntaan.
31. Ja kun seisomme rukoilemassa, rakkaat veljeni, meidän tulee valvoa ja paneutua rukoukseen koko sydämestämme. Kaikkien lihallisten ja maallisten ajatusten on väistyttävä, eikä sielun tule ajatella mitään muuta kuin sitä mitä rukoillaan. Sen takia pappi rukousta edeltävässä johdannossa valmistaa veljien mieliä sanomalla »sydämet ylöspäin», niin että seurakuntalaisten vastatessa »meidän sydämemme ovat kohti Herraa» he saavat siten samalla kehotuksen olla ajattelematta mitään muuta kuin Herraa.130 Olkoon sydän suljettu vastustajalta ja avoinna ainoastaan Jumalalle; älköön se salliko Jumalan vihollisen tulla luokseen rukouksen aikana. Usein näet vihollinen huomaamatta luikerrellen tunkeutuu mieleemme ja kavalasti pettäen kääntää rukouksemme pois Jumalasta, niin että meillä on sydämessämme toista kuin äänessämme, vaikka rukouksessa tulee suuntautua kokonaan Jumalaan ja rukoilla häntä sielussa ja mielessä eikä niin, että vain puheen ääni rukoilee. Millaista velttoutta onkaan, jos Herraa rukoillessasi vieraannut rukouksesta joutuen tyhjänpäiväisten ja maailmallisten ajatusten valtaan — ikään kuin sinulla olisi jotakin tärkeämpää ajateltavaa kuin se, mistä olet puhumassa Jumalalle! Kuinka voit pyytää Jumalaa kuuntelemaan sinua, kun et itsekään kuuntele mitä puhut? Tahdot Herran muistavan sinua, kun rukoilet, vaikka et itse muista mitä olet tekemässä? Tämä on sitä, ettei lainkaan varota vihollista. Tämä on sitä, että Jumalaa rukoiltaessa hänen majesteettisuuttaan loukataan rukouksen välinpitämättömyydellä. Tämä on sitä, että valvotaan silmillä mutta nukutaan sydämellä, vaikka kristityn tulisi silloinkin, kun hän nukkuu silmillään, valvoa sydämellään, niin kuin on kirjoitettu Laulujen laulussa, jossa seurakunnan puolesta sanotaan: »Minä nukun, mutta sydämeni valvoo.»131 Sen takia apostoli huolehtivaisesti kehottaa: »Pysykää hellittämättä rukouksessa ja valvokaa siinä.»132 Näin sanoessaan hän opettaa ja osoittaa, että Jumalalta voivat pyytämänsä saada ne, joista Jumala näkee, että he valvovat rukouksessa.
32. Älkööt rukoilijat kuitenkaan tulko Jumalan luo pelkkien hedelmättömien pyyntöjen kanssa. Pyyntö on tehoton silloin, kun Jumalaa rukoillaan tekemättä hedelmää. Kun näet jokainen puu, joka ei tee hedelmää, hakataan maahan ja heitetään tuleen,133 niin eihän myöskään puhe, joka on hedelmätön eikä tuota mitään laupeudentöitä, voi ansaita Jumalan suosiota. Sen takia Raamattu opastaa: »Hyvä on rukous paaston ja almun kanssa.»134 Sillä hän, joka tuomion päivänä on maksava palkan laupeudentöistä ja almuista, kuulee tänäänkin suopeasti sitä, joka laupeudentöitä tehden tulee rukoilemaan. Niinpä sadanpäällikkö Cornelius ansaitsi tulla kuulluksi rukoillessaan. »Hän oli sellainen, joka antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.»135 Kun hän yhdeksännen tunnin vaiheilla oli rukoilemassa, asettui hänen viereensä enkeli, joka antoi todistuksen hänen teoistaan sanoen: »Cornelius, sinun rukouksesi ja almusi ovat nousseet Jumalan eteen, ja hän on ne muistanut.»136
