Cyprianus laati kirjoituksen Demetrianukselle (Ad Demetrianum) Karthagossa riehuneen tappavan kulkutautiepidemian aikana vuonna 252 tai 253. Keisari Deciuksen toimeenpanema kristittyjen vaino oli päättynyt vuoden 251 keväällä, mutta uusien vainojen pelättiin olevan tulossa. Demetrianus-niminen pakana syytti kristittyjä niistä onnettomuuksista, jotka vaivasivat maailmaa, koska he eivät palvoneet pakanoiden jumalia. Tässä kirjoituksessa Cyprianus vastaa Demetrianuksen esittämiin syytöksiin ja puhuttelee samalla yleisemminkin kristittyjä vainoavia pakanoita. Demetrianuksesta ei tiedetä mitään varmaa sen lisäksi mitä tästä kirjoituksesta käy ilmi. Alla olevan suomennoksen ja siihen liittyvät selitykset on laatinut Tomi Vuolteenaho. Teoksen latinankielisestä alkutekstistä on käytetty editiota Cyprien de Carthage: A Démétrien. Introduction, texte critique, traduction et commentaire par J.-C. Fredouille. Sources Chrétiennes no 467. Paris 2003. Suomennos on saatavilla myös painettuna kirjana, ks. tämä linkki.
DEMETRIANUKSELLE
1. Kun sinä, Demetrianus, jumalattomalla suulla hävyttömiä sanoja räksyttäen olet usein sättinyt ainoaa todellista Jumalaa,1 olen jättänyt sinut omaan arvoosi pitäen säädyllisempänä ja parempana halveksia eksyneen ymmärtämättömyyttä vaikenemalla kuin yllyttää mielettömän järjettömyyttä puhumalla. Enkä näin tehdessäni ole toiminut ilman Jumalan opetusten antamaa valtuutusta, sillä on kirjoitettu: »Älä sano tyhmälle mitään, ettei hän kuullessaan pilkkaisi viisaita sanojasi.»2 Ja toisen kerran on kirjoitettu: »Älä vastaa tyhmän tyhmyyteen, ettei sinusta tulisi hänen kaltaisensa.»3 Meidän käsketään myös pitää omana tietonamme se, mikä on pyhää, antamatta sitä sikojen ja koirien tallattavaksi, niin kuin Herra sanoo: »Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa.»4 Kun sinä usein tulit minun luokseni enemmänkin vastaan väittämisen kuin oppimisen halusta ja suureen ääneen huutaen tahdoit mieluummin vain hävyttömästi tyrkyttää omia näkemyksiäsi kuin kärsivällisesti kuunnella minua, niin pidin hyödyttömänä ryhtyä kiistelemään kanssasi, sillä olisi ollut helpompaa pysäyttää myrskyävän meren nostattamat aallot huutamalla kuin hillitä sinun raivoasi keskustelemalla. On aivan turha vaiva ja täysin merkityksetöntä tarjota valoa sokealle, puhetta kuurolle tai viisautta järjettömälle, koska järjetön ei voi ymmärtää eikä sokea voi huomata valoa tai kuuro kuulla.2. Näin ajatellen minä usein vaikenin ja voitin kärsimättömän kärsivällisyydellä, sillä en voinut opettaa sitä, joka ei tahdo oppia, enkä hurskauteen vetoamalla voinut hillitä jumalatonta tai pidätellä riehuvaa lempeydellä. Mutta kun sanot monien valittavan ja pitävän meidän kristittyjen syynä sitä, että sotia syttyy useammin, kulkutaudit riehuvat, nälänhädät raivoavat ja pitkään jatkuvat pilvettömät säät pidättävät sateen, niin minun ei enää tullut vaieta, koska vaikenemiseni ei olisi enää ollut säädyllisyyttä vaan epäröintiä, ja ellen viitsisi osoittaa valheellisia syytöksiä vääriksi, näyttäisin myöntävän ne oikeiksi. Vastaan siis sinulle, Demetrianus, ja samalla myös niille muille, joita olet ehkä saanut yllytettyä ja joihin olet panettelemalla kylvänyt vihaa meitä vastaan, niin että alkuperäinen juuresi on versonut runsaasti ja olet saanut heistä itsellesi lukuisia kumppaneita. Uskon heidän kuitenkin havaitsevan, että vastaukseni on hyvin perusteltu. Jos näet pettävä valhe on taivuttanut jonkun pahaan, niin paljon ennemmin on totuus taivuttava hänet hyvään.
3. Olet sanonut, että kaikki ne asiat, jotka nyt vaivaavat maailmaa, tapahtuvat meidän kristittyjen takia ja että niitä on pidettävä meidän syynämme, koska me emme palvo teidän jumalianne. Tässä asiassa sinun, joka et tunne Jumalaa etkä totuutta, tulee ensinnäkin tietää se, että maailma on jo tullut vanhaksi: se ei ole enää samalla tavalla voimissaan kuin aikaisemmin eikä sillä ole samaa elinvoimaa ja lujuutta, jolla se aikaisemmin kukoisti. Maailma itsekin kertoo tästä, vaikka me olisimme hiljaa emmekä toisi esiin mitään todistuksia Raamatun jumalallisista ilmoituksista. Asioiden rappeutumisella maailma antaa jo todistuksen siitä, että se on vaipumassa kohti loppuaan. Talvella ei enää saada yhtä paljon sateita siementen kasvamiseksi, kesällä ei ole tavanomaista kuumuutta sadon kypsymiseksi, keväät eivät ole samalla tavoin miellyttävän lauhkeita ja syksyisin puut eivät tuota yhtä runsasta hedelmää. Läpeensä kaivetuista vuorista saadaan vähemmän marmorilaattoja. Kaivokset on jo kulutettu niin, että ne antavat vähemmän hopeaa ja kultaa. Niukat malmisuonet pienenevät päivä päivältä. Pelloilla maanviljelijät vähenevät ja uupuvat, samoin merellä merimiehet ja leireissä sotilaat. Yhä vähemmän on toreilla5 vilpittömyyttä, tuomioissa oikeudenmukaisuutta, ystävyydessä sopuisuutta, taidoissa harjaantuneisuutta ja tavoissa kurinalaisuutta. Luuletko sinä, että se, mikä vanhenee, voi pysyä samanlaisena kuin se oli kukoistaessaan vielä uutena ja nuoruutensa voimassa? Väistämättä heikentyy kaikki, mikä on jo päättymässä ja vaipuu kohti loppuaan. Niinpä kun aurinko laskee, on sen lähettämien säteiden loisto vähemmän kirkas ja polttava. Samoin heikkenee kuu, kun se väistyy kierroltaan ja sen sakarat katoavat. Puusta, joka aikaisemmin oli ollut vihannoiva ja hedelmällinen, tulee myöhemmin oksien kuivuessa hedelmätön ja vanhuuden rumentama. Lähde, joka aluksi virtasi vuolaana vesisuonten tulviessa, tihkuttaa vanhuudesta uupuneena vain vähäisiä pisaroita. Maailmalle on annettu tämä säädös, tämä on Jumalan laki: kaikki mikä on syntynyt kuolee, ja mikä on kasvanut vanhenee; voimakkaat heikkenevät, suuret pienenevät, ja tultuaan heikoiksi ja vähäisiksi ne tuhoutuvat.
