KASTEESTA
Sermo 34 De epiphania Domini
1. Tänä päivänä, niin kuin kuulimme kun raamatunteksti luettiin,1 Herramme ja Vapahtajamme kastettiin Jordanissa Johanneksen toimesta. Sen tähden tämä juhla ei ole vähäinen vaan suuri ja tärkeä. Sillä kun meidän Herramme suostui kastettavaksi, Pyhä Henki tuli hänen ylleen kyyhkysen muodossa ja kuultiin Isän ääni joka sanoi: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.»22. Kuinka suuri salaisuus on taivaallisessa kasteessa! Isän ääni kuullaan taivaasta, Poika nähdään maan päällä ja Pyhä Henki näytetään kyyhkysen muodossa, sillä todellista kastetta ja todellista syntien anteeksiantamusta ei ole siellä, missä ei ole kolminaisuuden totuutta, eikä syntien anteeksiantoa voida lahjoittaa siellä, missä ei uskota kolminaisuuteen kokonaisuudessaan. Mutta kirkon kaste on yksi ja todellinen, joka annetaan yhden kerran. Kukin kastetaan sillä yhden kerran, ja niin hänestä tulee puhdas ja uusi. Hänestä tulee puhdas, koska hän panee pois syntien saastan, ja uusi, koska hän herää uuteen elämään ja vanha syntinen elämä on pantu pois. Tämä kasteen pesu näet tekee ihmisen lunta valkeammaksi, ei ruumiin ihon osalta vaan mielen kirkkauden ja sielun puhtauden osalta.
Taivaat aukenivat Herran kasteessa osoitukseksi siitä, että uudestisyntymisen pesun3 kautta taivasten valtakunta on uskoville avoin, tämän Herran sanan mukaisesti: »Jos joku ei ole syntynyt vedestä ja Pyhästä Hengestä, hän ei tule pääsemään sisälle taivasten valtakuntaan.»4 Sisälle pääsee siis se, joka syntyy uudestaan ja joka ei laiminlyö kastetta. Ja vastaavasti se ei pääse sisälle, joka ei ole syntynyt uudestaan.
3. Koska siis meidän Herramme tuli antamaan uuden kasteen ihmiskunnan pelastukseksi ja kaikkien syntien anteeksiantamiseksi, niin ensin hän itse suostui kastettavaksi, ei sen tähden että panisi pois omat syntinsä, sillä hän ei ollut tehnyt syntiä, vaan pyhittääkseen kasteen veden, niin että synnit pyyhittäisiin pois kaikilta kasteen kautta uudestaan syntyneiltä uskovilta. Hänet siis kastettiin vedellä sen takia, että kasteen kautta meistä pestäisiin pois kaikki synnit.
Viitteet ja selitykset
Tätä saarnaa pidetään aitona Chromatiuksen saarnana, vaikka useimmissa käsikirjoituksissa se on merkitty Augustinuksen laatimaksi. Saarnan teksti ei luultavasti ole säilynyt aivan kokonaisena. Yllä oleva suomennos on Tomi Vuolteenahon laatima, ja sen latinankielinen alkuteksti on saatavilla tästä linkistä.
1) Saarna on pidetty jumalanpalveluksessa, jossa on luettu Jeesuksen kastetta käsittelevä kohta todennäköisesti Matteuksen evankeliumin kolmannesta luvusta.
2) Matt. 3:17.
3) Vrt. Tit. 3:5.
4) Joh. 3:5.