33. Nopeasti nousevat Jumalan luo ne rukoukset, jotka laupeudentöidemme ansiot sinne vievät. Siten enkeli Rafael antoi todistuksen Tobitista, joka rukoili alati ja teki alati laupeudentöitä. Rafael sanoi: »Jumalan tekojen paljastaminen ja ilmaiseminen on kunniakasta. Tiedä siis, että kun sinä ja Saara rukoilitte, minä vein teidän rukouksenne muiston Jumalan kirkkauden eteen. Kun sinä vilpittömästi hautasit kuolleita ja kun et epäröinyt nousta ylös, jättää ateriaasi ja lähteä huolehtimaan vainajasta, niin minut lähetettiin koettelemaan sinua. Mutta Jumala lähetti minut uudestaan, jotta parantaisin sinut ja miniäsi Saaran. Sillä minä olen Rafael, yksi niistä seitsemästä vanhurskaasta enkelistä, jotka oleskelevat ja seisovat Jumalan kirkkauden edessä.»137 Samankaltaisesti Herra kehottaa ja opettaa myös Jesajan välityksellä: »Irrota kaikki vääryyden siteet, avaa kohtuuttomien sopimusten kuristusote, päästä sorretut lepoon ja revi rikki kaikki epäoikeudenmukaiset asiakirjat. Murra leivästäsi nälkäiselle ja vie asunnoton köyhä kotiisi. Jos näet alastoman, anna hänelle vaatteita, äläkä halveksi perhekuntaasi kuuluvia sukulaisiasi. Silloin sinun valosi puhkeaa esiin kuin aamun sarastus, sinun vaatteesi tulevat pian näkyviin, vanhurskaus kulkee sinun edelläsi ja sinut ympäröi Jumalan kirkkaus. Kun sinä silloin huudat, niin Herra kuulee sinua. Sinun vielä puhuessasi hän sanoo: 'Katso, olen tässä.'»138 Herra lupaa olla läsnä ja kuulla ja varjella niitä, jotka irrottavat sydämestään vääryyden siteet ja Jumalan käskyjen mukaisesti antavat almuja Jumalan perhekuntaan kuuluville. Kun he näin kuulevat, mitä Jumala on käskenyt tehdä, niin myös he itse ansaitsevat tulla Jumalan kuulemiksi. Autuas apostoli Paavali, joka puutteessaan ja ahdingossaan sai veljiltä apua, sanoi näiden tekojen olevan uhreja Jumalalle: »Minulla on kaikkea tarpeeksi saatuani Epafroditokselta teidän lähetyksenne, joka on sulotuoksuinen ja otollinen, Jumalalle mieluisa uhri.»139 Koska nimittäin se, joka armahtaa köyhää, lainaa Jumalalle ja se, joka lahjoittaa vähäisimmille, antaa lahjan Jumalalle,140 niin hengellisesti silloin uhrataan Jumalalle sulotuoksuinen uhri.
34. Havaitsemme Danielin ja kolmen nuorukaisen, jotka olivat uskossa lujia ja vankeudessa voittajia, noudattaneen tapaa rukoilla kolmannella, kuudennella ja yhdeksännellä tunnilla.141 Tähän nimittäin sisältyi salaisuus kolminaisuudesta, joka oli tuleva ilmi viimeisinä aikoina. Sillä ajanjakso ensimmäisestä tunnista kolmanteen ilmaisee kolminaisuuden täyden luvun. Samoin eteneminen neljännestä tunnista kuudenteen osoittaa toisen kerran kolminaisuuden. Ja kun seitsemännestä lähdettäessä tulee yhdeksäs tunti täyteen, niin kolmen tunnin jaksoista saadaan täydellinen kolminaisuus. Jo muinoin Jumalan rukoilijat hengellisesti määrittivät nämä ajanjaksot ja noudattivat näitä määrättyjä rukoukseen sopivia aikoja. Myöhemmin paljastettiin jumalallisten salaisuuksien sisältyneen siihen, että aikoinaan hurskaat olivat näin rukoilleet. Sillä kolmannella tunnilla Pyhä Henki laskeutui opetuslasten päälle toteuttaen sen, minkä Herra oli armossaan luvannut.142 Ja kun Pietari kuudennella tunnilla nousi ylös katolle, Jumala opasti ja kehotti häntä sekä ilmestyksellä että äänellä, että hänen tulisi sallia kaikille pääsy pelastuksen armoon. Aikaisemmin Pietari oli näet ollut epävarma pakanoiden puhdistamisen suhteen.143 Herra ristiinnaulittiin kuudennella tunnilla, ja yhdeksänteen tuntiin asti hän omalla verellään pesi pois meidän syntimme. Silloin hän kuolemallaan teki voittonsa täydelliseksi voidakseen sekä lunastaa meidät että tehdä meidät eläviksi.144