4. Sinä pidät kristittyjen syynä sitä, että maailman vanhetessa kaikki heikkenee. — Mitä jos vanhuksetkin pitäisivät kristittyjen syynä sitä, että he vanhuudessaan ovat huonommassa kunnossa eivätkä enää yhtä hyvin kuule korvillaan, juokse jaloillaan ja näe silmillään? Tai sitä, etteivät he enää ole yhtä kestäviä voimiltaan, sisuksiltaan ja ruumiinrakenteeltaan? Ja vaikka muinoin pitkäikäisten ihmisten elämä kesti yli kahdeksansataa tai yhdeksänsataa vuotta,6 niin nyt voidaan hädin tuskin päästä satavuotiaiksi asti! Näemme harmaita hiuksia lapsilla, hiukset irtoavat ennen kuin ne ovat kasvaneetkaan, eikä ihmisen elämä pääty vanhuuteen vaan on vanhuutta alusta alkaen. Näin se, mikä syntyy, kiiruhtaa jo alussaan kohti tuhoa. Maailman vanhuus saa rappeutumaan kaiken, mikä syntyy, eikä kenenkään pidä ihmetellä sitä, että maailman yksittäiset asiat ovat alkaneet heiketä, kun itse maailma kokonaisuudessaan on jo heikentynyt ja tuhoutumassa.
5. Mitä tulee siihen, että sotia käydään yhä enemmän, katovuodet ja nälänhädät tuottavat suurta murhetta, riehuvat sairaudet murtavat terveyden ja tuhoisa kulkutauti hävittää ihmiskuntaa, niin sinun tulee tietää, että tämäkin on ennalta ilmoitettu: viimeisinä aikoina tulee monikertaisesti onnettomuuksia ja monenlaisia vastoinkäymisiä,7 ja tuomion päivän lähestyessä vihastunut Jumala ojentaa ihmiskuntaa yhä useammilla iskuilla. Sillä toisin kuin sinä valheellisesti valitat ja totuutta tuntematta huutelet, nämä onnettomuudet eivät tapahdu sen takia, että me emme palvo teidän jumalianne, vaan sen takia, että te ette palvo Jumalaa. Sillä hän on maailman herra ja hallitsija. Kaikki tapahtuu hänen päätöksestään ja tahdostaan, eikä mitään muuta voi tapahtua kuin se, mitä hän on joko itse tehnyt tai sallinut tapahtuvan.8 Kun siis tapahtuu sellaista, missä ilmenee loukatun Jumalan viha,9 niin se ei johdu meistä, jotka palvomme Jumalaa, vaan nämä asiat on määrätty rangaistukseksi teidän synneistänne, kun te ette lainkaan etsi ettekä pelkää Jumalaa ettekä luovu tyhjästä taikauskosta tunteaksenne todellisen hurskauden, niin että kaikki palvoisivat ja rukoilisivat ainoastaan häntä, joka yksin on Jumala kaikille.
6. Kuule, kuinka hän itse puhuu, kuinka hän opastaa ja kehottaa meitä jumalallisin sanoin: »Palvo Herraa, Jumalaasi, ja palvele ainoastaan häntä.»10 Ja toisen kerran: »Älköön sinulla olko muita jumalia minun lisäkseni.»11 Ja uudestaan: »Älkää kulkeko vieraiden jumalien perässä palvelemassa niitä. Älkää palvoko niitä älkääkä suututtako minua kättenne töillä, etten tuhoaisi teitä.»12 Samoin profeetta täynnä Pyhää Henkeä todistaa ja kertoo Jumalan vihasta sanoen: »Näin sanoo Herra kaikkivaltias: Koska minun taloni on hylätty ja te kaikki tavoittelette kukin oman talonne etua, niin sen tähden taivas ei anna kastetta eikä maa satoaan ja minä tuon miekan maan päälle, viljan päälle, viinin päälle, öljyn päälle, ihmisten ja karjan päälle ja heidän käsiensä kaikkien tekojen päälle.»13 Toinen profeetta toistaa tämän sanoen: »Ja minä annan sadetta toiselle kaupungille ja toiselle kaupungille en sadetta anna. Toinen seutu saa runsaasti sadetta, mutta seutu, jolle minä en anna sadetta, kuivuu. Ja niin kaksi tai kolme kaupunkia tulee yhteen kaupunkiin hakemaan juomavettä, eivätkä he saa sitä kyllikseen. Ja silti te ette käänny minun puoleeni, sanoo Herra.»14
7. Katso, Herra on loukkaantunut ja vihastunut, ja koska te ette käänny hänen puoleensa, hän uhkaa onnettomuuksilla. Ja sinä ihmettelet ja valitat tämän teidän itsepintaisen halveksuntanne keskellä, jos ylhäältä tulee harvoin sadetta, jos maa kuihtuu autiona tomussa, jos maaperä on hedelmätön ja pystyy vain vaivoin tuottamaan surkeita ja kalpeita kasveja, jos hakkaava raesade runtelee viiniköynnöstä, jos raivokas myrsky silpoo oliivipuuta, jos kuivuus tyrehdyttää lähteen, tautia levittävä tuuli pilaa ilman ja sairaus riuduttaa ihmisen. Nämä kaikki tapahtuvat syntien takia, ja vielä enemmän Jumala vihastuu siitä, etteivät näin suuret onnettomuudetkaan saa aikaa mitään parannusta. Samainen Jumala näet Raamatussa julistaa näiden asioiden tapahtuvan joko itsepäisten kuritukseksi tai pahantekijöiden rankaisemiseksi: »Turhaan minä olen lyönyt teidän lapsianne; eivät he ole ottaneet kuritusta varteen.»15 Jumalalle omistautunut ja vihkiytynyt profeetta sanoo tähän samalla tavalla: »Sinä olet heitä pieksänyt, mutta he eivät ole sitä murehtineet. Olet ruoskinut heitä, mutta he eivät ole tahtoneet ottaa kuritusta vastaan.»16 Katso, Jumala rankaisee iskuilla, mutta kukaan ei pelkää häntä. Katso, ylhäältä ei puutu ruoskia ja vitsoja, mutta kukaan ei vapise pelosta. Mitä jos ihmisten asioihin ei puututtaisi edes tällaisella kurituksella? Kuinka paljon suurempi olisi silloin ihmisten röyhkeys, kun pahaa voitaisiin tehdä pelkäämättä rangaistusta?
8. Sinä valitat, etteivät sinua nykyään enää palvele yhtä runsaat lähteet, yhtä terveellinen ilma, yhtä lukuisat sateet ja yhtä hedelmällinen maa. Valitat sitä, etteivät luonnon perusaineet enää yhtä auliisti palvele sinun tarpeitasi ja halujasi. — Sinähän kyllä palvelet Jumalaa, jonka kautta jokainen asia on sinun palveluksessasi! Sinähän kyllä tottelet häntä, jonka tahdosta kaiken on toteltava sinua! Itse vaadit orjaltasi alamaisuutta ja ihmisenä pakotat toisen ihmisen tottelemaan sinua. Molemmat olette saaneet saman osan tulla syntyneiksi, ja yhtä lailla te molemmat kuolette. Molempien ruumis koostuu samanlaisesta aineesta, ja teillä on samanlaiset järjelliset sielut. Saman oikeuden ja lain mukaisesti ihmiset tulevat tähän maailmaan ja myöhemmin lähtevät maailmasta. Mutta ellei orjasi palvele sinua mielesi mukaan ja ellei hän kuuliaisesti tottele sinun tahtoasi, niin sinä olet ankara ja alamaisuutta kohtuuttomasti vaatien ruoskit ja pieksät häntä, ahdistat ja kidutat häntä nälällä, janolla ja alastomuudella, usein myös miekalla ja vankeudella. Etkä tunnusta Jumalaa herraksi, vaikka itse toimit herrana tällä tavalla?