35. Mutta vanhastaan noudatettujen aikojen lisäksi me, rakkaat veljeni, olemme saaneet muitakin rukoilemisen ajankohtia ja niihin sisältyviä opetuksia. Meidän on nimittäin rukoiltava myös aamunkoitteessa, jotta Herran ylösnousemusta juhlittaisiin aamurukouksella. Tähän Pyhä Henki muinoin Psalmien kirjassa viittasi sanoen: »Minun kuninkaani ja Jumalani! Sinua, Herra, minä rukoilen aamulla, ja sinä kuulet minun ääneni. Aamunkoitteessa minä asetun eteesi ja tähyilen sinua.»145 Ja toisen kerran Herra puhuu profeetan välityksellä: »Aamun sarastaessa he valvovat minun takiani ja sanovat: 'Menkäämme ja palatkaamme Herran, meidän Jumalamme luo!'»146 Samoin auringon laskiessa ja päivän päättyessä on taas välttämättä rukoiltava. Sillä koska Kristus on tosi aurinko ja tosi päivä, niin kun me maailman auringon ja päivän väistyessä rukoilemme ja pyydämme valon tulevan meille uudestaan, niin rukoilemme silloin Kristuksen tulemista, mikä on tuova meille ikuisen valon armon. Psalmien kirjassa Pyhä Henki osoittaa, että Kristusta sanotaan päiväksi: »Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herra on tämän tehnyt, ja tämä on ihmeellinen meidän silmissämme. Tämä on päivä, jonka Herra on tehnyt. Iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä.»147 Samoin profeetta Malakia todistaa, että Kristusta kutsutaan auringoksi: »Mutta teille, jotka pelkäätte Herran nimeä, on nouseva vanhurskauden aurinko, ja sen siivissä on parantuminen.»148 Jos siis Raamatussa tosi aurinko ja tosi päivä on Kristus, niin kristityille ei päivässä ole ainuttakaan tuntia, jolloin Jumalaa ei tulisi usein ja alati rukoilla, vaan meidän, jotka olemme Kristuksessa eli tosi auringossa ja tosi päivässä, tulisi hellittämättä pysyä rukouksessa koko päivä. Ja kun maailman lainalaisuuden mukaisesti on yön vuoro palata ja seurata päivää, ei yön pimeydestä voi olla rukoilijoille mitään haittaa, koska valon lapsilla149 on päivä myös öisin. Sillä milloin olisi ilman valoa se, jolla on valo sydämessään?150 Tai milloin ei aurinkoa ja päivää olisi sillä, jonka aurinko ja päivä on Kristus?
36. Älkäämme me, jotka olemme aina Kristuksessa eli valossa, lakatko rukoilemasta edes öisin.151 Keskeytyksettä rukoillen ja alati valvoen leski Hanna pysyi kestävänä Jumalan suosion ansaitsemisessa, niin kuin evankeliumissa on kirjoitettu: »Hän ei poistunut temppelistä, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen.»152 Yön pimeydestä huolehtikoot pakanat, joita ei vielä ole valaistu, ja juutalaiset, jotka valon heistä väistyttyä ovat jääneet pimeyteen. Mutta me, rakkaat veljeni, jotka olemme aina Herran valossa ja jotka muistamme ja säilytämme sen, mitä meistä armon saadessamme tuli, pitäkäämme yötäkin päivänä. Uskokaamme, että vaellamme aina valossa.153 Älköön meitä estäkö pimeys, josta olemme päässeet pois.154 Älkööt yön tunnit haitatko rukoilemista. Älkööt laiskuus ja velttous poistako mitään meidän rukouksistamme. Jumalan armosta hengellisesti uudistuneina ja uudestisyntyneinä jäljitelkäämme sitä, millaisia tulemme olemaan: Taivasten valtakunnassa on oleva ainoastaan päivä ilman yön väliintuloa,155 joten valvokaamme yöllä niin kuin päivänvalossa. Taivasten valtakunnassa tulemme aina rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa, joten älkäämme täälläkään lakatko rukoilemasta ja kiittämästä.
Viitteet ja selitykset
1) Vrt. Hepr. 1:1–2.
2) Vrt. Jes. 40:3; Mal. 3:1; Matt. 3:3; Mark. 1:2–3; Luuk. 1:76, 3:4; Joh. 1:23.
3) Vrt. esim. Jes. 9:1, 42:7, 42:16; Matt. 4:16; Luuk. 1:78–79; Joh. 8:12, 12:46; Ap.t. 2:28, 26:18; Hepr. 10:19–20; 1. Piet. 2:9.
4) Joh. 4:23.
5) Vrt. esim. Joh. 15:26, 16:7, 20:22.
6) Vrt. Joh. 14:6.
7) Mark. 7:9.
8) Vrt. esim. Ef. 3:17.
9) Vrt. 1. Joh. 2:1.
10) Vrt. Joh. 15:16, 16:23.
11) Vrt. Matt. 6:6.
12) Jer. 23:23–24. Suomennos on tässä Cyprianuksen latinankielisen tekstin mukainen. Jeremian kirjan hepreankielisen alkutekstin merkitys jakeessa 23:23 ei ole täysin selvä.
13) Sananl. 15:3.
14) Lat. »... sacrificia divina cum Dei sacerdote celebramus». »Jumalallisen uhrin» viettäminen tarkoittaa ehtoollista. Sanan »sacerdos» yleismerkitys on »pappi» tai »uhripappi», mutta Cyprianuksen kielenkäytössä se merkitsee tavallisesti kristillisen seurakunnan piispaa.
15) Matt. 9:4.
16) Ilm. 2:23.
17) Vrt. esim. Matt. 21:22.
18) 1. Sam. 1:13.
19) Vrt. 1. Sam. 1:19–20.
20) Ps. 4:5.
21) Bar. 6:5 (= Jeremian kirje 5). Septuagintan kreikankielisen tekstin tavanomainen tulkinta on erilainen kuin tässä Cyprianuksella.
22) Vrt. Sananl. 3:34; Jaak. 4:6; 1. Piet. 5:5.
23) Luuk. 18:10–14.
24) Matt. 6:9–13. Mainittakoon tässä muutama mielenkiintoinen piirre Cyprianuksen antamasta rukouksen latinankielisestä versiosta: Jakeessa 10 ei ole ilmausta »niin kuin» (lat. sicut, kr. ως). Jakeessa 11 kreikan sanaa επιουσιον vastaa latinan »cottidianum». Jakeen 12 jälkimmäisessä lauseessa on preesensmuoto »remittimus».
25) »Kansalla» (lat. populus) Cyprianus tarkoittaa kristittyjä.
26) »... niin kuin hän itse yhdessä ihmisessä kantoi kaikki ihmiset», lat. quomodo in uno omnes ipse portavit. Tällä Cyprianus viitannee siihen, että Jumala Kristuksessa »kantoi» kaikkien ihmisten synnit. Vrt. esim. Jes. 53:4–12; Room. 5:15–19; 1. Piet. 2:24. Ks. myös käsillä olevan kirjoituksen luku 14.
27) Vrt. Dan. 3:1–30 ja Dan. lis. Asarjan rukous (= Dan. 3:1–97 kreikan- ja latinankielisissä versioissa).
28) Dan. lis. Asarjan rukous, Kolmen miehen kiitoslaulu 28 (= Dan. 3:51 kreikan- ja latinankielisissä versioissa).
29) Ap.t. 1:14.