9. Aivan ansaittuja ovat siis onnettomuuksina iskevät Jumalan vitsat ja ruoskat. Ja kun ne eivät saa täällä aikaan mitään parannusta eikä tuhojen aiheuttama pelko käännä ihmisiä Jumalan puoleen, niin myöhemmin odottaa ainainen vankila, ikuinen liekki ja lakkaamaton rangaistus.17 Eikä siellä rukoilevien valitusta kuulla, koska täälläkään ei kuultu vihastuneen Jumalan kauhistuttavia uhkauksia. Profeetan välityksellä Jumala huutaa: »Kuulkaa Herran sana, Israelin lapset, sillä Herra käy oikeutta maan asukkaita vastaan, koska maan päällä ei ole armollisuutta eikä totuutta, eikä Jumalaa tunnusteta. Kiroaminen, valehteleminen, tappaminen, varastaminen ja huorin tekeminen ovat levittäytyneet maan päälle, ja veritekoihin lisätään veritekoja. Sen takia maa suree kaikkine asukkaineen, kedot surevat eläimineen, maat matelijoineen, taivaat lintuineen, ja meren kalat katoavat, niin että kukaan ei voi tuomita eikä kukaan voi osoittaa vääryyttä.»18 Jumala sanoo vihastuvansa siitä, ettei häntä tunnusteta maan päällä. Silti Jumalaa ei tunnusteta eikä pelätä. Jumala moittii ja syyttää ihmisiä valheiden, himojen, petosten, julmuuden, jumalattomuuden ja raivoamisen synneistä. Silti kukaan ei käänny viattomuuteen. Katso, ne asiat tapahtuvat, jotka on Jumalan sanoilla etukäteen ilmoitettu. Silti kukaan ei ota nykyisistä tapahtumista opikseen, niin että huolehtisi tulevaisuudesta. Jopa keskellä onnettomuuksia, jotka kuristavat ja ahdistavat niin että hädin tuskin henki kulkee, ihmisillä on aikaa pahuuteen, ja näin suuressa hädässäkin he tuomitsevat ennemmin toisia kuin itseään. Te loukkaannutte siitä, että Jumala loukkaantuu teihin, ikään kuin te pahuudessa elämällä ansaitsisitte jotakin hyvää, tai ikään kuin kaikki nämä onnettomuudet eivät muka olisi vähäisempiä ja kevyempiä kuin teidän syntinne.
10. Sinä, joka tuomitset muita, ole joskus myös itsesi tuomari. Katso omantuntosi kätköihin, tai oikeastaan, koska enää ei ole edes mitään synnin tekemisen häpeää vaan syntiä tehdään ikään kuin oltaisiin hyväksyttävämpiä juuri syntien ansiosta, niin sinä, joka kaikkien silmissä olet läpinäkyvä ja alaston,19 katso itsekin itseäsi: olet joko paisunut ylpeydestä, riistät ahneudessa, raivoat suuttumuksesta, tuhlaat uhkapeliin tai olet päihtynyt juopottelusta, pahansuopa kateudesta, rietas himokkuudessa tai julma väkivaltaisuudessa. Ja kuitenkin ihmettelet sitä, että Jumalan viha kasvaa ihmiskunnan rangaistukseksi, vaikka joka päivä kasvaa se, mistä täytyy rangaista. Valitat vihollisen ahdistavan ikään kuin teillä, jos vihollista ei olisi, voisi siviilivaatteissakaan olla rauha.20 Valitat vihollisen ahdistavan ikään kuin mahtavien kansalaisten aseet eivät sisäisten vehkeilyjen ja vääryyksien taistelussa raivoaisi entistä rajummin ja ankarammin, vaikka barbaarien ulkoa tulevat aseet ja uhat pysäytettäisiinkin. Valitat maan hedelmättömyyttä ja nälänhätää, ikään kuin kuivuus aiheuttaisi suurempaa nälänhätää kuin ahneus, ikään kuin polttavampi puute ei aiheutuisi siitä, että kasataan voittoja nostamalla ruuan hintaa. Valitat sitä, että taivas sulkee sateen, vaikka maan päällä vilja pidetään suljetuissa varastoissa. Valitat sitä, että luonto tuottaa vähemmän, ikään kuin sen tuotto tarjottaisiin puutteessa oleville. Syytät kulkutautia, vaikka juuri tämä tappava tartuntatauti paljastaa kunkin ihmisen syyllisyyden tai lisää sitä, kun sairaille ei osoiteta armollisuutta mutta ahneina himoitaan kuolleiden omaisuuden ryöstämistä. Samat ihmiset ovat pelokkaita huolehtimaan läheisistään mutta uhkarohkeita tavoittelemaan jumalatonta hyötyä. He pakenevat kuolevia mutta havittelevat saalista kuolleilta. Näin käy ilmi, että sairastuneet ovat tulleet hylätyiksi ehkä juuri sen takia, etteivät he hoidettaessa voisi parantua. Sairaan kuolemaa näet tahtoi se, joka anasti kuolevan omaisuuden.
11. Näin kauheat onnettomuudetkaan eivät pysty opettamaan ihmisiä viattomuuteen. Suurin joukoin kuolevan kansan keskellä kukaan ei ajattele olevansa itsekin kuolevainen. Kaikkialla juostaan ryöstelemässä ja anastamassa. Saalista kahmitaan aivan avoimesti ja epäröimättä, ikään kuin se olisi sallittua, ikään kuin niin pitäisikin tehdä, ikään kuin se, joka ei ryöstele, kokisi siten itse kärsivänsä vahinkoa ja menettävänsä jotakin! Niin jokainen kiiruhtaa ryöstämään saalista. Maantierosvojen keskuudessa tunnetaan sentään jonkinlaista häveliäisyyttä rikosten tähden. Oleskelupaikoikseen he valitsevat tiettömiä solia ja autioita erämaita, ja pahaa tehdään siten, että pahantekijöiden rikosta peitellään yön pimeydellä. Mutta ahneus riehuu aivan avoimesti. Röyhkeytensä turvin se esittelee hillittömän himonsa aseita torilla päivänvalossa. Niinpä siellä on väärentäjiä ja myrkyttäjiä. Keskellä kaupunkia on murhamiehiä kärkkäinä vääryyteen, sillä siitä ei rangaista. Pahantekijä tekee rikoksen, mutta ei löydy viatonta, joka siitä rankaisisi. Syyttäjästä tai tuomarista ei ole mitään pelkoa. Pahat saavuttavat rankaisemattomuuden, kun lainkuuliaiset vaikenevat, todistajat pelkäävät ja tuomarit lahjotaan. Sen tähden totuus tuodaan julki Jumalan Hengen innoituksesta profeetan välityksellä ja osoitetaan tietty kiistaton ja selvä kaava: Jumala pystyy estämään onnettomuudet, mutta väärintekijöiden teot aiheuttavat sen, ettei hän auta.21 »Ei kai ole niin», hän sanoo, »että Jumalan käsi ei kykene pelastamaan tai että hän on rasittanut korvaansa niin ettei hän kuule? Ei, vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalasta, ja teidän syntienne tähden hän on kääntänyt kasvonsa teistä pois, niin ettei hän armahda.»22 Mietittäköön siis syntejä ja pahoja tekoja. Ajateltakoon omantunnon haavoja. Jokainen kyllä lopettaa Jumalasta ja meistä kristityistä valittamisen, jos ymmärtää ansaitsevansa sen, mitä kärsii.