30) Ps. 68:7. Cyprianus tulkitsee psalmissa mainitun talon (lat. domus) tarkoittavan nimenomaan Jumalan taloa, joka on seurakunta. Vrt. Cypr.epist. 69,5; Cypr.unit.eccl. 8. Cyprianuksen käyttämä latinankielinen raamatunkäännös poikkeaa tämän jakeen kohdalla moderneista raamatunkäännöksistä.
31) Matt. 6:9.
32) Lukujen 9–11 käännöksessä on mahdotonta täysin johdonmukaisesti noudattaa sitä suomen kielen tapaa, että sana »isä» kirjoitetaan isolla alkukirjaimella silloin, kun sillä viitataan kristinuskon Jumalaan, ja pienellä alkukirjaimella silloin, kun sitä käytetään yleiskäsitteenä. Vastaava ongelma on tulee ajoittain esiin myös sanojen »herra», »henki» ja »poika» alkukirjaimen kohdalla. Lisäksi latinan sana »filius» (samoin kreikan sana υιος [hyios] ja heprean בן [ben]) voi etenkin monikossa viitata myös naispuolisiin lapsiin, eikä valintaa suomennosten »poika» ja »lapsi» välillä voida aina tehdä tiukan johdonmukaisesti. Yleensä puhutaan Jeesuksesta Jumalan »Poikana» mutta kristityistä Jumalan »lapsina», vaikka alkukielisessä tekstissä molemmista olisi käytetty samaa sanaa. (Seuraavassa raamatunsitaatissa, Joh. 1:12, on kuitenkin kreikankielisessä alkutekstissä käytetty lapsista sukupuolineutraalia sanaa τεκνα [tekna].)
33) Joh. 1:11–12.
34) 5. Moos. 33:9.
35) Vrt. Matt. 23:9.
36) Matt. 8:22.
37) Joh. 8:44.
38) Jes. 1:2–4.
39) Joh. 8:34–35.
40) Vrt. esim. 1. Joh. 3:1 ja ks. yllä nootti 32.
41) Vrt. 1. Kor. 3:16, 6:19; 2. Kor. 6:16.
42) Vrt. esim. Joh. 14:23; 2. Kor. 6:16; Ef. 3:17.
43) 1. Sam. 2:30.
44) 1. Kor. 6:19–20. Raamatun kreikankielisissä käsikirjoituksissa ei ole tässä kohdassa sanaa »kantakaa» (lat. portate).
45) Matt. 6:9.
46) 3. Moos. 11:44, 19:2; 1. Piet. 1:16.
47) Tässä lausekkeessa on yksinkertaisuuden vuoksi seurattu vuoden 1992 kirkkoraamatun suomennosta. Cyprianuksen latinankielisessä sitaatissa lukee: »neque molles neque masculorum appetitores».
48) 1. Kor. 6:9–11.
49) Vrt. Joh. 5:1–15.
50) Matt. 6:10.
51) Rukouksen pyynnössä »adveniat regnum tuum» oleva latinan sana »regnum» tarkoittaa valtakunnan ohella myös hallitsijan asemaa ja valtaa. (Sama koskee myös Raamatun kreikankielisen alkutekstin sanaa βασιλεια.) Siten pyyntö »tulkoon sinun valtakuntasi» voitaisiin periaatteessa tulkita myös »pääsisitpä sinä valtaan» tai »kunpa sinä saisit vallan».
52) Matt. 25:34.
53) Vrt. esim. Joh. 11:25.
54) Vrt. esim. Viis. 3:8; Matt. 19:28; 2. Tim. 2:12; Ilm. 3:21.
55) Maailmasta sanouduttiin irti kastetunnustuksen yhteydessä (ja jatkuvassa Kristuksen seuraamisessa). Ks. kirje 11,1,2 ja siellä nootti 2. Vrt. myös tämän tutkielman luku 19.
56) Matt. 8:11–12.
57) Matt. 6:10.
58) Vrt. Room. 9:19.
59) Lat. Denique et Dominus infirmitatem hominis quem portabat ostendens ait. »Ihmisen kantamisella» Cyprianus viitannee tässä kohdassa siihen, että Jeesus eli maan päällä ihmisenä ihmisruumiissa, ja mahdollisesti myös siihen, että hän »kantoi» ihmisten synnit. Vrt. edellä luku 8 ja nootti 26.