12. Katso nyt millainen on se asia, josta meillä varsinaisesti on puhe: Te käytte meidän kimppuumme, vaikka me olemme syyttömiä. Loukkaatte Jumalaa hyökkäämällä hänen palvelijoitaan vastaan ja ahdistamalla heitä. Ei riitä, että teidän omaa elämäänne tahraa mielipuolisten paheiden moninaisuus, kauheiden rikosten pahuus ja verisellä rosvouksella saadut voitot. Ei riitä, että te valheellisella taikauskolla kumoatte todellisen hurskauden ettekä lainkaan etsi ettekä pelkää Jumalaa. Tämän lisäksi te vielä epäoikeudenmukaisilla vainoilla ahdistatte Jumalan palvelijoita, jotka on pyhitetty hänen majesteettinsa valtaan. Ei ole kylliksi siinä, että itse et palvo Jumalaa, vaan sen lisäksi sinä vielä jumalattomilla hyökkäyksillä vainoat niitä, jotka häntä palvovat. Sinä et Jumalaa palvo etkä salli häntä lainkaan palvottavan. Sinulle ovat kyllä mieleisiä ihmiset, jotka kunnioittavat noita tyhjänpäiväisiä epäjumalia ja ihmiskäsin tehtyjä patsaita ja vieläpä tiettyjä eriskummallisia olentoja ja hirviöitä. Ainoastaan Jumalan palvoja ei sinua miellytä. Kaikkialla teidän temppeleissänne suitsuavat uhrieläinten tulet ja karjan polttoroviot, mutta Jumalan alttareita joko ei lainkaan ole tai ne ovat salassa. Krokotiileja, paviaaneja, kiviä ja matelijoita kyllä palvotaan; ainoastaan Jumala on sellainen, jota maan päällä joko ei palvota tai jonka palvomisesta rangaistaan. Syyttömiltä, oikeamielisiltä ja Jumalalle rakkailta ihmisiltä sinä riistät kodin ja omaisuuden, sidot heitä kahleisiin, suljet vankilaan ja rankaiset heitä villipedoilla, miekalla ja tulella. Etkä ole tyytyväinen, jos meidän tuskamme ovat lyhyitä ja rangaistuksemme yksinkertaisia ja nopeita, vaan otat käyttöön pitkällisiä kidutuksia ruumiiden silpomiseksi ja raatelet sisuksia lukuisilla tuskilla, eikä sinun raakuutesi ja julmuutesi voi tyytyä tavanomaisiin kidutuksiin, vaan kekseliäs julmuutesi kehittää yhä uusia rangaistuksia.
13. Mitä on tämä kyltymätön kiduttamisen vimma, tämä julmuuksien loppumaton himo? Eikö sinun tulisi ennemminkin valita toinen kahdesta: kristittynä oleminen joko on rikos tai ei ole. Jos se on rikos, niin miksi et sitten tapa sitä, joka tunnustaa olevansa kristitty? Jos se ei ole rikos, miksi vainoat syytöntä? Minuahan olisi tullut kiduttaa siinä tapauksessa, että olisin kieltänyt syytteen. Jos minä sinun rangaistustasi peläten olisin valheellisesti jättänyt kertomatta, mikä aikaisemmin olin ollut ja että en ollut palvonut sinun jumaliasi, niin silloinhan minua olisi pitänyt kiduttaa, silloinhan minua olisi pitänyt tuskan voimalla pakottaa rikoksen tunnustamiseen, niin kuin muissakin kuulusteluissa kidutetaan niitä syytettyjä, jotka kieltävät syyllistyneensä siihen rikokseen, josta heitä syytetään. Näin totuus rikollisesta teosta pyritään puristamaan esille ruumiin tuskalla, kun puheet eivät sitä muuten paljasta.23 Mutta nyt kun minä omasta aloitteestani tunnustan ja kuulutan ja yhä uudestaan toistamillani puheilla todistan olevani kristitty, niin miksi kohdistat kidutuksia siihen, joka tunnustaa ja joka ei mitätöi sinun jumaliasi missään syrjäisissä ja salaisissa paikoissa vaan aivan avoimesti ja julkisesti, jopa torilla viranomaisten ja maaherrojen kuullen, niin että jos alkuperäisessä syytöksessäsi ei ollut tarpeeksi, niin nyt olet saanut entistä suuremman syyn vihata ja rangaista minua? Kun minä vilkkaalla paikalla väkijoukon ympäröimänä ilmoitan olevani kristitty ja selvällä ja julkisella julistuksella saatan teidät ja teidän jumalanne häpeään, niin miksi sinä käyt ruumiin heikkouden kimppuun ja hyökkäät maallisen lihan voimattomuutta vastaan?24 Taistele sielun voimaa vastaan, murskaa mielen urheus, tuhoa usko, voita se, jos pystyt, väittelyllä, voita se perusteluilla!
14. Tai jos sinun jumalillasi on jotakin valtaa ja voimaa, niin nouskoot itse rankaisemaan omasta puolestaan, puolustakoot itse itseään omalla majesteettisuudellaan.25 Vai mitä pystyvät palvojilleen tarjoamaan sellaiset jumalat, jotka eivät pysty puolustautumaan niiltä ihmisiltä, jotka eivät niitä palvo? Jos näet se, joka puolustaa, on suurempi kuin se, jota puolustetaan, niin silloin sinä olet jumaliasi suurempi. Mutta jos sinä olet suurempi kuin nämä, joita palvot, ei sinun pitäisi palvoa niitä vaan niiden pitäisi palvoa sinua. Kun niitä on loukattu, te puolustatte niitä rangaistuksilla. Vartioitte niitä telkien taakse suljettuina, etteivät ne katoaisi.26 Häpeäisit sitä, että palvot niitä, joiden puolustaja itse olet! Häpeäisit sitä, että odotat suojelusta niiltä, joiden suojelija sinä olet!
15. Voi kun tahtoisit tulla kuuntelemaan ja katsomaan jumaliasi silloin, kun niitä meidän toimestamme vannotetaan, kun niitä rääkätään hengellisillä ruoskilla, kun niitä kiduttavilla sanoilla ajetaan ulos ruumiista, joita ne pitivät vallassaan, kun ne valittavat ja vaikeroivat, kun ne tuntevat ihmisen puheen yhdessä Jumalan voiman kanssa ruoskivan ja pieksävän niitä ja ne tunnustavat, että tuomio on tulossa. Tule, niin saat tietää, että se, mistä puhun, on totta. Koska sanot palvovasi näitä jumalina, niin usko edes niitä, joita palvot. Tai jos haluat uskoa myös itseäsi, niin sinussa itsessäsi on sinun kuullen puhuva se, joka nyt on vallannut sydämesi ja pimentänyt mielesi tietämättömyyden yöhön. Olet näkevä, että meitä rukoilevat ne, joita sinä rukoilet, ja meitä pelkäävät ne, joita sinä palvot. Olet näkevä, että meidän kätemme alla kahlittuina ja vangittuina vapisevat ne, joita sinä katsot ylöspäin ja kunnioitat herroina. Viimeistään silloin sinä pystyt häpeämään näitä erehdyksiäsi, kun olet nähnyt ja kuullut, kuinka meidän kysyessämme sinun jumalasi heti paljastavat, mitä ne todella ovat, eivätkä ne teidän läsnä ollessannekaan kykene salaamaan juoniaan ja petoksiaan.
16. Millaista mielen turtumusta tai pikemminkin ymmärtämättömien ihmisten sokeaa ja järjetöntä mielettömyyttä onkaan siis se, että ei tulla pimeydestä valoon,27 että ikuisen kuoleman pauloihin sidotut ihmiset eivät halua vastaanottaa kuolemattomuuden toivoa eivätkä pelkää Jumalaa, joka uhkaa näin sanoen: »Tuhottakoon se, joka uhraa jumalille, paitsi ainoastaan Herralle.»28 Ja toisen kerran: »He ovat palvoneet niitä, mitä heidän sormensa ovat tehneet. Ja niin on ihminen kyyristynyt, mies on painunut maahan, enkä minä suo heille helpotusta.»29 Miksi sinä maahan painuen taivut väärien jumalien puoleen? Miksi annat ruumiisi vangiksi kyyristymällä tyhjänpäiväisten kuvien ja maallisten veistosten edessä? Jumala loi sinut suoraksi, ja vaikka muut elävät olennot ovat kumarassa ja alas painettuja suuntautuen kohti maata, on sinulla ylöspäin kohoava asento ja kasvosi ovat kohti taivasta ja kohti Jumalaasi. Sinne katso, sinne nosta silmäsi, etsi Jumalaa ylhäältä. Voidaksesi olla vapaa niistä, mitkä ovat alhaalla, kohota sydämesi ylhäisiin ja taivaallisiin.30 Miksi sinä kaadut maahan ja luikertelet kuolemaan yhdessä palvomasi käärmeen kanssa? Miksi lankeat paholaisen tähden ja luhistut hänen kanssaan? Säilytä se ylevyys, jonka olet syntyessäsi saanut. Pysy sellaisena, millaiseksi Jumala on sinut luonut. Kasvojesi ja ruumiisi tavoin pidä sielusi pystyssä. Voidaksesi tuntea Jumalan, tunne ensin itsesi. Hylkää epäjumalat, jotka ihminen on erehdyksissään keksinyt, ja käänny Jumalan puoleen.31 Hän auttaa sinua, jos huudat häntä avuksi.32 Usko Kristukseen, jonka Isä lähetti tekemään meidät eläviksi ja uudistamaan meidät. Lakkaa vahingoittamasta vainoillasi Jumalan ja Kristuksen palvelijoita. Kun heitä on vahingoitettu, Jumalan rangaistus puolustaa heitä.
17. Siitä johtuu, että kukaan meistä kristityistä ei kiinni otettaessa tee vastarintaa eikä meidän kansamme, vaikka se on suuri ja runsaslukuinen, itse kosta teidän tekemäänne epäoikeudenmukaista vakivaltaa. Varmuus tulevasta rangaistuksesta tekee meistä kärsivällisiä. Viattomina taivumme pahantekijöiden edessä. Syyttöminä suostumme rangaistuksiin ja kidutuksiin, sillä olemme varmoja ja vakuuttuneita siitä, ettei mikään, mitä joudumme kärsimään, jää kostamatta ja että mitä suurempaa vääryyttä vainoissa tehdään, sitä oikeudenmukaisempi ja ankarampi on vainoa seuraava rangaistus. Eikä jumalattomien pahuus koskaan nouse meidän nimeämme vastaan, niin ettei sitä heti seuraisi Jumalan aiheuttama rangaistus. Vaikenen entisaikojen tapahtumista enkä ryhdy uudelleen kuuluttamaan niitä usein kerrottuja tapauksia, joissa Jumala on kostanut palvojiensa puolesta. Viimeaikaiset tapahtumat ovat riittävä osoitus tästä asiasta, kun meidän puolustuksemme seurasi hyvin nopeasti ja suurella voimalla valtiovallan kukistumisena sekä voimavarojen, sotilaiden ja varuskuntien menettämisenä.33 Eikä kenenkään pidä luulla, että näin tapahtui sattumalta, tai arvella, että tämä johtui huonosta onnesta, sillä Raamatussa on jo kauan sitten sanottu: »Minun on kosto, minä olen maksava takaisin, sanoo Herra.»34 Ja toisen kerran Pyhä Henki varoittaa sanoen: »Älä sano: ”Minä kostan vihamiehelleni”, vaan odota, että Herra tulee sinun avuksesi.»35 Tästä käy selvästi ilmi, että me emme ole syyllisiä näihin Jumalan vihan tähden ylhäältä tuleviin onnettomuuksiin vaan ne tapahtuvat meidän puolustukseksemme.
18. Ja vaikka nämä onnettomuudet näyttävät iskevän kristittyihin itseensäkin, niin älköön kukaan sen takia luulko, etteivät ne olisi rangaistusta heidän puolestaan. Maailman vastoinkäymiset kokee rangaistuksena se, jolle kaikki ilo ja kunnia on maailmassa. Surkeaa tilaansa maailmassa suree ja itkee se, jonka asiat eivät maailman jälkeen voi olla hyvin, joka saa kaiken elämisen nautinnon täällä, jolle ei ole mitään lohtua tämän elämän jälkeen ja joka katoavaisen ja lyhyen elämänsä aikana pitää täällä jotakin suloisena ja nautinnollisena, mutta kun hän on poistunut täältä, on jäljellä enää vain tuskallinen rangaistus. Nykyisten onnettomuuksien hyökkäykset eivät kuitenkaan aiheuta mitään murhetta niille, jotka luottavat tulevaan hyvään.36 Siksi vastoinkäymiset eivät meitä järkytä eivätkä ne saa meitä masentumaan tai murehtimaan. Me emme nurise omaisuuden menetyksen tai ruumiin sairauden tähden. Enemmänkin Hengessä kuin lihassa eläen me voitamme ruumiin heikkouden mielen lujuudella.37 Me tiedämme ja luotamme, että meitä koetellaan ja vahvistetaan juuri niiden asioiden kautta, jotka teille tuottavat tuskaa ja ahdistusta.38
19. Luuletteko meidän kärsivän vastoinkäymisistä teidän kanssanne samalla tavalla, vaikka näette meidän ja teidän kestävän nämä vastoinkäymiset eri tavoin? Teidän keskuudessanne on aina suureen ääneen valittava kärsimättömyys. Meidän keskuudessamme on luja ja hurskas kärsivällisyys, joka on aina rauhallinen ja aina kiitollinen Jumalalle, eikä se vaadi täällä itselleen mitään onnea tai menestystä, vaan lempeänä, levollisena ja kaikkia tämän huojuvan maailman myrskyjä vastaan järkkymättömänä se odottaa aikaa, jolloin Jumalan lupaus toteutuu. Niin kauan kuin meillä on tämä muiden ihmisten kanssa yhteinen ruumis, myös meidän ruumiillinen tilamme on väistämättä yhteinen, eikä ihmisten välillä voida tehdä eroa ennen kuin on poistuttu tästä maailmasta. Sillä välin meitä kaikkia, sekä hyviä että pahoja, pidetään samassa talossa,39 ja joudumme yhtäläisesti kokemaan kaiken, mikä taloa kohtaa, kunnes meidät ajallisen elämän päätyttyä erotetaan toiset ikuisen kuoleman ja toiset kuolemattomuuden asuinsijoihin.40 Emme siis ole teidän kanssanne samanlaisia ja samassa asemassa, vaikka me vielä tässä maailmassa ja tässä lihassa ollessamme kohtaamme maailman ja lihan vaivat teidän kanssanne yhtäläisesti. Sillä rangaistus on kokonaan siinä, että koetaan murhetta, ja siten on on selvää, että sinun rangaistuksestasi ei ole osallinen se, josta havaitset, ettei hän murehdi sinun kanssasi.