60) Matt. 26:39.
61) Matt. 26:39.
62) Joh. 6:38.
63) 1. Joh. 2:15–17. Sitaatin viimeinen lause »niin kuin Jumalakin pysyy ikuisesti» vaikuttaa myöhemmin tehdyltä selittävältä lisäykseltä, joka on sitten epähuomiossa joutunut tämän kohdan tekstiin joissakin latinankielisissä raamatunkäännöksissä. Kyseistä lausetta ei ole Raamatun kreikankielisissä käsikirjoituksissa.
64) Taistelulla Cyprianus tarkoittaa kristittyjen vainoja.
65) Kuulustelu (lat. quaestio) suoritettiin usein erilaisten ruumiillisten kidutusten avulla. Ks. esim. kirje 10,2,1–2.
66) Vrt. Room. 8:17.
67) Vrt. Matt. 6:10. Selvyyden vuoksi ilmaus »in caelo et in terra» on tässä luvussa suomennettu sanoilla »sekä taivaassa että maassa», vaikka luvuissa 7 ja 14 sama latinan kielen ilmaus on käännetty ilmauksella »taivaassa ja maan päällä».
68) Tässä luvussa ei voida selvästi erottaa, milloin sanalla »henki» (lat. spiritus) tarkoitetaan ihmisen ja milloin Jumalan henkeä. Siitä syystä sana »henki» on luvun 16 suomennoksessa kirjoitettu joka kerta pienellä alkukirjaimella, vaikka sillä osassa tapauksista tarkoitetaankin Jumalan Henkeä, joka muutoin kirjoitettaisiin suomen kielessä isolla alkukirjaimella.
69) Gal. 5:17 ja 5:19–23.
70) Vrt. Matt. 5:44.
71) Vrt. Matt. 5:13.
72) Vrt. 1. Kor. 15:47.
73) Vrt. Matt. 5:45.
74) Suomennoksessa on tässä seurattu käsikirjoitusten mukaista tekstiä »in illis credentibus fiat» eikä Moreschinin korjausehdotusta.
75) Vrt. Joh. 3:5.
76) Matt. 6:11.
77) Vrt. Joh. 6:32–58.
78) Cyprianuksen aikana ehtoollista nautittiin siis joka päivä. Vrt. kirjeet 57,3,2 ja 58,1,2. Karkeisiin synteihin syyllistyneet erotettiin kirkon ehtoollisyhteydestä. Heidät voitiin kuitenkin määrätyn ajan kuluttua armahtaa ja päästää takaisin ehtoollisyhteyteen, jos he olivat asianmukaisesti katuneet syntejään. Vrt. nootti 5 kirjeessä 16,2,3.
79) Joh. 6:51.
80) Joh. 6:53.
81) Vrt. edellä luku 13 ja nootti 55.
82) Luuk. 14:33.
83) Matt. 6:34.
84) 1. Tim. 6:7–10.
85) Luuk. 12:20. Vrt. laajemmin Luuk. 12:16–21.
86) Vrt. Matt. 19:21; Mark. 10:21; Luuk. 12:33, 18:22.
87) Sananl. 10:3.
88) Ps. 37:25.
89) Matt. 6:31–33.
90) Vrt. Dan. 6:17–24 ja Dan. lis. Bel ja lohikäärme 28–42 (= Dan. 14:28–42 kreikan- ja latinankielisissä versioissa).
91) Vrt. 1. Kun. 17:1–6, 19:1–8.
92) Matt. 6:12.
93) Matt. 18:32.
94) Vrt. Matt. 23:12; Luuk. 14:11, 18:14.
95) 1. Joh. 1:8–9.
96) Vrt. Matt. 6:12, 6:14–15; Mark. 11:25–26; Luuk. 11:4.
97) Matt. 7:2; Mark. 4:24; Luuk. 6:38.
98) Vrt. Matt. 18:23–35.
99) Mark. 11:25–26.