20. Meidän keskuudessamme vallitsee luja toivo ja vankkumaton usko. Luhistuvan ja sortuvan maailman keskelläkin meillä on rohkea mieli ja järkkymätön urheus. Kärsivällisyyteemme ei milloinkaan liity tyytymättömyyttä, ja Jumalamme tähden meidän sielumme on aina levollinen. Tästä Pyhä Henki profeetan välityksellä puhuu rohkaisten ja lujittaen meidän toivomme ja uskomme varmuutta taivaallisilla sanoilla: »Viikunapuu ei tee hedelmää, eikä viiniköynnöksiin tule satoa. Oliivipuun tuotto pettää, eivätkä pellot tarjoa ruokaa. Lampaat katoavat laitumilta ja härät talleista. Mutta minä riemuitsen Herrassa ja iloitsen Jumalassa, minun pelastajassani.»41 Tässä hän sanoo, että Jumalan ihminen ja Jumalan palvoja, joka luottaa toivonsa totuuteen ja jonka perustana on vakaa usko,42 ei järkyty tämän maailman ja tämän aikakauden hyökkäyksistä. Vaikka viiniköynnös pettää eikä oliivipuu anna satoaan ja kasvit kuolevat helteisen pellon kuivuessa, niin mitä se kristittyjä liikuttaa, mitä se liikuttaa Jumalan palvelijoita, joita paratiisi kutsuu ja joita odottaa taivasten valtakunnan koko ihanuus ja yltäkylläisyys? He riemuitsevat aina Herrassa, iloitsevat Jumalassaan ja kestävät urheasti maailman onnettomuudet ja vastoinkäymiset pitäen silmällä tulevaisuudessa odottavaa hyvää ja onnea. Sillä me, jotka maallisen syntymämme hyläten olemme uudistuneet ja uudestisyntyneet Hengessä emmekä enää elä maailmalle vaan Jumalalle,43 pääsemme käsiksi Jumalan lahjoihin ja lupauksiin vasta sitten, kun olemme tulleet Jumalan luokse. Mutta kuitenkin me alati rukoilemme ja vuodatamme rukouksia, että vihollisten sotajoukot torjuttaisiin ja saataisiin sadetta ja että vastoinkäymiset joko otettaisiin pois tai niitä lievennettäisiin. Öin ja päivin kiivaasti ja hellittämättä me rukoilemme ja vetoamme Jumalaan teidän rauhanne ja pelastuksenne puolesta.
21. Älköön siis kukaan pettäkö itseään sen tähden, että toistaiseksi meillä ja epäpyhillä, Jumalan palvojilla ja Jumalan vastustajilla, on lihan ja ruumin samanlaisuuden tähden yhteinen osa ajallisten vaivojen kärsimisessä. Älköön kukaan sen perusteella ajatelko, etteivät nämä kaikki onnettomuudet olisi tulleet teille rangaistukseksi, kun itsensä Jumalan julistuksella ja profeetallisella todistuksella on etukäteen ilmoitettu, että Jumalan viha on kohtaava väärämielisiä ja että vainoja, joilla ihmiset meitä vahingoittavat, ei tule puuttumaan, mutta niistä on myös seuraava rangaistuksia, joilla Jumala puolustaa vahingoitettuja.
22. Ja millaisia ovatkaan ne asiat, jotka täällä nyt tapahtuvat meidän puolustukseksemme! Ne annetaan varoittaviksi esimerkeiksi, jotta rankaisevan Jumalan viha opittaisiin tuntemaan. Mutta tulossa on vielä tuomion päivä, josta Raamattu ilmoittaa: »Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä ja hävitys on tulossa Jumalalta. Sillä katso, Herran päivä, leppymättömän suuttumuksen ja vihan päivä, tulee ja hävittää maanpiirin autioksi ja tuhoaa sieltä synnintekijät.»44 Ja toisen kerran: »Katso, Herran päivä tulee polttavana kuin tulinen uuni. Kaikki vierassyntyiset ja pahantekijät ovat silloin olkia, jotka se päivä on tullessaan sytyttävä tuleen, sanoo Herra.»45 Herra ennustaa vierassyntyisten syttyvän ja palavan. Tämä tarkoittaa Jumalan syntyperästä vieraita ja epäpyhiä ihmisiä, jotka eivät ole hengellisesti uudestisyntyneet ja joista ei ole tullut Jumalan lapsia. Toisessa kohdassa Jumala näet kertoo ainoastaan niiden voivan pelastua, jotka ovat uudestisyntyneet ja jotka on merkitty Kristuksen merkillä. Lähettäessään enkelinsä hävittämään maailmaa ja tuhoamaan ihmiskuntaa Jumala lopulta ankarasti uhaten sanoo: »Menkää ja tappakaa säälimättä silmiänne. Älkää armahtako vanhaa älkääkä nuorta. Surmatkaa myös neitsyet, naiset ja lapset, niin että he tuhoutuvat täysin. Mutta älkää koskeko keneenkään, johon on piirretty merkki.»46 Ja toisessa kohdassa Jumala tekee selväksi, mikä tämä merkki on ja mihin kohtaan ruumista se on laitettu: »Kulje Jerusalemin halki ja tee merkki niiden otsaan, jotka huokailevat ja surevat heidän keskuudessaan tehtävien pahuuksien tähden.»47 Samoin Jumalan todistuksella vahvistetaan, että tämä merkki liittyy Kristuksen kuolemaan ja vereen ja että jokainen, jolla on tämä merkki, pelastuu ja säilyy vahingoittumattomana: »Veri on oleva teillä merkkinä taloissa, joissa te olette. Ja minä näen veren ja suojelen teitä, eikä hävityksen vitsaus iske teihin, kun minä lyön Egyptin maata.»48 Se, mistä tapettu karitsa oli ensin esikuva, toteutui myöhemmin todellisena Kristuksessa. Niin kuin silloin Egyptiä lyötäessä juutalaisten kansa pystyi pelastumaan vain karitsan verellä ja merkillä, samoin myös silloin, kun maailmaa aletaan tuhota ja hävittää, ainoastaan ne pelastuvat, joissa on Kristuksen veri ja merkki.49
23. Huolehtikaa siis, vielä kun on aikaa, todellisesta ja ikuisesta pelastuksestanne. Ja koska maailman loppu on jo lähellä, kääntäkää jumalanpelossa mielenne Jumalan puoleen. Älkää viehättykö siitä heikosta ja tyhjästä vallasta, jolla te maailmassa hallitsette hurskaita ja lempeitä ihmisiä, sillä pellollakin rikkakasvit hallitsevat viljellyn ja tuottavan viljan keskellä. Älkääkä sanoko onnettomuuksien tapahtuvan sen takia, että me emme palvo teidän jumalianne, vaan tietäkää niiden olevan Jumalan vihaa ja kuritusta, jotta ihmiset, jotka eivät tunne häntä hänen hyvistä teoistaan, tuntisivat hänet edes hänen iskuistaan. Etsikää Jumalaa vaikka myöhäänkin, sillä jo kauan sitten hän on profeetan välityksellä varoittanut ja kehottanut: »Etsikää Jumalaa, niin teidän sielunne saa elää.»50 Oppikaa tuntemaan Jumala vaikka myöhäänkin, sillä näin myös Kristus tullessaan kehotti ja opetti sanoen: »Se on ikuinen elämä, että he tuntevat sinut, ainoan ja todellisen Jumalan, ja hänet, jonka sinä lähetit, Jeesuksen Kristuksen.»51 Uskokaa häntä, joka ei koskaan petä. Uskokaa häntä, joka on etukäteen sanonut tämän kaiken tapahtuvan. Uskokaa häntä, joka on antava uskoville palkinnoksi ikuisen elämän. Uskokaa häntä, joka on määräävä epäuskoisille rangaistukseksi ikuisen tuskan helvetin tulessa.
24. Millainen onkaan silloin uskon kunnia, millainen epäuskon rangaistus, kun tuomion päivä koittaa! Millainen onkaan silloin uskovien ilo, millainen epäuskoisten murhe siitä, etteivät he täällä ollessaan tahtoneet uskoa eivätkä enää voi palata tänne uskomaan! Alati hehkuva helvetti ja sammumattomin liekein ahmiva rangaistus on polttava tuomitut, eikä ole mitään, mikä joskus voisi antaa tuskista levon tai tehdä niistä lopun. Sieluja pidetään ruumiidensa kanssa loppumattomissa, tuskaa tuottavissa kidutuksissa. Siellä on aina oleva meidän katseltavanamme se, joka täällä jonkin aikaa katseli meidän kärsimyksiämme. Julmien silmien lyhytaikainen nautinto täällä toimeenpantujen vainojen katselemisesta hyvitetään ikuisella näkymällä Raamatun todistuksen mukaisesti: »Heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistuttava näky kaikelle lihalle.»52 Ja toisen kerran: »Silloin hurskaat seisovat järkähtämättöminä niiden edessä, jotka olivat heitä ahdistaneet eivätkä olleet välittäneet heidän vaivoistaan. Sen nähdessään nämä järkyttyvät hirvittävän pelon valtaamina ja hämmästyvät hurskaiden äkillisestä ja odottamattomasta pelastuksesta. He puhuvat keskenään katuvina ja vaikeroivat hengessään ahdistuneina: ”Nämä ovat ne, joille me silloin naureskelimme ja joita pidimme pilkkanamme. Me mielettömät pidimme heidän elämäänsä hulluutena ja luulimme heidän loppunsa olevan kunniaton. Kuinka heidät on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka he ovat saaneet osan pyhien parissa? Me siis eksyimme totuuden tieltä, oikeamielisyyden valo ei loistanutkaan meille eikä meille noussut aurinko. Väsytimme itsemme vääryyden ja turmion tiellä ja vaelsimme vaivalloisissa autiomaissa, mutta Herran tietä emme tunteneet. Mitä meitä hyödytti ylimielisyys, tai mitä me saimme siitä, että ylpeilimme rikkauksilla? Ne kaikki ovat kadonneet kuin varjo.” »53 Silloin on oleva pelkkä rangaistuksen tuska ilman katumuksen hedelmää. Itku on silloin hyödytöntä eikä rukouksella ole vaikutusta. Liian myöhään uskovat ikuiseen rangaistukseen ne, jotka eivät halunneet uskoa ikuiseen elämään.
25. Pitäkää siis, vielä kun se sallitaan, huolta siitä, että saatte olla turvassa ja elää. Tarjoamme teille sydämemme ja neuvojemme pelastavaa palvelusta. Koska vihaaminen ei ole meille sallittua ja miellytämme Jumalaa enemmän siten, ettemme kosta vääryyttä, niin kehotamme teitä: niin kauan kuin mahdollisuus on vielä olemassa, niin kauan kuin tätä aikakautta on vielä jäljellä, hyvittäkää syntinne Jumalalle ja nouskaa pimeän taikauskon syvyyksistä todellisen hurskauden kirkkaaseen valoon. Emme me kadehdi teidän mukavuuksianne emmekä myöskään pidä Jumalan siunauksia salassa. Teidän vihamielisyyteenne me vastaamme hyväntahtoisuudella. Kidutuksiin ja tuskiin, joita meille tuotetaan, vastaamme osoittamalla pelastuksen tien. Uskokaa, niin saatte elää. Te, jotka vainoatte meitä nyt hetkellisesti, iloitkaa meidän kanssamme ikuisesti. Sitten kun on poistuttu täältä maailmasta, ei ole enää mitään tilaisuutta katumukseen eikä syntien hyvittämisellä ole enää mitään vaikutusta. Elämä menetetään tai säilytetään täällä. Täällä huolehditaan ikuisesta pelastuksesta palvomalla Jumalaa ja tuottamalla uskon hedelmää. Älköön kukaan syntiensä tai ikävuosiensa tähden epäröikö tulla saamaan pelastusta. Niin kauan kuin ihminen on vielä tässä maailmassa, mikään katumus ei ole liian myöhäinen. Pääsy Jumalan armoon on avoinna, ja sinne käyvät helposti sisään ne, jotka etsivät totuutta ja huomaavat sen. Jos sinä vaikka kuolemasi hetkellä, ajallisen elämäsi lopussa, pyydät syntejäsi anteeksi ja uskossa tunnustaen huudat avuksesi Jumalaa, joka on yksi ja todellinen, niin synnit annetaan anteeksi sille, joka ne tunnustaa, ja uskova saa pelastavan armon Jumalan hyvyydestä ja kuoleman hetkellä hän siirtyy kuolemattomuuteen.
26. Tämän armon Kristus lahjoittaa. Tämän armollisen palveluksensa hän tekee kukistamalla ristin voitolla kuoleman, lunastamalla verensä hinnalla uskovan,54 sovittamalla ihmisen Isän Jumalan kanssa55 ja tekemällä kuolevaisen eläväksi taivaallisella uudestisyntymisellä. Häntä seuratkaamme kaikki, jos mahdollista, ja luettakoon hänen sakramenttinsa ja merkkinsä meidän hyväksemme.56 Hän avaa meille elämän tien. Hän palauttaa meidät takaisin paratiisiin. Hän vie meidät perille taivasten valtakuntaan. Hänen kauttaan Jumalan lapsiksi tehtyinä57 me tulemme aina elämään hänen kanssaan. Hänen veressään uudistettuina me tulemme aina iloitsemaan hänen kanssaan. Kristittyinä me tulemme olemaan Kristuksen kanssa kirkkaudessa,58 autuaina Isästä Jumalasta, iloiten aina ikuisesta nautinnosta Jumalan edessä ja kiittäen aina Jumalaa. Eikä kuoleman alaisena ollut ihminen voisikaan muuta kuin olla aina iloinen ja kiitollinen päästyään kuolemattomuuden turvaan.
Viitteet ja selitykset
1) »Ainoaa todellista Jumalaa», lat. Deum qui unus et verus est. Vrt. esim. Mark. 12:29; Joh. 17:3; Room. 3:30; Ef. 4:6; 1. Tess. 1:9; 1. Tim. 2:5; Jaak. 2:19; 1. Joh. 5:20; Cypr.Demetr. 25; Pass.Cypr. 1,2.
2) Sananl. 23:9.
3) Sananl. 26:4.
4) Matt. 7:6.
5) Toreilla (lat. forum) pidettiin oikeudenkäyntejä ja käytiin kauppaa.
6) Vrt. 1. Moos. 5:3–32, 9:28–29.
7) Vrt. esim. Matt. 24:6–7; Mark. 13:7–8; Luuk. 21:9–11; 2. Tim. 3:1; Ilm. 6:8.
8) Vrt. esim. 1. Aik. 29:11–12; Job 23:13, 42:2; Ps. 135:6; Jer. 27:5; Matt. 10:29; Joh. 19:10–11.
9) Vrt. esim. Room. 1:18.
10) 5. Moos. 6:13, 10:20; Matt. 4:10; Luuk. 4:8.
11) 2. Moos. 20:3; 5. Moos. 5:7.
12) Jer. 25:6.