100) Vrt. esim. Matt. 7:2, 12:37; Luuk. 6:37–38; Room. 2:1–3; 2. Kor. 5:10; Ilm. 20:13.
101) Vrt. esim. Mark. 9:50 ja 1. Kor. 1:10. Jumalan talolla tarkoitetaan tässä seurakuntaa. Vrt. edellä luku 8 sekä Cypr.epist. 69,5 ja unit.eccl. 8.
102) Vrt. Matt. 5:23–24.
103) Lat. Sacrificium Deo maius est pax nostra et fraterna concordia et de unitate Patris et Filii et Spiritus sancti plebs adunata.
104) Vrt. 1. Moos. 4:3–7.
105) Vrt. 1. Moos. 4:8.
106) Vrt. esim. Ilm. 2:10.
107) Vrt. Ilm. 6:9–11.
108) 1. Joh. 3:15.
109) Vrt. esim. 1. Joh. 3:15; Ilm. 21:8, 22:15. Cyprianuksen käyttämän latinankielisen raamatunkäännöksen ja monien kreikankielistenkin Raamatun käsikirjoitusten mukaan Galatalaiskirjeessä (5:19–21) olevaan lihan tekojen luetteloon sisältyy myös »murhat» (lat. homicidia, kr. φονοι). Vrt. edellä luku 16.
110) Cyprianus piti marttyyrikuolemaa verikasteena (lat. baptisma sanguinis), joka vesikasteen (lat. baptisma aquae) tavoin sovitti synnit. Mutta niin kuin Cyprianuksen mukaan vesikaste ei ollut pätevä kristittyjen yhteyden eli katolisen kirkon ulkopuolella, samoin ei myöskään verikasteesta ollut mitään hyötyä sille, joka ei ollut sovussa veljiensä kanssa eli joka ei ollut katolisen kirkon yhteydessä. Vrt. esim. Cypr.epist. 73,21–22; unit.eccl. 14.
111) Matt. 6:13.
112) Dan. 1:1–2.
113) Jes. 42:24–25.
114) Vrt. 1. Kun. 11:1–13.
115) 1. Kun. 11:14. Heprean sana שטן [satan] tarkoittaa »vastustajaa, vihollista, saatanaa». Uusimmissa suomenkielisissä kirkkoraamatuissa sana on tässä jakeessa käännetty yksinkertaisesti »vastustajaksi», mutta Septuaginta ja Cyprianuksen siteeraama vanhalatinalainen käännös tulkitsevat sen merkitsevän tässä »saatanaa» (ilmeisesti suunnilleen samassa mielessä kuin kohdissa Matt. 16:23 ja Mark. 8:33).
116) Job 1:12.
117) Joh. 19:11.
118) Tunnustaminen (lat. confessio) tarkoittaa vainossa kristityksi tunnustautumista, ja kärsimyksellä (lat. passio) viitataan vainossa kristittynä kärsimiseen ja marttyyrikuolemaan. Eräiden tunnustajien (lat. confessor) ylpeilystä Cyprianus valittaa esimerkiksi kirjeissä 11,1,3 ja 13,4,2.
119) Matt. 26:41; Mark. 14:38.
120) Matt. 6:13.
121) Jes. 10:22–23. Cyprianuksen siteeraamassa latinankielisessä raamatunkäännöksessä nämä Jesajan kirjan jakeet on tulkittu samansuuntaisesti kuin Septuagintassa, Paavalin siteeraamassa versiossa (Room. 9:28) ja Vulgatassa. Modernit raamatunkäännökset tulkitsevat Jesajan kirjan kohdan yleensä aivan eri tavalla.
122) Joh. 17:3.
123) 3. Moos. 19:18; 5. Moos. 6:4–5; Matt. 22:37–40; Mark. 12:29–31.
124) Matt. 7:12. Cyprianuksen siteeraama teksti poikeeaa Raamatun kreikankielisistä käsikirjoituksista siinä suhteessa, että jakeen ensimmäisessä lausekkeessa Cyprianuksen sitaatissa on sana »hyvää» (lat. bona).
125) Luuk. 5:16.
126) Luuk. 6:12.
127) Vrt. esim. 2. Kor. 5:21; 1. Piet. 2:22; 1. Joh. 3:5.
128) Luuk. 22:31–32.
129) Joh. 17:20–21.
130) Tässä mainitut vuorosanat ovat olleet kirkon liturgisessa käytössä laajalti jo ennen Cyprianuksen aikaa, ja niitä käytetään edelleenkin. Latinaksi papin vuorosanat kuuluvat »Sursum corda!» tai »Susum corda!» Ja seurakunta vastaa: »Habemus ad Dominum.» Suomenkielisessä luterilaisessa messussa tähän pohjautuva vuoropuhelu kuuluu nykyään seuraavasti. Liturgi: »Ylentäkää sydämenne.» Seurakunta: »Ylennämme sen Herran puoleen.»
131) Laul.l. 5:2.
132) Kol. 4:2.
133) Vrt. Matt. 3:10, 7:19; Luuk. 3:9.
134) Tob. 12:8.
135) Ap.t. 10:2.
136) Ap.t. 10:3–4.
137) Tob. 12:11–15.
138) Jes. 58:6–9.
139) Fil. 4:18. Vrt. laajemmin Fil. 4:14–18.
140) Vrt. Sananl. 19:17; Matt. 25:40.
141) Näitä kellonaikoja ei mainita Raamatussa eikä apokryfikirjoissa, mutta Danielista kerrotaan, että hän rukoili kolmesti päivässä. Dan. 6:11. Vrt. myös Ps. 55:18. Päivä eli auringon nousun ja laskun välinen aika jaettiin kahteentoista tuntiin, joista ensimmäinen alkoi auringon noustessa noin kello 6 aamulla. Kolmas tunti oli siis noin kello 8–9, kuudes tunti noin kello 11–12 ja yhdeksäs tunti noin kello 14–15.
142) Vrt. Ap.t. 2:1–41, erityisesti jae 15.
143) Vrt. Ap.t. 10:9–48, erityisesti jae 9.
144) Useimpien ja tärkeimpien Raamatun käsikirjoitusten mukaan Markuksen evankeliumin jakeessa 15:25 sanotaan selvästi, että oli kolmas tunti, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Eräissä käsikirjoituksissa lukee siinä kohdassa kuitenkin kuudes tunti. Muissa evankeliumeissa ristiinnaulitsemisen aikaa ei kerrota yksiselitteisesti. Evankeliumien todistus vaikuttaa yhtenäiseltä sen suhteen, että pimeyttä kesti kuudennesta tunnista yhdeksänteen ja Jeesus kuoli yhdeksännen tunnin aikana. Ks. Matt. 27:45–50; Mark. 15:33–37; Luuk. 23:44–46.
145) Ps. 5:3–4.
146) Hoos. 5:15–6:1. Heprean substantiivi שחר [shachar] tarkoittaa »aamunkoittoa». Tässä kohdassa esiintyy samasta sananjuuresta johdettu verbi, jolla tarkoitetaan yleensä etsimistä, kuten suomenkielinen kirkkoraamattu sen kääntää. Septuagintassa ja Cyprianuksen siteeraamassa latinankielisessä raamatunkäännöksessä verbi on tässä kohdassa tulkittu »aamunkoitteessa valvomiseksi».
147) Ps. 118:22–24.
148) Mal. 3:20.
149) Vrt. Luuk. 16:8; Joh. 12:36; Ef. 5:8; 1. Tess. 5:5.
150) Vrt. esim. 2. Kor. 4:6.
151) Tässä on ehkä hyvä muistaa, että antiikin käsitteiden mukaan yö (lat. nox) oli auringon laskun ja nousun välinen vuorokauden pimeä aika, joka siis alkoi Välimeren alueella yleensä jo noin kello 18.
152) Luuk. 2:37.
153) Vrt. esim. Joh. 8:12; 1. Joh. 1:7.
154) Vrt. esim. Ap.t. 26:18; 1. Piet. 2:9.
155) Vrt. Sak. 14:7; Ilm. 21:25, 22:5.