13) Hagg. 1:9–11.
14) Aam. 4:7–8.
15) Jer. 2:30.
16) Jer. 5:3.
17) Vrt. esim. Matt. 18:8, 25:41, 25:46; Mark. 9:43; Juud. 7; Ilm. 20:10, 20:15, 21:8.
18) Hoos. 4:1–4. Siteeratun kohdan viimeisten lauseiden (»niin että kukaan ...») tulkinta on hieman epävarma. Cyprianus luultavasti ajatteli niiden merkitsevän, että kukaan ei voi osoittaa Jumalan rangaistusten olevan epäoikeudenmukaisia.
19) Vrt. Ilm. 3:17–18, 16:15.
20) »Ikään kuin teillä ... voisi siviilivaatteissakaan olla rauha» on hieman vapaa käännös latinan ilmauksesta »quasi ... esse pax inter ipsas togas possit», jossa mainittu roomalainen päällysvaate »toga» oli valtiollisen rauhanajan ja siviilihallinnon symboli.
21) Vrt. kuitenkin Cypr.domin.orat. 25–26: »Pahalle annetaan meitä vastaan valtaa ... kahdella eri tavalla: joko rangaistukseksi kun teemme syntiä, tai kunniaksi kun meitä koetellaan.»
22) Jes. 59:1–2.
23) Roomalaisessa oikeusjärjestelmässä syytettyjä usein kidutettiin, jotta heidät saataisiin tunnustamaan rikoksensa. Kristittyjä kuitenkin kohdeltiin juuri päin vastoin: heitä kiduttettiin, jotta heidät saataisiin kiistämään »rikoksensa» eli se, että he olivat kristittyjä. Tästä seikasta oli jo Tertullianus huomauttanut (Tert.apol. 2).
24) Cyprianus puhuu tässä yleisellä tasolla kristityistä ja heitä vainoavista pakanoista. Yläluokkainen Cyprianus ei tiettävästi itse koskaan joutunut varsinaisesti kidutetuksi, sillä ruumiillista kidutusta käytettiin vain rahvaaseen ja orjiin.
25) Vrt. Tuom. 6:31–32.
26) Etenkin jalometalleista tehtyjä jumaltenkuvia täytyi suojella varkauksilta.
27) Vrt. esim. Joh. 8:12; Ap.t. 26:18; 1. Piet. 2:9.
28) 2. Moos. 22:19.
29) Jes. 2:8–9.
30) Vrt. Kol. 3:1–2.
31) Vrt. esim. Ap.t. 14:15; 1. Tess. 1:9.
32) Vrt. esim. Joel 3:5; Ap.t. 2:21.
33) Luultavasti Cyprianus viittaa tässä keisari Deciuksen toimeenpanemaan kristittyjen vainoon ja sitä seuranneisiin tapahtumiin. Deciuksen vaino alkoi syksyllä 249 tai viimeistään tammikuussa 250. Vaino päättyi vuoden 251 keväällä, ja Decius kuoli saman vuoden kesäkuussa.
34) 5. Moos. 32:35; Room. 12:19; Hepr. 10:30.
35) Sananl. 20:22.
36) Vrt. esim. Room. 8:18; 2. Kor. 4:16–18.
37) Vrt. esim. Room. 8:4–5, 8:13; Gal. 5:16, 5:25.
38) Vrt. esim. Room. 5:3–4.
39) »Talo» (lat. domus) on tässä maailman vertauskuva..
40) Vrt. esim. Dan. 12:2; Matt. 25:46; Joh. 5:29.
41) Hab. 3:17–18.
42) Vrt. Kol. 1:23.
43) Vrt. esim. Room. 6:10–11, 14:8; 2. Kor. 5:15; Gal. 2:19.
44) Jes. 13:6 ja 13:9.
45) Mal. 3:19. Sitaatissa oleva sana »vierassyntyiset» (lat. alienigenae) on tullut Cyprianuksen käyttämään latinankieliseen raamatunkäännökseen todennäköisesti kreikankielisestä Septuaginta-käännöksestä. Nykyisin yleisimmin käytetyssä Malakian kirjan hepreankielisessä tekstissä lukee kyseisen sanan paikalla זדים [zedim], jonka merkitys on »ylimieliset, julkeat, röyhkeät». Septuagintan käännös αλλογενεις (= alienigenae = vierassyntyiset) pohjautuu heprean sanaan זרים [zarim], jonka kirjoitusasussa on vain pieni ero edellä mainittuun heprean sanaan. Kirjoitusasun samankaltaisuuden takia nämä sanat ovat sekoittuneet Raamatun hepreankielisissä käsikirjoituksissa.
46) Hes. 9:5–6.
47) Hes. 9:4.
48) 2. Moos. 12:13.
49) Tämä Kristuksen kuolemaan ja vereen liittyvä merkki (lat. signum) tarkoittanee jonkinlaista Jumalalta saatavaa hengellistä merkkiä, mutta mahdollisesti se liittyy myös ristinmerkkiin, joka kastetoimituksen yhteydessä tehtiin kastettavan otsaan. Ks. esim. Cypr.epist. 73,9,2; testim. 2,16; testim. 2,21–22; unit.eccl. 18. Vrt. myös Ilm. 7:3 ja 9:4. Hesekielin kirjan hepreankielisessä alkutekstissä kohdassa 9:4 lukee: והתוית תו על מצחות האנשים הנאנחים. Tämä voidaan tulkita: »merkitse tau-kirjain niiden otsaan, jotka huokailevat ...» Hesekielin aikaan käytetyssä muinaisheprealaisessa kirjaimistossa tau-kirjain oli ristin (†) tai vinoristin (× ) muotoinen. Vastaavasta foinikialaisesta kirjaimesta ovat kehittyneet kreikkalaisen kirjaimiston tau-kirjain (Τ) ja latinalaisen kirjaimiston T-kirjain. Vrt. Tert.adv.Marc. 3,22,5–6; Tert.adv.Iud. 11; Lact.inst. 4,26,36–42; Hier.in Ezech. 9,4; Isid.fid.cath. 2,26,1–2; Isid.orig. 1,3,8–9 ja 7,3,22.
50) Ps. 69:33.
51) Joh. 17:3.
52) Jes. 66:24. Vrt. Mark. 9:47–48.
53) Viis. 5:1–9.
54) Vrt. esim. Ap. t. 20:28; Ef. 1:7; Hepr. 9:12; 1. Piet. 1:18–19; Ilm. 5:9.
55) Vrt. esim. Room. 5:10–11; 2. Kor. 5:18–20.
56) »Luettakoon hänen sakramenttinsa ja merkkinsä meidän hyväksemme.» Lat. Huius [sc. Christi] sacramento et signo censeamur. Lause on hankala kääntää nykykielelle, eikä sanalla »sakramentti» ole tässä täysin samaa merkitystä kuin sillä nykyään yleensä on; tässä kohdassa »sacramentum» viittaa laajemmin Kristuksen kuolemaan liittyvään salaisuuteen. Vrt. Cypr.mortal. 14: »Kuolemaa pelätköön se, jonka hyväksi ei lueta Kristuksen ristiä ja kuolemaa.» Lat. Mori timeat qui non Christi cruce et passione censetur.
57) Vrt. esim. Joh. 1:12; Gal. 3:26.
58) Vrt. esim. Room. 9:23; 2. Kor. 3:18, 4:17; Kol. 3:4; 1. Tess. 2:12; 2. Tess. 2:14; 2. Tim. 2:10; Hepr. 2:10; 1. Piet. 5:1, 5:10.